perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hellettä pakoon kylpylälomalle

* Kaupallinen yhteistyö: Scandic Eden Nokia

Rakastan kesää, rakastan valoa ja lämpöä, rakastan aurinkoa ja hellettä, mutta pakko myöntää, että yhden yön miniloma Nokialla Scandic Edenissä teki terää koko perheelle. Raikasta uintia ja viileä huone, ihan täydellistä.

Aamupalalta näkymä allasalueelle on huikea.


Meidät otettiin iloisesti vastaan respassa ja vaikka ruuhkaa hieman olikin, jono kulki sutjakkaasti. Mukaansa lapset saivat valita jokainen pienen puuhan, nämä osoittautuivatkin ihan huippujutuiksi! Pienillä asioilla saadaan asiakkaille hyvä mieli. Tikkupeli ja muistipeli olivat ylivetoja illalla huoneessa, yatzy säästettiin kotiin.

Seuraavaksi kohti huonetta muutaman innostuneen juoksuaskeleen saattelemana, lapsilla oli kiire nähdä tuleva huoneemme ja vielä kovempi kiire päästä pian uimaan. Nopeasti tavaroiden purku, uikkarit päälle ja kylpytakki niskaan. Ihan pakko muuten tähän väliin kehaista hotellin kierrätystä, huoneessa oli nimittäin kaksi roskista, joista toinen oli jaettu kolmeen lokeroon; paperi, bio ja muut jätteet. Helposti tuli järjestettyä roskat oikeisiin lokeroihin.


Kylpyläosasto sijaitsee katutasossa ja kulku sinne on respan vierestä. Pukutiloissa on kaksi pientä pukuhuonetta erikseen hotelliasukkaille. Pienimmille vieraille löytyy erikseen allasosastolla käytettäviä lastenrattaita, tää on kyllä huippu, kun pienin saa nukkua päiväunet allasosastolla muiden pulikoidessa lähistöllä. Meillä ei tällä kerralla ollut rattaille käyttöä, sillä Samu paljastui aikamoiseksi vesipedoksi ja päiväunetkin sattui nukkumaan sopivasti aina matkan päällä. Suihkutiloissa jahdatessani yksivuotiasta huomasin seinässä pienen tuolin, johon lapsen sai turvavöillä tarvittaessa kiinnitettyä - äidille hetki aikaa suihkutella, jes! Allasosastolla oli kiire päästä joka paikkaan, pojat olivat todella innoissaan. Oli liukumäkiä joka lähtöön, poreita, kylmää allasta, ulkoallasta, virtaavaa vettä, lastenaltaita ja kaiken kruunasi aaltokone suurimmassa altaassa. Ulkoaltaastakin sai ihan eri tavalla irti näin lämpimällä, sillä piha-alueella oli myös aurinkotuoleja ja erilaisia pihapelejä, sekä leikkipaikka.

Mitä ryppyisemmät varpaat, sitä paremmat uinnit.


Monen tunnin uinnin jälkeen oli tietysti kova nälkä. Edellisestä kerrasta muistimme ravintola Rosalian suussasulavan hampurilaisen ja päädyimme jälleen samaan ravintolaan, vaikka vaihtoehtoja oli muitakin. Koska hotelli oli täynnä ja ruokailijoita ilmeisen paljon jouduimme tovin odottamaan, mutta sekään ei sinänsä haitannut, koska asiasta mainittiin heti ruokaa tilatessa. Pettymys olisi ollut suuri, jos odotuksesta ei olisi mitään mainittu etukäteen ja olisimme joutuneet esimerkiksi maidon kanssa odottelemaan pöydässä puolisen tuntia. Nyt saimme hakea kylmät juotavat myöhemmin, kun ruoka jo oli saapunut. Lapset jaksoivat hienosti, vaikka väsy oli jo kova. Rosaliasta on ikkunat sekä ulos, että allasosastolle, joten katseltavaa riitti. Pienin sai iltapuuron meidän muiden odotellessa ja nukahtikin sopivasti vaunuun, jolloin me aikuisetkin saimme ruokailla rauhassa. Vatsat saimme jokainen täyteen ja lasten makkaraperuna-annokset olivat niin suuret, että saimme ottaa loput huoneeseen mukaan - niitä napsittiinkin vielä pitkään yöhön. 

Lasten makkaraperunoilla oli kokoa, näistä olisi aikuinenkin täyttynyt.


