Neljävuotias magneettikuvassa

Kuten olen aiemminkin kertonut, N kärsii migreenistä, voit lukea aiemman postaukseni siihen liittyen täältä. Migreenikohtaus alkaa aina silmäsäryllä ja hän kertookin siitä meille välittömästi säryn huomattuaan, jolloin ehdimme lääkitä ajoissa. Mikäli hän ei saa lääkettä tarpeeksi ajoissa iskee särky ihan päähän saakka ja muuttaa pojan apaattiseksi. Yleensä hän lopulta vetäytyy pimeään nukkumaan. Koska kyseessä on vasta neljävuotias lapsi, otettiin hänen päästään varmuuden vuoksi magneettikuvat. Tämän ikäisillä magneettikuvaus tehdään lähes aina anestesiassa.

Saavuimme osastolle jo aamulla, sillä edellisillasta saakka täytyi olla ravinnotta. Tärkeä pehmolelu napattiin kotoa mukaan ja se pääsikin N:n mukana ihan joka paikkaan. Osastolla hänet mitattiin ja punnittiin, sekä hän sai yllensä sairaalavaatteet. Kyynärtaipeisiin laitettiin puudutusvoidetta tulevaa kanyylia varten. Sen verran tässä vaiheessa iski jännitys, että itku tuli. Seuraavaksi pääsikin takaisin huoneeseen odottamaan puudutteen vaikutusta. Huoneessa oli useita muitakin kuvattavia lapsia, sillä Tyksissä keskitetään vastaavat kuvaukset yhdelle päivälle. Toisaalta itse hieman epätietoisena päivän kulusta oli mukava seurata sivusta niitä, jotka olivat hetken meitä edellä. Pystyi päättelemään hyvin mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.

Osastolla oli lapsille erilaisia aktiviteetteja aina leluista Ipadeihin. N valitsi Ipadin ja pelaili sillä. Kun puudutusvoide oli riittävästi vaikuttanut hän sai niinkutsutun nenälääkkeen, eli rauhoittavan nenäsuihkeen. Moni lapsi nukahtaa jo siitä, niin kävi myös meidän "En aio nukkua"-pojallemmekin. Unen tultua hänet kärrättiin kanyylinlaittoon, hieman havahtui siitä ja silmät päässä pyörien yritti kurkkia mitä tapahtuu. Kanyyli saatiin hyvin paikoilleen ja seuraavaksi odottamaan kyytiä itse magneettikuvaan. Tuulitunnelia pitkin N kärrättiin unikaveri kainalossaan kuvauspaikalle. Siellä hänet siirrettiin toiseen sänkyyn ja kanyylin kautta annettiin hieman lisää nukutusainetta. Vanhemmat saivat tässä välissä lähteä osastolle odottelemaan.

Lounasaika oli alkamassa ja kävimmekin nopeasti ruokailemassa ja palasimme odottamaan poikaa takaisin osastolle. Hieman jännitti heräisikö hän vieraassa paikassa ilman meitä, hän kun on kovin arka ja kova hätä olisi tuolloin taattu. Onneksemme unta riitti täysin vielä pitkän aikaa hänen tultua osastolle takaisin. Kuva oli saatu hyvin otettua ja nyt odoteltiin hänen heräämistään.

Toisella puolen huonetta suunnilleen samanikäinen ulkomaalainen poika itki lohduttomana kanyylia, se sattui tai tuntui ikävältä, hän oli jo herännyt ja oli saanut ruoan eteensä. Viereinen sänky oli tyhjä, sillä äitinsä sylissä nukkui pieni vauva kanyyli päässään. Hänen kuvauksensa oli ollut meidän jälkeemme. Vihdoin N avasi silmänsä ja reipastui yllättävän äkkiä. Hetken aikaa seurailtiin vointia pillimehun kera ennen, kuin hänkin sai päivän ensimmäisen ateriansa; perunaa, lohikastiketta ja herneitä. Leipää, omenanpaloja ja hedelmäkiisseliä, sekä lasi maitoa. Annos upposi poikaan kuin kuuma veitsi voihin, nälkä oli valtava, eikä mikään ihme. Olihan edellinen ateria syöty edellisenä iltana.

Ruokailun jälkeen odoteltiin vielä tovi ja seurattiin, etteivät lääkkeet tehneet poikaa huonovointiseksi. Sitten saikin jo luvan kotiutumiseen. Kotimatkaa varten tuli olla saattaja, eikä saattaja saanut toimia kuskina. Turvallisuuden vuoksi, sillä aina silloin tällöin anestesia saa lapset huonovointisiksi. Me olimmekin molemmat N:n mukana, joten minä toimin saattajana.

