sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Raketit kuuluvat uuteen vuoteemme

Vuoden yksi kohutuimmista päivistä on lähellä, nimittäin uusi vuosi ja rakettien pauke. Sosiaalinen media ja iltapäivälehdet ovat täynnä keskusteluja, sekä uutisia siitä kannattaako rakettien myymistä yksityishenkilöille enää jatkaa. Mielipiteet viuhtovat ilmassa, aina mainitaan paukkuarat koirat, sekä roskastaminen, sekä ennenaikaiset (ja myöhäiset) paukuttelijat. Tänä vuonna on jopa keskusteltu Turun kaupungin mahdollisuudesta korvata puolenyön paukutus valoshow:lla. 

Me ammumme raketteja, ihan joka ikinen vuosi olemme niin tehneet, enkä näe tulevia uusia vuosiamme paukuttomina ollenkaan. Ampuessamme me varustaudumme asiaankuuluvin suojavarustein, noudatamme oikeaa aikaa, sekä huomioimme muut lähistöllä liikkujat. Pidän raketeista ja meidän uuteen vuoteemme ne kuuluvat hyvin olennaisesti.

Hermoja kiristää minullakin, mikäli varttia vaille kuusi vielä käyttäessäni koiramme pissalla joku pamauttaa raketin lähistöllä ja koiramme saa siitä huonolla tuurilla loppuelämän pelon raketteja kohtaan. Hermoja kiristää myös, mikäli joku pelleilee rakettien suhteen ja jättää roskat luontoon. Muutoin rakastan raketteja, en voisi kuvitellakaan minkään valoshow:n korvaavan niitä ja niiden tuoksua, sekä sen kaiken tuomaa tunnelmaa.

Mielestäni on enemmän kuin ok paukutella raketteja, mikäli muistaa seuraavat asiat:

  • raketteja saa ampua 31.12. klo 18 - 1.1. klo 02 
  • huomioi alue, jossa ammut
  • suojaudu, noudata ohjeita
  • ole esimerkkinä nuoremmillesi
  • älä jätä roskia jälkeesi

Kuvat: Pixabay

Oikein hyvää ja turvallista vuotta 2019 jokaiselle teille!

lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulu hiipi kotiin

Tänä vuonna meille ei ole tullut aitoa kuusta, asiaa vatvottiin pitkin syksyä ja tulimme siihen tulokseen, että mikäli löytyy todella kaunis muovinen kuusi, niin siinä tapauksessa aito jää hankkimatta. Pari viikkoa suoritin aktiivista kuusenmetsästystä netin kautta, livenä kävin muutamassa kaupassa katsomassa. Vaatimuksena oli, että kuusen pitäisi olla 210cm pitkä, ei mikään monen sadan euron hintainen, eikä sellainen hapsumainen. Lopulta täydellinen kuusi löytyi Verkkokaupan valikoimista.

Koristelun halusin olevan hivenen jenkkityylinen, mutta tyylikäs. Valkoista ja hopeaa. Ripaus juuttikangasta ja käsintehtyjä pipareita. Langattomat lamput ja jalan korisuojus ovat Clas Ohlsonilta.




Muutoin meille on laitettu joulua monin tavoin; valoja on useampia, samoin rakastamani Mailegin Nisse on löytänyt paikkansa, kuten myös isompi versionsa. Hyasintit ja Amaryllis (ole kiltti ja ehdi aukeamaan vielä ennen aattoa!) tuovat tunnelmaa ja muoviset havunoksat hyllyillä ovat mieleeni.

Vaikka kuusi ei meillä tuoksukaan, tuoksuu täällä silti joulu. Joulukukat, leivonnaiset, glögi, kynttilät. Taustalla soi hiljaisella voluumilla rauhallinen joulumusiikki lähes aamusta iltaan.





Kaiken kruunasi lumi, joka sopivasti viikkoa ennen aattoa satoi tänne Varsinais-Suomeenkin tuoden mukanaan pikkupakkaset. Parempaa ilmaa ei olisi voinut toivoa. Tänään noudimme jouluruoat Prisman kauppakassin kautta, ei tarvitse kulkea ruuhkaisessa ruokakaupassa. Huomenna menemme hautausmaalle viemään kynttilän edesmenneelle pojallemme, sekä rakkaille sukulaisillemme. Illalla vielä saunomme, jotta aattona saa olla rauhassa ja nauttia.