Minä rakastan hotellien pehmeitä ja valkoisia lakanoita, joten nukkumaanmeno on itselleni aina nautinto. Pienin tosiaan oli jo nukahtanut vaunuun, joten hänet piti vain nostaa sänkyyn ja riisua vähän vaatteita. Lasten kanssa pelattiin hetki tikkupeliä, nukkumaanmenon tultua keskimmäinen zippasi viidessä minuutissa ja vanhin taisi sinnitellä hereillä vartin verran. Itse taisin nukahtaa välittömästi, kun suljin silmäni. Huoneestamme oli ikkunat kahteen suuntaan, näköala järvelle oli kaunis. Illalla ihastelimmekin auringonlaskua, joka näkyi juuri sopivasti huoneeseemme. Lämmöstä ei tietenkään saisi valittaa, mutta oli kieltämättä aika ihanaa olla raikkaassa ja ilmastoidussa hotellihuoneessa, nukuin todella sikeästi ja aamulla heräsin virkeänä. 

Tikkupelin parissa vierähti tovi, jos toinenkin.


Auringonlasku huoneemme ikkunasta oli todella kaunis.

Aamulla heräsimme seitsemän pintaan, suunnitelmana oli käydä aamupalalla ja suunnata pian uimaan. Aamupalalle pääsimme sopivasti ennen pahinta ruuhkaa. Yllätyin positiivisesti luomuvaihtoehdoista, lisäksi hedelmiä ja siemeniä oli kivan monipuolisesti. Jokainen sai hyvin syödäkseen, vaikka hotelliaamiaisella on aina vähän oma jännityksensä lasten syömisten suhteen. Jälkiruoaksi lapset herkuttelivat lopuksi lätyillä ja korvapuustilla. Ikkunoista katseltiin jo malttamattomana alas allasosastolle. Syöminen sujui mukavan nopeasti, kun kokoajan oli näkösällä se, mihin kohta taas mentäisiin.

Aamiaisella lapset oli huomioitu hyvin, talon puolesta löytyi mukavasti ruokailuvälineitä ja ruokalappuja. Tapasimme myös Scandicin maskotin, Sigge-siilin.






Koska aikamme oli kulunut niin vauhdilla, sovimme lasten kanssa menevämme huoneenluovutuksen jälkeen vielä kiertämään leikkipaikkaa, pelihuonetta, sekä pomppulinnaa. No eksyimmehän myös pelaamaan pingistä ja sählyä, lapsiperheet oli huomioitu varsin mukavasti ja tekemistä riitti vaikka kuinka. Toinenkin yö olisi mennyt ihan helposti. Lapsiperheen laatuaikaa parhaimmillaan ja hienosti pojat jaksoivatkin koko matkan ja pääsimme hyvillä mielin lähtemään kotiin päin. 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ötökänmetsästäjät - jännitystä lemmikkiperheen arjessa

Erityisesti näin kesäaikaan omakotitalossa näkee jos jonkinlaista vipeltäjää, joilta löytyy vaihtelevasti kuudesta kahdeksaan jalkaa ja eri määrä siipiä. Tässä eräänä päivänä tuleva kolmasluokkalaisemme kohtasi keittiössä koppakuoriaisen, välittömästi hänen ystävänsä ylpeänä ilmoittautui olevansa rohkea ja "uhrautuisi" kuljettamaan otuksen ulos. Mutta voi sitä ilmettä, kun 8v alkoi välittömästi kutsumaan lemmikeitämme paikalle ja ehdottomasti kielsi ystäväänsä koskemasta ötökkään. Rivissä pojat katselivat ensimmäisenä paikalle saapuneen kissan leikittelyä - voi mitä raakuutta!

"Tänne Pika! Lumikki, Noki, kiss kiss!

Tosiaan lemmikkitaloudessa oma huvinsa on siinä, jos joku ötökkäparka eksyy sisään (paitsi öiseen aikaan, jolloin kissat syöksyvät hyllyjen yli mitä hienoimmin akrobatialiikkein - not!). Kaksi sisäkissaa saavat tuon pienen hetken ajan toteuttaa sisäistä leijonaansa tai vaihtoehtoisesti hassu koiranpentu ihmetellä otusta. Kissamme ovatkin oppineet, että heitä kutsuttaessa on parempi herätä ja saapua paikalle mitä pikimmiten, tiedossa yleensä on jotain herkkua ja sillä hetkellä nopeus on valttia. Nopeat syö hitaat vai miten se meni. 

Tästä neidistä saa selvän kuvan vain makuuasennossa. 


Kissanomistajat tietävät sen tunteen, kun esimerkiksi muurahainen kipittää jossain, osoitat sitä ja kissa ei vain näe, ei niin millään. Tollo mikä tollo, vaikka kuinka yrität osoittaa ötökkää, tuijottaa kissa sinua kuin halpaa makkaraa: "Mitä hittoa toi muija huitoo?!". Kun lopulta kissa huomaa muurahaisen se toimii kuin salamaniskusta tai vaihtoehtoisesti tuijottaa ja seuraa sitä, kunnes muurahainen pujahtaa johonkin koloon piiloon.

Toinen kissa oli kuvaushetkellä piiloutunut minne lie, toinen istuutui kauniisti kameran ulottuville.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...