Kaikenkaikkiaan kokemus oli oikein hyvä, niin meille vanhemmille kuin lapsellekin. Hänelle oli tietysti vähän jännempää, mutta ei negatiivista fiilistä jäänyt kuitenkaan. Tyksin lastenpolilla on ihan huikeaa, työlleen omistautunutta henkilökuntaa töissä. Se, miten he kohtasivat lapsen potilaana. He puhuivat lapselle, eivät meille. Tai toki meillekin, mutta ensisijaisesti lapselle. Reippaudesta N sai vielä hoitajaltaan lelutraktorin kotiinviemisiksi.

Magneettikuvan tulokset tulivat viime viikolla ja mitään "vikaa" ei löytynyt mistään. Edelleen mennään siis perus migreenin diagnoosilla eteenpäin, onneksi kohtaukset ovat kohtalaisen helppoja, eikä esimerkiksi oksentelua ole enää ollut. 

Koko perheen Semper

Kaupallinen yhteistyö: Semper

Tammikuun puolivälissä vietimme ihanan miniloman risteillen. Koska kyseessä oli iltalähtö ja lapsia mukana, päätin suunnittelun aloittaa kaupan lastenruokahyllyltä; "Kotona ensin tukeva ateria ennen lähtöä, illaksi mukaan valmispuuroa, seuraavaksi päiväksi nuorimmalle jo etukäteen hyväksi havaitut Yrttitarhurin pata ja Herkkupata." Välipalasosepusseja ostamme aina reilusti varalle, oikeastaan vähän joka paikkaan, koska ne ovat niin käteviä ja jopa niin maistuvia, että lapsemme vahtivat silmäkovana, ettei veli saa yhtään enempää kuin itse.

Lomalla ruokailut helposti muuttuvat epäsäännöllisiksi, sekä samalla epäterveellisiksi - ostetaan vähän sieltä ja syödään vähän täältä, kelloa ei katsota ja napostellaan mennen tullen. Halusin varmistaa terveellisemmän ruokavalion (toki hieman niitä herkkujakin oli tarjolla), kun olin pakannut mukaan ruokaympyrän mukaisia aterioita Semperiltä. Niin kätevää, kun saa helpoin eväin pidettyä terveellisistä ruokailutavoista huolta! Näitä tuotteita ostaessa voi olla varma siitä, että raaka-aineet ovat laadukkaita ja tarkoin valittuja, sillä Semperillä suoritetaan laadunvalvontaa koko prosessin ajan viljelystä ja karjanhoidosta aina pakkaamiseen saakka.

"Käytämme ennen kaikkea raaka-aineita, joiden laatu ja turvallisuus on taattu. Lopullisen tuotteen tulee olla hyvänmakuinen, turvallinen ja ravintorikas ja sen ei tule sisältää vierasaineita. Pyrimme valinnoillamme edistämään ekologisesti kestävää tuotantoa tietoisesti valitsemalla ekologisia raaka-aineita muihinkin tuotteisiin kuin luomutuotteisiimme. "   - Semper

Risteillessä lasten kanssa tietysti mennään hyvin pitkälti lasten ehdoilla. Ensimmäisenä suunnattiinkin etsimään leikkihuone, josta napattiin mukaan lasten ohjelma-lippunen. Oli diskoa, taidenäyttelyä, bingoa, aarteenetsintää, tietovisaa ja vaikka mitä. Poimimme joukosta parhaiten aikatauluumme sopivat ohjelmanumerot ja sinkoilimme ympäri laivaa niissä käydessämme. Ja tietysti aina välissä touhuttiin pallomeressä, sekä laskettiin liukumäkeä. Kaiken touhun keskellä tuli hiki ja nälkä. Isommat lapset jo pystyvät hetken malttamaan mielensä, mutta yksivuotiaan nälkäkiukku on aivan omaa luokkaansa. Silloin ruoan on tultava mahdollisimman nopeasti. Kätevät ja täyttävät eväät esiin ja taas pian oltiin paremmalla tuulella.

Seuraavana päivänä porukan nuorin, meidän S päätettiin ruokkia ennen muiden lounasbuffettia. Näin saimme hänet nukkumaan ja pääsimme itse ruokailemaan rauhassa. Ajatus väsyitkua ja nälkää huutavasta lapsesta suuressa ruokasalissa ei houkuttanut, joten onneksi olimme varanneet buffetin päiväuniaikaan. Koska perhehytit sijaitsivat aivan leikkihuoneen lähellä, oli ateria helppo käydä lämmittämässä mikrossa ja palata hyttiin ruokailemaan, sitten hetki vaunuilla kiertelyä ja tyytyväinen poika oli saatu päiväunille, juuri oikeaan aikaan, jes!

