Pelotin lapseni omaan sänkyynsä hammaskeijun avulla.

Hampaita heiluu hyvää vauhtia. Tai sitten ei, varsinkaan kun poika ei ole kovin uskalias syömään sillä heiluvalla hampaalla. Muutaman päivän varovaisilla ruokailuilla alkoi olemaan jo nälkä. Hammas heilui uhkaavasti yhdeksänkymmenen asteen kulmassa lähes joka suuntaan, mutta ei, siihen ei saanut koskea - hyvä jos edes sai katsoa. 

No ei siinä mitään, hammas lopulta tuli yskäistessä pihalle, oikeastaan juuri sopivasti iltapalalla ennen nukkumaanmenoa. Viittä ikävuotta lähestyvä N on alkanut hiippailemaan lähes joka ilta meidän sänkyymme nukkumaan ja ahdasta tekee. Kuopus heräilee vielä yöllä syömään ja jää siitä aina viereeni nukkumaan, jolloin meitä olisi neljä henkilöä samassa sängyssä. Niin ja siihen pari kissaa vielä joukkoon.

Olimme tehneet illaksi N:n kanssa hienon tarrataulun omassa sängyssä nukkumisesta. "Seitsemän tarran jälkeen saat palkinnon." Hän päätti itse mieluisensa palkkion, tikkarin. Minä ihan fiiliksissä "Jes, tää taitaa onnistua!" ja poika myös. Ei muuta kuin hammaspesun kautta sänkyyn ja hammas tyynyn alle, vielä iltasatu, muistutus tarrataulusta ja hyvät yöt. Minä läksin tapani mukaan nukuttamaan kuopusta makuuhuoneeseemme. Ja kuluu se sama viisi minuuttia, kuin eilen, toissapäivänä, viime viikolla ja viime kuussa. Tumma reilun metrin mittainen hahmo ilmestyy ovelle. Mietin mielessäni, kuinka turhaa oli höpinät tarrataulusta ja palkinnoista, turhaa kaikki.

N yrittää aivan hiljaa asettautua sängyllemme makuuasentoon, mutta sitten keksin sen hampaan. Ja hammaskeijun. Uhkailu, kiristys ja lahjonta. "Hei N, mitäköhän hammaskeiju mahtaa ajatella, kun tulee etsimään sun hammasta täältä meidän sängystä missä sinäkin olet?"

Ei mennyt montaakaan sekuntia, kun poika läksi vähin äänin sänkyynsä, toimi!

Ensimmäisen yön tarra ansaittu!

Paluu loppukesän lomaan: Zakynthos

Hei herranen aika! Löysin luonnoksistani postauksen, joka minun on pitänyt jo syyskuussa julkaista! Näin talven (ja flunssan) keskellä siis ihana lomamuistelo elo-syyskuun vaihteelta:

Täällä sitä ollaan taas, 2.erä isännän lomaa takana ja arkeen palattu huimia kokemuksia rikkaampana. Palasimme tämän viikon tiistaina Zakynthokselta, viikko lämpöä alkavaan syksyyn oli tervetullut,  vaikka vähän jännitti lähteä orastavan flunssan ja päivää ennen reissua saadun korvatulehdustuomion kera matkaan.

Lento jännitti hieman etukäteen, sillä meitähän on yksi enemmän kuin viime lennolla ja lentokoneessa penkkejä on aina kolme vieretysten, niin ja se korvatulehdus. Minä istuin nuorin sylissäni ja kaksi vieressäni, isäntä istui toisella rivillä. Lähtölento oli aamuyöstä, lapset nukkuivatkin lentokoneessa osan matkasta, paluulento taas oli aamulla, jolloin vain nuorin nukkui manducassa osan matkaa. Korvatulehduksesta ei ollut tietoakaan, eikä nuorin vaikuttanutkaan reagoivan nousuihin ja laskuihin millään tavalla.

Kohteemme oli Zakyntoksen pieni kylä Tragaki ja hotellinamme Loukas on the waves. Aivan täydellinen paikka rauhaa rakastavalle perheellemme! Huoneemme oli lähes maantasalla, joten käynti altaalle kävi nopeasti. Lisäksi parvekkeeltamme näkyi meri, näköala oli huikea! Uima-allas oli kovassa käytössämme ja sen lisäksi poikkesimme usein meressä uimassa - sekin oli vain rappusten päässä altaastamme.

Hotellimme oli aivan rannassa

Altaalla ei meidän ja parin muun perheen lisäksi juuri muita näkynyt, lapset saivat leikkiä rauhassa ja saivatkin uusia kavereita.

