Raketit kuuluvat uuteen vuoteemme

Vuoden yksi kohutuimmista päivistä on lähellä, nimittäin uusi vuosi ja rakettien pauke. Sosiaalinen media ja iltapäivälehdet ovat täynnä keskusteluja, sekä uutisia siitä kannattaako rakettien myymistä yksityishenkilöille enää jatkaa. Mielipiteet viuhtovat ilmassa, aina mainitaan paukkuarat koirat, sekä roskastaminen, sekä ennenaikaiset (ja myöhäiset) paukuttelijat. Tänä vuonna on jopa keskusteltu Turun kaupungin mahdollisuudesta korvata puolenyön paukutus valoshow:lla. 

Me ammumme raketteja, ihan joka ikinen vuosi olemme niin tehneet, enkä näe tulevia uusia vuosiamme paukuttomina ollenkaan. Ampuessamme me varustaudumme asiaankuuluvin suojavarustein, noudatamme oikeaa aikaa, sekä huomioimme muut lähistöllä liikkujat. Pidän raketeista ja meidän uuteen vuoteemme ne kuuluvat hyvin olennaisesti.

Hermoja kiristää minullakin, mikäli varttia vaille kuusi vielä käyttäessäni koiramme pissalla joku pamauttaa raketin lähistöllä ja koiramme saa siitä huonolla tuurilla loppuelämän pelon raketteja kohtaan. Hermoja kiristää myös, mikäli joku pelleilee rakettien suhteen ja jättää roskat luontoon. Muutoin rakastan raketteja, en voisi kuvitellakaan minkään valoshow:n korvaavan niitä ja niiden tuoksua, sekä sen kaiken tuomaa tunnelmaa.

Mielestäni on enemmän kuin ok paukutella raketteja, mikäli muistaa seuraavat asiat:

• raketteja saa ampua 31.12. klo 18 - 1.1. klo 02 
• huomioi alue, jossa ammut
• suojaudu, noudata ohjeita
• ole esimerkkinä nuoremmillesi
• älä jätä roskia jälkeesi

Kuvat: Pixabay

Oikein hyvää ja turvallista vuotta 2019 jokaiselle teille!

Joulu hiipi kotiin

Tänä vuonna meille ei ole tullut aitoa kuusta, asiaa vatvottiin pitkin syksyä ja tulimme siihen tulokseen, että mikäli löytyy todella kaunis muovinen kuusi, niin siinä tapauksessa aito jää hankkimatta. Pari viikkoa suoritin aktiivista kuusenmetsästystä netin kautta, livenä kävin muutamassa kaupassa katsomassa. Vaatimuksena oli, että kuusen pitäisi olla 210cm pitkä, ei mikään monen sadan euron hintainen, eikä sellainen hapsumainen. Lopulta täydellinen kuusi löytyi Verkkokaupan valikoimista.

Koristelun halusin olevan hivenen jenkkityylinen, mutta tyylikäs. Valkoista ja hopeaa. Ripaus juuttikangasta ja käsintehtyjä pipareita. Langattomat lamput ja jalan korisuojus ovat Clas Ohlsonilta.

Muutoin meille on laitettu joulua monin tavoin; valoja on useampia, samoin rakastamani Mailegin Nisse on löytänyt paikkansa, kuten myös isompi versionsa. Hyasintit ja Amaryllis (ole kiltti ja ehdi aukeamaan vielä ennen aattoa!) tuovat tunnelmaa ja muoviset havunoksat hyllyillä ovat mieleeni.

Vaikka kuusi ei meillä tuoksukaan, tuoksuu täällä silti joulu. Joulukukat, leivonnaiset, glögi, kynttilät. Taustalla soi hiljaisella voluumilla rauhallinen joulumusiikki lähes aamusta iltaan.

Kaiken kruunasi lumi, joka sopivasti viikkoa ennen aattoa satoi tänne Varsinais-Suomeenkin tuoden mukanaan pikkupakkaset. Parempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa. Tänään noudimme jouluruoat Prisman kauppakassin kautta, ei tarvitse kulkea ruuhkaisessa ruokakaupassa. Huomenna menemme hautausmaalle viemään kynttilän edesmenneelle pojallemme, sekä rakkaille sukulaisillemme. Illalla vielä saunomme, jotta aattona saa olla rauhassa ja nauttia.

Näihin tunnelmiin ja sanoihin haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulua.  