Semperin valikoimista löytyy vaihtoehtoja vallan mainiosti isommillekin lapsille (tai miksei aikuisillekin, hedelmäsoseet ovat mitä parhaimpia esimerkiksi juustokakkujen kiilteenä, puuron joukossa tai ihan sellaisenaan) ja luomutuotteitakin on saatavilla lukuisia. Pakkauksissa on suositusiät, sillä ateriat on suunniteltu juuri lapsen ikätaso huomioiden mm. ruoan koostumuksen, ravintoaineiden ja maustamisen suhteen. Samalta hyllyltä löytyy siis varmasti jokaiselle jotain - ikäluokkaan ja tilanteeseen katsomatta! Pakkaamme kyllä jatkossa yhtä lailla evästä mukaan, oli mukana pieniä tai suuria.

Mitä mahtaa yksivuotias pohtia merta katsellessaan?

Alakoululainen somenkäyttäjänä

Nykyään some on alakoululaisillekin arkipäivää. Youtube, Instagram, Whatsapp, Tiktok, Snapchat... Lista on loputon ja vanhempien takuulla vaikea pysyä perässä, jos itse ei somea juurikaan käytä. Wilmaan kilahti viime viikolla koulukuraattorin terveiset kaikille oppilaille liittyen sosiaalisen mediaan, pelaamiseen ja puhelinten käyttöön. Siitä inspiroituneena avasin nyt minäkin sanaisen arkkuni tänne blogin puolelle. 

Itse olen blogimaailman vuoksi vannoutunut somettaja ja meillä onkin pojalla tiukat rajat sen suhteen. Tietysti on puhelinkohtaista miten mitkäkin rajat saa asetettua, tässä kohtaa iso plussa Iphonen ruutuajalle; pystyn omasta puhelimestani näkemään mitä ja milloin lapseni on käyttänyt - sekä estämään/sallimaan niitä. Sen kautta pystyn määrittämään paljonko ja milloin lapseni saa käyttää mitäkin puhelimensa sovellusta. Lapseni pystyy myös pyytämään etänä lisäaikaa. Mitään sovelluksia hän ei pysty itse puhelimeensa lisäämään. Iphone on aivan täydellinen lapsen ensipuhelimeksi, kun kaikki nämä löytyvät helposti valmiina, eikä tarvitse lähteä kikkailemaan esimerkiksi kuukausimaksullisten sovellusten kanssa.

En tiedä olenko aivan kauhean jäykkä mutsi, kun kolmasluokkalaisen puhelimessa ei toimi esimerkiksi nettiselain, eikä Youtube ollenkaan. Kotona hän saa Pleikkarilta valvotusti katsoa tubettajiaan ja sieltäkin on esimerkiksi Roni Back lähtenyt välittömästi kieltoon, kun havaittiin hänen videioidensa olevan hieman liian lennokkaita 9-vuotiaalle. Whatsapp on siinä ja siinä onko se somettamista, poikani nimittäin on huomannut siellä olevan Instagramin kaltaisen stoori-mahdollisuuden, joka kulkee nimellä Tila. Hän saa sitä päivittää ja päivitteleekin, samoiten kaverinsa. Sitäkin kuitenkin täällä tarkalla silmällä valvotaan, kuten myös olan yli niitä kavereidenkin juttuja (Hei vaan kaverien vanhemmat, mikäli satutte siellä tätä lukemaan. Natsimutsi täällä valvoo ja raportoi kyllä sinnekin, mikäli jotain huolestuttavaa tulee vastaan). Tilan päivittämisenkin suhteen olemme luoneet tietyt säännöt, jotta lapsikin osaisi huomioida muiden yksityisyyden. 

Tubettaminen tuntuu olevan monen alakoululaisen haaveena ja olemme käyneet pojan kanssa siitä monet keskustelut. Aina silloin tällöin käy ilmi, että joku kaveri tubettaa ja poikani tietysti kokee sen epäreiluksi itseään kohtaan. Olemmekin joutuneet hieman kiperään välikäteen ja selittäneet asiaa sillä, että ihan kaikilla ei ole samat säännöt ja me emme sille voi mitään. Hän tietää kyllä sen, että turvallisuuden vuoksi tubettaminen on vielä usean vuoden ajan kiellettyä - ja onhan se Youtuben virallinenkin ikäraja käsittääkseni 13-vuotta. Ei sitä ennen edes harkita, netti ja maailma on niin monenlaisia mörköjä täynnä. Voin vain kuvitella miten paljon saa lapsen itsetunnolle hallaa se, jos esimerkiksi oma video joutuu kiusaamisen tai haukkumisen kohteeksi, vaikka sen piti alunalkaen olla lapsen viaton tuotos, jopa ylpeydenaihe.