Näihin tunnelmiin ja sanoihin haluan toivottaa teille kaikille oikein hyvää joulua.  

perjantai 14. joulukuuta 2018

Elf on the shelf - Hyllytonttu

Viime talvena jo väläyttelin ideaa Elf on the shelfistä miehelleni, hän kuitenkin tyrmäsi ajatuksen siinä pelossa, että joulun salaisuudet paljastuisivat lapsille. Pari viikkoa sitten väläytin hänelle jälleen ajatusta kyseisestä tontusta, tällä kertaa hänkin innostui ja saimmekin jalostettua ajatusta vähän pidemmälle. Käytännössä, jos ja kun lapset alkavat asiaa ihmettelemään, niin mehän emme tiedä siitä mitään. Emme yhtikäs mitään.

Mikä ihmeen Hyllytonttu?

Elf on the shelf on siis Amerikassa valtavan suosion saanut myyntihitti. Tonttu, joka joulun lähestyessä yön aikana touhuaa kaikenlaisia hassutuksia ja samaan aikaan kuuntelee ja tarkkailee talon asukkaita. Hyvänä esimerkkinä hassuttelusta on vaikka se, että jonain yönä tonttu on tehnyt "lumienkelin" keittiön pöydälle, toisena yönä hän on saattanut kasata vessapaperirullista lumiukon.. Ideoita ovat Pinterest ja Instagram pullollaan. Tontun suhteen on vain yksi sääntö, siihen ei saa koskea tai muutoin sen taika katoaa. 

Meilläkin on nyt oma Hyllytonttu, ei niinkään sitä virallista mallia, vaan päätimme valita tontuksemme yhten Mailegin pikkunissen. Mitään stressiä emme Hyllytontun suhteen ole ottaneet, hassutuksia ilmestyy silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka yö. Muutoin tonttu päivystää tonttuoven vierellä hyllyllä, mutta heti sen ollessa poissa siitä tietävät lapset hakea hassutteluja.


Ehdit toteuttaa oman Hyllytontun vielä hyvin ennen joulua, tässä esimerkkivinkkejä:


  • tonttu Jenga-pelissä jumissa
  • tonttu kaivamassa sohvatyynyjen välistä jotain, viereen voi asettaa jo löydetyiksi kolikoita, leivänmurusia jne.
  • lumiukko vessapaperirullista, kartongista voi tehdä kasvot ja napit. Tonttu päälle.
  • tonttu tekemään lumienkeliä jauhoihin
  • tonttu lukee kirjaa pehmoleluille
  • tonttu legohahmojen sitomana alustaan kiinni
  • tonttu makaa wc-paperista tehdyssä riippumatossa vessassa
  • tonttu värittää värityskirjaa
  • tonttu kiipeämässä joulukuuseen

Tiesitkö, että meidän jouluvalmisteluja ja Hyllytontun toilailuja pääset seuraamaan lähes livenä Instagramin kautta? Tervetuloa klikkaamaan itsesi seuraajaksi :) 

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kaksplus-blogiverkoston joulukalenteri: Just se tietty Joulupukki

"Tule mukaan seuraamaan Kaksplus-blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!"



Joulukalenteri on puolessa välissä, aatto lähestyy ja päätin hieman muistutella aaton kunniavieraasta - Joulupukista. 
Onhan se jo varattu?

Moni varaa pukin hyvin ajoissa, kuukausia etukäteen. Ihan kelpo yksilön voi kuitenkin löytää vielä, toivo ei ole menetetty. Ilmoituksia löytyykin kauppojen seiniltä ja itse olen laittanut merkille, että paikallisissa facebook-ryhmissä kysellään melko paljon suosituksia hyvistä pukeista. Itse ehkä lähtisin hakemaan ennemmin suositusten mukaan, kuin randomisti kaupan seinältä. Jokainen tavallaan.

Meillä esikoisen ollessa pieni toimi pukkina niin Pappa kuin Vaarikin. Sittemmin viime joulua lukuunottamatta meillä on ollut tietty luottopukki. Rooli menee aivan täysillä ja hän hoitaa esivalmistelut huolella. Kaiken kruunaa piirileikki tai lauluhetki ennen pukin lähtöä. Tää tyyppi hoitaa homman kotiin niin täysin, että minä taidan olla yhtä jännittynyt (ellen jännittyneempikin!) kuin lapset.