Elf on the shelf - Hyllytonttu

Viime talvena jo väläyttelin ideaa Elf on the shelfistä miehelleni, hän kuitenkin tyrmäsi ajatuksen siinä pelossa, että joulun salaisuudet paljastuisivat lapsille. Pari viikkoa sitten väläytin hänelle jälleen ajatusta kyseisestä tontusta, tällä kertaa hänkin innostui ja saimmekin jalostettua ajatusta vähän pidemmälle. Käytännössä, jos ja kun lapset alkavat asiaa ihmettelemään, niin mehän emme tiedä siitä mitään. Emme yhtikäs mitään.

Mikä ihmeen Hyllytonttu?

Elf on the shelf on siis Amerikassa valtavan suosion saanut myyntihitti. Tonttu, joka joulun lähestyessä yön aikana touhuaa kaikenlaisia hassutuksia ja samaan aikaan kuuntelee ja tarkkailee talon asukkaita. Hyvänä esimerkkinä hassuttelusta on vaikka se, että jonain yönä tonttu on tehnyt "lumienkelin" keittiön pöydälle, toisena yönä hän on saattanut kasata vessapaperirullista lumiukon.. Ideoita ovat Pinterest ja Instagram pullollaan. Tontun suhteen on vain yksi sääntö, siihen ei saa koskea tai muutoin sen taika katoaa. 

Meilläkin on nyt oma Hyllytonttu, ei niinkään sitä virallista mallia, vaan päätimme valita tontuksemme yhten Mailegin pikkunissen. Mitään stressiä emme Hyllytontun suhteen ole ottaneet, hassutuksia ilmestyy silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka yö. Muutoin tonttu päivystää tonttuoven vierellä hyllyllä, mutta heti sen ollessa poissa siitä tietävät lapset hakea hassutteluja.

Ehdit toteuttaa oman Hyllytontun vielä hyvin ennen joulua, tässä esimerkkivinkkejä:

• tonttu Jenga-pelissä jumissa
• tonttu kaivamassa sohvatyynyjen välistä jotain, viereen voi asettaa jo löydetyiksi kolikoita, leivänmurusia jne.
• lumiukko vessapaperirullista, kartongista voi tehdä kasvot ja napit. Tonttu päälle.
• tonttu tekemään lumienkeliä jauhoihin
• tonttu lukee kirjaa pehmoleluille
• tonttu legohahmojen sitomana alustaan kiinni
• tonttu makaa wc-paperista tehdyssä riippumatossa vessassa
• tonttu värittää värityskirjaa
• tonttu kiipeämässä joulukuuseen

Tiesitkö, että meidän jouluvalmisteluja ja Hyllytontun toilailuja pääset seuraamaan lähes livenä Instagramin kautta? Tervetuloa klikkaamaan itsesi seuraajaksi :) 

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Just se tietty Joulupukki

"Tule mukaan seuraamaan Kaksplus-blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!"

Joulukalenteri on puolessa välissä, aatto lähestyy ja päätin hieman muistutella aaton kunniavieraasta - Joulupukista. 

Onhan se jo varattu?

Moni varaa pukin hyvin ajoissa, kuukausia etukäteen. Ihan kelpo yksilön voi kuitenkin löytää vielä, toivo ei ole menetetty. Ilmoituksia löytyykin kauppojen seiniltä ja itse olen laittanut merkille, että paikallisissa facebook-ryhmissä kysellään melko paljon suosituksia hyvistä pukeista. Itse ehkä lähtisin hakemaan ennemmin suositusten mukaan, kuin randomisti kaupan seinältä. Jokainen tavallaan.

Meillä esikoisen ollessa pieni toimi pukkina niin Pappa kuin Vaarikin. Sittemmin viime joulua lukuunottamatta meillä on ollut tietty luottopukki. Rooli menee aivan täysillä ja hän hoitaa esivalmistelut huolella. Kaiken kruunaa piirileikki tai lauluhetki ennen pukin lähtöä. Tää tyyppi hoitaa homman kotiin niin täysin, että minä taidan olla yhtä jännittynyt (ellen jännittyneempikin!) kuin lapset.

Ai unohtuiko varata pukki? Ai eikö kukaan perheenjäsen suostu? Mikäli homma jäi sun harteille, niin näillä neljällä vinkillä handlaat homman:

1. Hanki uskottavat asusteet: Huonon parran ja muovisen tekonenän huomaa jokainen, samoin pukin liian hoikan olemuksen. Ethän myöskään käytä jokapäiväisiä kenkiä tai kintaita, lapset tunnistavat ne kyllä. 