Mitkä säännöt teillä pätee koululaisen somettamisessa? Minkä ikäinen saa käyttää Youtubea? Onko jollain oma Insta-tili? Entä Snapchat?

Todella hyvää ruokaa lapsille, siis lastenruokaa

Kaupallinen yhteistyö: Semper

Jokin aika sitten kirjoitin siitä, miten monesti nappaamme kuopukselle soseaterian mukaan, kun lähdemme reissuun tai ravintolaan. Tahdoin vielä palata asiaan ja avata sitä, minkä takia soseruoat ovat oikein toimivia vielä reilu puolitoistavuotiaallemme. Kotona niitä ei juurikaan tule enää käytettyä (paitsi, jos me muut mässäilemme roskaruoalla), mutta ulkona ruokaillessa kyllä. 

"Jotkut kutsuvat sitä lastenruoaksi. Me kutsumme sitä yksinkertaisesti todella hyväksi ruoaksi. Lapsille."

 - Semper

Koska S syö täysin tavallisia kotiruokia haluan myös soseiden mukailevan niitä. Terveelliset, oikein suhteutetut ainesosat ilman lisäaineita ovatkin hyvin tärkeä asia ateriaa valitessa. Tottakai ensivaikutelman tekee purkin ulkonäkö, tahdon sen olevan selkeä ja helposti tulkittavissa. Sisällysluettelon tulee olla ilman ylimääräisiä e-koodeja tai valtavia sanahirviöitä. Perusainekset riittävät - tai pikemminkin ovat edellytys. Ruoka on parhaimmillaan, kun se muistuttaa mahdollisimman paljon jokapäiväistä arkiruokaa ja Semper on onnistunut tässä täysin.

Kun ensi kertaa avasin Semperin ruokapurkin, nenääni pelmahti tavallisen kotiruoan tuoksu. Ei sekasotkuista hajua, vaan selkeitä, tuttuja tuoksuja, ei aromivahventeita. Ruoan väri on aivan tavallinen, juuri sellainen kuin sen voikin kuvitella olevan, kun paloitellaan purkin kyljessä oleva kuvan ateria yksivuotiaalle sopivaksi - ei väriaineita, eikä liian löysää rakennetta. Ruoan säilyminen on hoidettu painekeittämällä, jolloin edes säilöntäaineita ei tarvita. Siinä kohtaa ollaan menossa oikeaan suuntaan, kun purkkiateriat muistuttavat tuikitavallista ruokaa ilman mitään lisättyjä turhuuksia. 

Pohjoismaiden johtavalla lastenruokien ja gluteenittomien tuotteiden valmistajalla, Semperillä raaka-aineet valikoidaan tarkasti; ravitsemuksellisten ja laadullisten asioiden lisäksi valintaan vaikuttavat kuinka hyvin raaka-aine soveltuu valmistusprosessiin, sekä  lukuisat ympäristötekijät, kuten ympäristövaikutus, eläinten kohtelu, viljelymenetelmät ja kuljetus. 

Raaka-aineet ovat peräisin eri puolilta Eurooppaa, jauhevellien ja -puurojen valmistus tapahtuu Ruotsissa, kun taas purkkiruoat valmistetaan Espanjassa. Raaka-aineet pyritään hankkimaan mahdollisimman läheltä valmistuspaikkaa.

Ja kuten viime kerralla kerroinkin, S todella tykkää näiden mausta. Yksi purkillinen katoaa helposti itse lusikoiden, kun monen minun valmistamani aterian kohdalla ruokaa menee suuhun ehkä sen kahdesta viiteen lusikallista, jonka jälkeen tulee täys stoppi. Tätä vain menee ja menee. Parhaillaan S on syönyt 1,5 purkkia yhdellä kerralla, joka on aivan valtava annos!

Ne kerrat, kun lapselleni valitsen ruokaa hyllystä, teen valinnan tarkoin ja tulen varmasti luottavaisin mielin jatkossakin valitsemaan Semperin tuotteita, vaikka suomenkielisenä saatan ensin hämääntyä ruotsinkielisestä suuresta tekstistä. Kyllä se suomikin sieltä löytyy, vähän pienemmällä fontilla vain.