Ai unohtuiko varata pukki? Ai eikö kukaan perheenjäsen suostu? Mikäli homma jäi sun harteille, niin näillä neljällä vinkillä handlaat homman:


1. Hanki uskottavat asusteet: Huonon parran ja muovisen tekonenän huomaa jokainen, samoin pukin liian hoikan olemuksen. Ethän myöskään käytä jokapäiväisiä kenkiä tai kintaita, lapset tunnistavat ne kyllä. 
2. Selvitä taustat - mikäli teillä vierailee aattona esimerkiksi sukulaislapsia, kertaa heidän ikänsä ja pistä mieleesi esimerkiksi tärppi jostain lähiajan tapahtumasta, "Mites teidän joulujuhla torstaina sujui?" / "Oliko teillä hyvä laivareissu viime kuussa?".
3. Varaudu kysymyksiin kulkuvälineestäsi ja sen parkkipaikasta ja huomioi lähtösuuntasi suhteessa kertomaasi. Varaudu myös vastaamaan miten ihmeessä voit ehtiä joka paikkaan ja kuinka viime jouluna olit ollut samaan aikaan täällä ja kaverin luona.
4. Pidä pokka. Vaikka kuinka ne rakkaat lapset näyttävät innostuneilta tai jännittyneiltä ja meinaat pakahtua rakkaudesta.




Ps. Eilen avautui Iloa, eloa! - Lauralla ihana höyhenkuusiteemainen luukku ja huomisen luukku löytyy aamukasilta Kadun aurinkoiselta puolelta piparitalkoiden merkeissä. 


Nyt haluankin kuulla millainen on sun luottopukki. Onko se sukulainen vai tuntematon? Onko se joka vuosi sama vakituinen vai vaihtelun vuoksi vaihdellen? Vai jääkö hankinta viime tinkaan?

Entä onko sulla kokemuksia kauhupukeista? Kerro kaikki!

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Puolitoistavuotiaan ravintola-ateria tulee purkista

Kaupallinen yhteistyö: Semper

Kuopuksemme on nyt reilun 1,5-vuotias. Vuoden täytettyään hän on syönyt oikeastaan vallan samaa ruokaa muun perheen kanssa. Silloin tällöin on ostettu joku satunnainen purkkiruoka kaappiin, ihan oikeastaan sillä, kun joskus tulee lähdettyä liikenteeseen niin yllättäen ja välttämättä joka ravintolassa ei hyödytä ostaa pienelle omaa ruoka-annosta - siitä kun helposti jäisi 90% syömättä ja osa päätyisi lattialle. Huomattavasti kätevämpää on napata mukaan tuttu ja maistuvaksi todettu sosepurkki, jolloin lapsi varmasti saa vatsansa täyteen, eikä tarvitse murehtia hänen ruokailustaan.



Yleisesti ottaen pidän lasten purkkiruokia ihan hyvänä juttuna, paitsi jos ne sisältävät ylimääräisiä lisäaineita. Jos purkista löytyy mieleiseni ainesosaluettelo ilman valtavaa e-koodilistaa, päätyy se ostoskoriimme. Viikon Kreikanreissullekin elokuussa pakkasimme useita tuttuja lastenruokapurkkeja mukaan. Tavallisessa arjessa en näe enää puolitoistavuotiaalle muutoin hyötyä valmisruoista, mikäli kuitenkin se lämmin ateria tullaan perheelle valmistamaan ja hän myös syö sitä. Alle vuodenikäisille purkkiruoat toimivat oikein hyvin, mikäli ei aina innostu valmistamaan erikseen lapselle omaa ateriaa. Ovathan ne ihan huima helpotus vauva-arjen ja yöheräämisten keskellä. Vaikka itse ei tulisi välttämättä niin hyvin syötyä, niin soseateriasta ainakin vauva saa ruokasuositusten mukaisen aterian.

