Talokaupoilla

Viime viikkojen blogihiljaisuuteen on syynsä. Ajatukseni ovat olleet viime viikkoina hyvin paljon muualla kuin blogimaailmassa. Aloitetaanpa aivan alusta.

Olen hoitovapaalla kahden nuorimman kanssa vielä ensi vuoden kevääseen, joten ajatuksenamme oli alkaa realistisesti vasta silloin etsimään uutta kotia. Ajatus tämänhetkisestä kahden makuuhuoneen kodista ahdisti, mutta näin olisi ollut järkevintä. Etuovea oli jo tovi selailtu, ihan vain kartoitusmielessä millaista olisi tällä seudulla saatavilla ja millaiseen hintaan. Seutuakin oli kartoitettu, joitakin kilometrenä vähän joka suuntaan. Oikein sopivaa ei tullut vastaan, mutta se ei huolettanut, koska vasta ensi vuonnahan sitä oli tarkoitus etsiäkin. Vähän jännitti mielessä kuinka ehdimme löytää kodin ennen syksyn eskarinalkua, ei nimittäin olisi mukava joutua heti vaihtamaan esikoulua ryhmään päästyään.

No, sitten eräänä päivänä katsoinkin vähän laajemmalta alueelta ja pam! Siinä se oli! Vasta julkaistu ilmoitus talosta, joka oli kuin tehty meille. Ei uusi, mutta todella siisti ja riittävän iso. Suuri plussa metsään rajoittuvasta tontista. Pari päivää mietittyämme päätimme kokeilla onneamme. Äkkiä varaamaan yksityisnäyttöön aikaa, samoin pankkiin. Emmehän olleet käyneet edes lainaneuvotteluita, sillä mikään kiire ei asian suhteen pitänyt olla. 

Viikkoa myöhemmin meillä oli lainalupaus taskussa ja ostotarjous tehtynä. Olimme talon ensimmäiset katsojat, toki emme kylläkään ainoat kiinnostuneet. Myyjät hyväksyivät tarjouksemme ja se oli menoa se.

Nyt joitakin viikkoja (ja kaikenmaailman radon-painajaisia) myöhemmin on kaupat tehty. Siellä se on, meidän koti. Meidän ihanan täydellinen koti. Kaiken kruunaa, että esikoisemme saa jatkaa vanhassa koulussaan, vaikka kunta vaihtuukin. Näin tän pitikin mennä. Syksy, tule pian. Elokuussa muutetaan!