2. Selvitä taustat - mikäli teillä vierailee aattona esimerkiksi sukulaislapsia, kertaa heidän ikänsä ja pistä mieleesi esimerkiksi tärppi jostain lähiajan tapahtumasta, "Mites teidän joulujuhla torstaina sujui?" / "Oliko teillä hyvä laivareissu viime kuussa?".

3. Varaudu kysymyksiin kulkuvälineestäsi ja sen parkkipaikasta ja huomioi lähtösuuntasi suhteessa kertomaasi. Varaudu myös vastaamaan miten ihmeessä voit ehtiä joka paikkaan ja kuinka viime jouluna olit ollut samaan aikaan täällä ja kaverin luona.

4. Pidä pokka. Vaikka kuinka ne rakkaat lapset näyttävät innostuneilta tai jännittyneiltä ja meinaat pakahtua rakkaudesta.

Ps. Eilen avautui Iloa, eloa! - Lauralla ihana höyhenkuusiteemainen luukku ja huomisen luukku löytyy aamukasilta Kadun aurinkoiselta puolelta piparitalkoiden merkeissä. 

Nyt haluankin kuulla millainen on sun luottopukki. Onko se sukulainen vai tuntematon? Onko se joka vuosi sama vakituinen vai vaihtelun vuoksi vaihdellen? Vai jääkö hankinta viime tinkaan?

Entä onko sulla kokemuksia kauhupukeista? Kerro kaikki!

Puolitoistavuotiaan ravintola-ateria tulee purkista

Kaupallinen yhteistyö: Semper

Kuopuksemme on nyt reilun 1,5-vuotias. Vuoden täytettyään hän on syönyt oikeastaan vallan samaa ruokaa muun perheen kanssa. Silloin tällöin on ostettu joku satunnainen purkkiruoka kaappiin, ihan oikeastaan sillä, kun joskus tulee lähdettyä liikenteeseen niin yllättäen ja välttämättä joka ravintolassa ei hyödytä ostaa pienelle omaa ruoka-annosta - siitä kun helposti jäisi 90% syömättä ja osa päätyisi lattialle. Huomattavasti kätevämpää on napata mukaan tuttu ja maistuvaksi todettu sosepurkki, jolloin lapsi varmasti saa vatsansa täyteen, eikä tarvitse murehtia hänen ruokailustaan.

Yleisesti ottaen pidän lasten purkkiruokia ihan hyvänä juttuna, paitsi jos ne sisältävät ylimääräisiä lisäaineita. Jos purkista löytyy mieleiseni ainesosaluettelo ilman valtavaa e-koodilistaa, päätyy se ostoskoriimme. Viikon Kreikanreissullekin elokuussa pakkasimme useita tuttuja lastenruokapurkkeja mukaan. Tavallisessa arjessa en näe enää puolitoistavuotiaalle muutoin hyötyä valmisruoista, mikäli kuitenkin se lämmin ateria tullaan perheelle valmistamaan ja hän myös syö sitä. Alle vuodenikäisille purkkiruoat toimivat oikein hyvin, mikäli ei aina innostu valmistamaan erikseen lapselle omaa ateriaa. Ovathan ne ihan huima helpotus vauva-arjen ja yöheräämisten keskellä. Vaikka itse ei tulisi välttämättä niin hyvin syötyä, niin soseateriasta ainakin vauva saa ruokasuositusten mukaisen aterian.

Semperin makutestissä ensimmäiseksi maistettu Yrttitarhurin pata eritoten yllätti, kun poika kiskoi lautasen tyhjäksi kuin ei olisi viikkoon saanut ruokaa. Samu on kohtalainen syöjä, joskus maistuu, joskus ei. Häntä voisi jopa verrata kissaamme, joka vaatimalla vaatii ruokaa ja sen saadessaan kääntyy täyskäännöksen ja poistuu. Nyt upposi koko lautasellinen ja kovalla vauhdilla. Makuna yrttitarhurin pata oli siis selkeä suosikki ja takuuvarma jatkoon pääsijä. Myös herkkupata pavuilla ja rosmariinilla maistui, mutta ei ihan niin vauhdilla kuin yrttitarhurin pata. Myös itse maistoi kyseisiä ruokia ja vaikutuin sisällöstä. Luonnollisia makuja, ei lainkaan teollista - ja miten se sitä voisikaan olla, kun ateria ei sisällä ollenkaan säilöntä- tai lisäaineita. Koostumus oli sopivan rakeista ja kiinteää, syöminen onnistui herra minä itteltä erinomaisesti.

Käytätkö sinä yli vuoden ikäisellä soseita? Miksi? Miksi et?