Semperin makutestissä ensimmäiseksi maistettu Yrttitarhurin pata eritoten yllätti, kun poika kiskoi lautasen tyhjäksi kuin ei olisi viikkoon saanut ruokaa. Samu on kohtalainen syöjä, joskus maistuu, joskus ei. Häntä voisi jopa verrata kissaamme, joka vaatimalla vaatii ruokaa ja sen saadessaan kääntyy täyskäännöksen ja poistuu. Nyt upposi koko lautasellinen ja kovalla vauhdilla. Makuna yrttitarhurin pata oli siis selkeä suosikki ja takuuvarma jatkoon pääsijä. Myös herkkupata pavuilla ja rosmariinilla maistui, mutta ei ihan niin vauhdilla kuin yrttitarhurin pata. Myös itse maistoi kyseisiä ruokia ja vaikutuin sisällöstä. Luonnollisia makuja, ei lainkaan teollista - ja miten se sitä voisikaan olla, kun ateria ei sisällä ollenkaan säilöntä- tai lisäaineita. Koostumus oli sopivan rakeista ja kiinteää, syöminen onnistui herra minä itteltä erinomaisesti.


Käytätkö sinä yli vuoden ikäisellä soseita? Miksi? Miksi et?

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kolmekymppinen

Ollessani yläasteella eräällä tunnilla kirjoitimme tulevaisuuden minällemme kirjeen. Kirjeen kuoreen kirjoitin "Avaa, kun olet äiti tai 30-vuotias". Pari vuotta sitten törmäsin sattumalta tuohon kirjeeseen, siellä oli minulle hyvät toivotukset mukavalle elämälle ja toiveet, että lapset olisin saanut alle kolmekymppisenä ja perhe-elämä olisi mallillaan. Kaikki tuo on käynyt toteen.



Juhlimme merkkipäivää jo aiemmin, pidimme loppukesästä rapujuhlat pihallamme, sekä perheen kanssa suuntasimme viikoksi Zakynthokselle. Näin tasakymmenen täytettyäni pohdin hieman mennyttä elämääni; 16-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, kihlauduimme nopeasti ja häitä tanssittiin vihdoin 2017 -kesällä, kun 12-vuotta yhdessäoloa tuli täyteen. Ensin etsimme asuntoa miehelleni kotikaupungistani Porista, mutta jostain syystä päädyimmekin etsimään yhteistä asuntoa Turusta. 17-vuotiaana muutin hänen perässään Turkuun, kävin vielä arkisin lukiota Porissa, mutta viikonlopuiksi suuntasin yhteiseen kotiimme. Lukion päätyttyä tein jonkin aikaa töitä ja saimme toivotun esikoisemme, olin tuolloin 20-vuotias. Tässä viimeisessä kymmenessä vuodessa perheemme on täyttynyt, kolme poikaa kotona ja yksi pilven reunalla. Pari kissaa ja koira. Näin tämän on oltava. Opiskelin itselleni myös ammatin ja sainkin hyvin äkkiä vakituisen työpaikan, sinne palaan näillä näkymin joskus vuonna 2020 vanhempainvapaan päätyttyä.


Unelmat ovat käyneet toteen ja oikeastaan ainoa, joka vielä antaa odotuttaa itseään on omistusasunto. Toki olisimme voineet sitä jo harkita, mutta vuokralla ollessa on huomattavasti helpompi olla lapsen kanssa kotona pitkään, kun lainat eivät ahdista takaraivossa. Oma koti on suunnitelmissa viimeistään, kun palaan töihin. 

Olen kolmekymppinen, joka on ennen kaikkea äiti. Olen vaimo, olen nainen. Olen vähän turhamainen ja nipotan epäsiisteydestä. Tykkään istua sohvalla kynttilänvalossa viltin alla ja neuloa sukkia, sekä katsoa Greyn anatomiaa. Tykkään hyvästä ruoasta (kiitos rakas mieheni, että opetit minut syömään sushia!) ja nautin jouluteestä. Olen henkilö, joka ei kestä turhaa odottelua, vaan asioiden on tapahduttava heti. Rakastan joulua ja vuodenaikojen vaihtelua. Mun elämä on ihanaa näiden kaikkien ihanien ihmisten keskellä. On ihanaa olla kolmekymppinen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Vinkki isänpäivään: lasten valmistama koru

*Kaupallinen yhteistyö: Midas kultasepät

Mikäli olet seurannut Instaani, huomasit varmasti, kuinka torstaina pakkasin lapset autoon ja suuntasin kohti Turun keskustaa. Kohteenamme oli Midas kultasepät. Käyntimme syynä oli lähestyvä isänpäivä ja tarkoitus oli, että lapset olisivat mukana isälle tulevan riipuksen viimeistelyssä.