Ravintoloita ihan hotellin vierestä löytyi kolme kappaletta, pienen kävelymatkan päästä enemmän ja puolentoista-parin kilometrin päässä olevasta Tsilivin kylästä niitä löytyikin jo mielin määrin. Ruokakaupat olivat pieniä ja kalliita Suomen hintoihin nähden. Näin esimerkkinä pieni vauvoille tarkoitettu hedelmäsosepurkki 2e, maito 2e ja muropaketti 6e. Puolen litran vesipullo oli halvimmillaan 0,30e ja niitä kuluikin helteellä (33-34 astetta joka päivä) reilusti. 

Koska matka Tsiliviin ei ollut pitkä, lähdimme sitä alkulomasta kävelemään. ISO VIRHE! Zakynthoksella tiet ovat kapeita, kävelyteistä ei mitään tietoa, saati sitten nopeusrajoituksista. Autoja vilahteli ohi ja me pyrimme parhaamme mukaan pysymään huonosti asfaltoidun tien reunassa. Uhkarohkeaa. Lyhyt matka kesti ikuisuuden (tai ainakin se tuntui siltä!) ja lopulta päädyimme vain matkan varrella olevalle rannalle. Muina päivinä otimmekin allemme joko bussin tai taksin, ei puhettakaan enää kävelemisestä niillä teillä. 

Eräs ravintola muutaman kilometrin päässä oli mahtavalla näköalatasanteella oliivipuiden yllä.

Yhden päivän ajelimme ensin bussilla pääkaupunki Zanteen, jossa hyppäsimme kyydistä Olympoksen aukiolla. Kävelimme rantakadun poikki seuraavan bussin pysäkille, kohteenamme oli Laganas. Ihan kiva päivä ja suurimmat ostoksemme teimmekin Laganasissa, mutta olihan se sellainen brittinuorten bilemesta, rannallakaan ei meinannut rauhaa saada, kun viiden minuutin välein kävi joko aurinkolasikauppias tai aasialainen hieroja tarjoamassa palveluitaan. Loppupäivästä kiersimme Laganasia etsien sopivaa ruokapaikkaa, lopulta päädyimme kuitenkin ottamaan taksin ja suuntasimme Tragakiin syömään. Tulipahan nähtyä menoa ja meininkiä.

Loman lähetessä loppuaan varasimme vielä retken kilpikonnia katsomaan - Zakynthos on nimittäin tunnettu karettikilpikonnien pesimispaikkana. Veneretkemme suuntasi ensin Keri Cavesille katsomaan eroosion synnyttämiä luolia, huikea näkymä uida kirkkaassa sinisessä meressä korkeiden seinämien vierellä. Siitä veneemme suuntasi Marathonisin saarelle, jossa osa hiekkarannasta oli rajattu erittäin uhanalaisten valekarettikilpikonnien pesien vuoksi. Retken alussa näimmekin yhden tällaisen otuksen, aivan käsittämätön tunne nähdä 160kg painava kilpikonna luonnossa aivan vieressä haukkomassa happea. Mikäli suuntaat joskus Zakynthokselle kannattaa mennä veneretkelle katsomaan kilppareita, on ne vaan niin mahtavia eläimiä. Pohdimme ensin matkanjärjesjäjän omaa (triplahintaista) kilpikonnaretkeä, mutta päädyimme valitsemaan kuitenkin paikalliseen matkanjärjestäjään, joita oli tarjolla useita lähes joka kulmalla. Hinnat olivat huomattavasti edullisemmat ja nouto läheltä hotellia kuului hintaan. Ehdottomasti koko matkan kohokohta. Ja ne maisemat mereltä käsin, ei niitä voi käsittää ennen kuin ne näkee itse. Maapallo on ihmeellinen ja niin kaunis.

Keri Caves-retkellä pääsimme ihastelemaan luonnonvoimien luomia luolia

Kristallinkirkasta vettä muutama metri alla ja takana montakymmentä metriä pystysuoraa kalliota.

Suosittelen kyllä rohkeasti matkustamaan lasten kanssa, vaikka siinä oma hälinänsä onkin. Me rentouduimme kaikki hyvin ja matkasta jäi todella mukavat muistot. Kaikki paikalliset olivat erittäin mukavia ja teiden reunustoja lukuunottamatta (se roskien määrä, huh huh!) siisteyskin oli oikein kohdallaan. Hotellimme oli aivan ihana ja mukavan pieni, tunsimme olomme erittäin tervetulleeksi.