Midas kultasepät on kultasepänverstas ja myymälä Turun keskustassa Linnankadulla. Liikkeessä työskentelee kaksi seppää Laura ja Patrick, sekä kultaseppämestari Petri. Midas kultasepät valmistaa käsityönä uniikkikoruja, suunnittelee ja myy omia mallistoja, sekä tarjoaa perinteisiä kultasepän palveluja.

Virta -korun tarina: Mukaansa tempaa, eteenpäin kuljettaa. Toisinaan suvannossa seilataan, kunnes jälleen koskeen johdattaa. Vierelle tuo, viereltä vie. Kuka suunnan aavistaa?


Meidät vastaanotti aina yhtä aurinkoinen Laura, joka esitteli meille lahjaksi tulevan hopeisen Virta-riipuksen, sekä tekovälineet. Lapset huomioitiin todella hienosti ja kun välineet oli käyty läpi, pääsivät he ihan oikeisiin hommiin. Vuorotellen he ensin valitsivat meistin omalla kirjaimellansa, jonka jälkeen vasaralla lyöden kirjain saatiin jäljentymään koruun. Jännityksellä odotettiin millaisen kirjaimen kukakin sai aikaan ja ajatuksena olikin, että lapsen kädenjälki saa ja pitää näkyä - onhan lahja tarkoitettu heiltä isälleen.




Korun toteutus kävi sopivalla tahdilla, joten lapsetkaan eivät pitkästyneet odotellessaan omaa vuoroaan. Sitä paitsi kisällinä toimiminen oli niin ainutlaatuista ja erilaista, että he seurasivat mielenkiinnolla toistensa tekemisiä ja kuuntelivat tarkasti ohjeita. Lopuksi vielä ihasteltiin lopputulosta ja lapset saivat kisälliydestä todistuksen mukaansa. Kaikille jäi hirmu iloinen mieli ja pojat olivatkin kovin ylpeitä aikaansaamastaan lahjasta. 

Ensireaktioni korusta oli se, kuinka sen voi kuvitella kenen tahansa miehen kaulaan. Senkin, joka ei koruista juuri välitä. Uniikki ja tyylikäs ulkomuoto yhdistettynä lasten viimeistelyyn ansaitsee varmasti paikan kenen tahansa isän kaulalta - oli kyseessä sitten pukuun sommistautunut virkamies tai työmies haalareissaan. Tai ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Korun hinta liikkeessä on 75€, isän kaulalla mittaamattoman arvokas.

Mikäli sulla on vielä suunnitelmat lahjan osalta auki ja asut Turun suunnalla suosittelen suuresti pyörähtämään liikkeessä Linnankadulla. Asiakaspalvelu on yksilöllistä ja korun saat heti mukaasi, valmistus käy hetkessä paikan päällä.
Tää lahja käy kenelle tahansa, takaan sen!

perjantai 19. lokakuuta 2018

Lakkoeväät lapselle

Ja sieltä se lakonuhka kurkistelee kulman takaa ja äidit hiuksiaanrepien pohtivat eväitä pikku mussukoilleen. Facebook on kaaosta täynnä, kun kahden päivän ajan lapselle pitää pakata eväät mukaan. KAKSI PÄIVÄÄ ilman lämmitysmahdollisuutta, ilman jääkaappia, ilman astioita ja keittiötä. Lakko on hirmu tärkeästä asiasta, joten se suotakoon ja lapsillehan eväät ovat vain hauskaa vaihtelua arkeen.



Jos pää lyö ihan tyhjää, niin tästä vinkkejä:


Pähkinät, marjat, hedelmät, vihannekset
Välipalakeksit, smoothiet
Keitetyt kananmunat
Marja- ja hedelmäsoseet
Karjalanpiirakka, croissant
Nakit, lihapullat
Pasta, riisi
Keittoruoka termospulloon
Tuorepuuro
Kiisseli, mehukeitto
Wrapit
Kolmioleivät, sämpylät, ruisleivät (kun pakkaat täytteet erikseen, niin esimerkiksi kurkku ei vety päivän aikana)
Suolainen piirakka / muffini
Erilaiset salaatit
Säilykkeet (esim. tonnikala, pavut)
Suolaiset letut

Kuvat: Pixabay


Ja hei, termospullot ovat oikeasti tosi käteviä, lisäksi on olemassa muitakin termosastioita ja kylmäpusseja viileille ruoille. Kyllä tästä selvitään.


Mitä sä pakkaat lapsellesi evääksi? Kerrothan myös onko lapsesi päivähoidossa vai koulussa?

torstai 18. lokakuuta 2018

Neljävuotiaan migreeni säikäyttää

Kevään jälkeen keskimmäisellä lapsellamme on kerran kuussa-parissa ollut kovaa päänsärkyä. Olen pohtinut migreenin mahdollisuutta ja itseasiassa ollut siitä melko vakuuttunutkin, vaikka M epäili sitä kovasti. Tässä eräs ilta kohtaus iski jälleen ja soitinkin asiasta päivystykseen. Onnekseni puhelimen toisessa päässä sattui olemaan sairaanhoitaja, jonka omalla lapsella oli ollut migreeniä alle kouluikäisenä ja hän osasi minua lohduttaa puheillaan. Seuraavana aamuna varasin lääkäriajan pojalleni, selvää oli, että neurologinen kartoitus tulisi ainakin tehtäväksi. Huomenaamulla pääsemme lääkärille ja toivottavasti kyseessä tosiaan on vain migreeni, näin äitinä en tietysti voi olla huolestumatta ja ajattelematta pahempia vaihtoehtoja - on kuitenkin kyse aivoista!



Poikamme kohtaukset alkavat usein sillä, että hän valittaa silmän sattuvan. Pian otsa alkaa särkeä ja N on selkeästi väsynyt ja uupunut. Kerran kohtauksen aikana hän on oksentanut, joka sekin on tyypillinen migreenioire. Särkylääkkeet eivät ole auttaneet, vaan joka kerralla hän on lopulta nukahtanut ja kipu on sillä tavalla helpottanut. Oireiden puolesta viittaisi todella selkeästi migreeniin, mutta tietysti asia tulee tutkia kunnolla.



Minulla itselläni todettiin aurallinen migreeni N:n odotusaikana ja kärsinkin siitä lähinnä kaksi viimeistä raskautta, muutoin kohtauksia tulee onneksi kovin harvoin. Autossa kännykän pidempiaikainen katsominen aiheuttaa helposti kohtauksen, muuten en ole huomannut mitään yhdistävää aiheuttajaa. Auraoireiden tullessa tiedän heti ottaa särkylääkkeen, jolloi kipu ei ehdi kovin kovaksi. Liian myöhään otettu lääke saattaa aiheuttaa sen, ettei siitä enää juurikaan ole apua ja makaan pimeässä makuuhuoneessa loppupäivän.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Rintasyöpä on muutakin kuin sydämiä feedissä

Oletko koskaan saanut facebookin inboxiin viestiä tutulta liittyen rintasyöpään? Yleensä ne viestit kertovat jotakuinkin siitä, kuinka tuetaan rintasyöpään sairastuneita tai muistutetaan rintasyövästä lisäämällä omaan statukseensa sydämen kuvan. Vihdoin on ymmärretty, etteivät ne satunnaiset sydämet feedissä auta yhtään mitään. Tietoutta on alettu jakaa silminnähden enemmän ja näkyvämmin. Rintasyöpä ei ole hiljainen ja piilossa, sydämenkuvan takana pidettävä asia. Se on ruma ja kamala, suoraan päin kasvoja lätkäistävä totuus, jonka havaitakseen täytyy muistaa tutkia rintansa.

Rintasyöpä ei ole hiljainen ja piilossa, sydämenkuvan takana pidettävä asia. Se on ruma ja kamala, suoraan päin kasvoja lätkäistävä totuus.

Veikkaan, että lähes jokainen tietää jonkun rintasyöpään sairastuneen. Tiedätkö sä? Jollekin se on äiti, jollekin joku kaukainen tuttu. Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, siihen sairastuu vuosittain n. 5000 naista! Elämänsä aikana noin joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään, osa siitä parantuen ja osa jopa menehtyen. Rintasyöpä on työikäisen naisen toiseksi yleisin kuolinsyy.


Kuvat: Tunne rintasi


Nyt heti sinä, nainen, joka luet tätä. Tutki rintasi. Jos et heti siihen pysty, niin välittömästi, kuin on mahdollista. Lupaathan?

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Silkkisen pehmeä vispipuuro

Hävettää myöntää miten laiska olen valmistamaan vispipuuroa. Enkä edes tiedä miksi. Ehkä siinä on se, kun muut puurot menevät lähinnä samalla kaavalla ja vispipuurossa pitää tehdä vähän enemmän. Joka tapauksessa meillä on nyt meneillään pakastimen tyhjäys, vanhat pois ja uutta tilalle ja pakastimen syövereistä löytyi sopivasti puolukkaa. Punainen viinimarja, tai miksei vaikka mansikkakin käy tähän erinomaisesti. Mikäli säkin olet vähän laiska tekemään tätä ja ohjekin on unohtunut, niin täältä pesee.

Vispipuuro toimii yksinkin, mutta ripaus sokeria, sekä loraus maitoa tuo siihen pehmeyttä.

Tarvitset:

1,5 l vettä
4-5 dl puolukoita (tai muita punaisia marjoja)
2,5 dl sokeria
n. 2 dl mannasuurimoita
vaniljasokeria


Lisää marjat veteen ja anna kiehua noin vartin verran. Sileän puuron saat, kun kiehautuksen jälkeen siivilöit marjat pois. Mikäli et kaipaa aivan sileää puuroa, voit jättää marjat sattumiksi.

Lisää joukkoon sokeri, sekä mannasuurimot ja jatka keittämistä viitisen minuuttia.

Anna puuron hieman aikaa jäähtyä, ennen kuin vatkaat sen kuohkeaksi. Viimeistele lisäämällä vaniljasokeria makusi mukaan.

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Laulaen eroon riitelystä

Tiedätkö sen tunteen, kun heti aamusta alat vääntää lapsen kanssa. Jos ei väärästä aamupalasta, niin hukassaolevista vaatteista (jotka hän on itse hukannut) tai vaikka vain hiustenlaitosta. Aihe voi kummuta mistä tahansa ja erityisesti aamupalapöydässä ne pienetkin väännöt tuntuvat suurilta, päivää kun ei kuulu aloittaa riitelemällä. 



Kuvat: Pixabay


Keksimme kuopuksen kanssa erinomaisen ratkaisun viimeaikojen äärettömän hölmöihin ja typeriin riitoihin, jopa hän nimittäin myönsi aiheiden olevan aivan käsittämättömiä. Yhdessä sovimme toimivamme riidan lähestyessä seuraavalla tavalla:


Kun riita alkaa nostaa päätänsä, ala kertoa/laulaa asiaasi Mörkö se lähti piiriin-sävelellä. 

Loppuu muuten riita lyhyeen, eikä sitä ääntäkään viitsi enää korottaa. Ja lopulta kumpikin vain nauraa.

"Muistathan rakas poika, tinttan-tanttan-tallallei, itsehän viikkasit illalla, itsehän viikkasit illalla. Koitappa löytää se paita, tinttan-tanttan-tallallei..."

Neljävuotiaan kanssa joutuu sen verran harvemmin riitelemään, että en osaa sanoa miten toimisi hänen kanssaan, yksivuotiaasta puhumattakaan. Miehen kanssa riitely on myös niin harvinaista, että mahdankohan muistaa kokeilla tätä keinoa, jos joskus riita yllättää... 

Mutta hei, kokeile sä ja kerro toimiiko!

Miten teillä ratkotaan riitoja lasten kanssa? Tiedätkö, sellaisia tekemällä tehtyjä aivan turhia riitoja. Lähdetkö niihin mukaan vai jätätkö huomiotta (silläkin uhalla, että lapsi räjähtää kahta kovemmin)..?

tiistai 11. syyskuuta 2018

Helpot huippusynttärit Huvimaassa!

* Kaupallinen yhteistyö: Huvimaa

Parina viime vuotena meillä on pidetty kaverisynttärit kotona, ihan kivaa vaihtelua ja rahaahan siinä säästää, mutta näin kauniisti sanottuna pakko myöntää, että huomattavasti helpommalla pääsi ulkoistaessaan juhlat. Niin vanhempien korvat, kuin hermotkin pysyvät kunnossa, kun riehakas poikalauma purkaa energiaansa lapsille suunnatussa hallissa ahtaan kotimme sijaan. Siivoamiset, tiskit ja rekvisiitat ovat tuolloin muiden tehtävänä ja itse saa ottaa paljon rennommin, kunhan vain hankkii tarjottavat ja ilmaantuu oikeaan aikaan paikalle.



T, itse juhlakalu täytti 9-vuotta ja paikan valinta otti oman aikansa - mikä tahansa ei kelvannut. Hän on vuosien varrella käynyt monissa synttäripaikoissa vieraana, tällä kertaa finaaliin pääsivät sekä Huvimaa, että saman omistajan Huvilupa, joissa kummassakin hän oli käynyt aiemminkin ja ne olivat hänen mukaansa "sikahauskoja" paikkoja. Huvimaa kuitenkin vei voiton monipuolisuudellaan, Huvilupa kun painottuu  enemmän laser- ja värikuulasotailuun (ja viimeisimmäksi T oli Huviluvassa ollutkin, joten vaihtelu virkisti). 



Mielestäni ehdoton plussa Kaarinan Piispanristillä sijaitsevassa Huvimaassa on se, että siellä ei ole vierasmäärällä rajoitusta (tietysti on hyvä huomioida, että hinta sisältää yhten ohjaajan), jonka myötä on mahdollisuus kutsua vaikka kokonainen koululuokka tai päiväkotiryhmä nauttimaan hauskanpidosta. Meillä lapsia oli kaikenkaikkiaan 10 kappaletta, nuorin 4v ja vanhimmat 10v ja kaikki tuntuivat viihtyvän; iloisia kasvoja riitti ja kotiin ei oltaisi maltettu lähteä! 

Paikka on suunniteltu pääasiassa 4-12-vuotiaille, lastenmielisten aikuisten onkin hyvä huomioida, että hinta sisältää alaikäisten tapaturmavakuutukset ja telmiä sen mukaisesti ;) 

Oletko muuten koskaan kokeillut hypätä juustomereen korkealta linnasta? Mun oli ihan pakko laittaa silmät kiinni, kun sain ensinnäkin kerättyä rohkeutta hyppyyn, enhän voinut enää perua siinä reunalla seisoessani ja lasten kannustaessa ympärillä. Ja lapsilla oli hauskaa, kun aikuisetkin leikkivät mukana! Mikäli mukana riehuminen ei innosta, niin toki voi ottaa rennosti ja istahtaa hierontatuoliin, sekä laittaa peltorit korville ja nauttia hetken rauhasta, toimii sekin! Ja hei, siihen voi vielä keittää kaupanpäälliskahvit tai -teet ihan vain kruunaamaan hetken. 










Paikanpäältä löytyy tarjoiluun kulhoja ja astioita (nämä, kuten kaikki aktiviteetitkin on muuten näkyvissä heidän nettisivuillaan, erikätevää!), veimme mennessämme vain syötävät, juotavat ja pillit, sekä pienet muistamiset kutsutuille. Lisäksi on mahdollista myös tilata lisäpalveluja, esim. karkkipinjataa, ryhmäkuvaa ja mitaleja. 

Pieniä (ja vähän isompia) yksityiskohtia myöten paikka oli hienosti toteutettu. Jo mainitsemani hierontatuoli ja peltorit aikuiselle, syntymäpäiväsankarin valtava kuningastuoli, upeat ritarilinnat hahmoineen, tasapainoskootterit, discovalot, juustomeri, trampoliinit, savukone, musiikki ja valtavasti muuta. Jo yksistään legoja oli 70kg käytettävänä! Seinien maalaukset viimeistelivät tunnelman. Huvimaata ei oikein voi kutsua esimerkiksi liikuntasynttäreiksi, koska sieltä ihan oikeasti löytyy jokaiselle jotain. En varmasti itse ehtinyt edes kaikkea näkemään, kun aina katseen kääntäessä näin jotain uutta. 

Iso, iso peukku! Poikakin ilmoitti, että ensi vuonna voitaisiin pitää juhlat samassa paikassa.  



tiistai 14. elokuuta 2018

4-vuotias herkkusuu: tikkarisynttärit


Supermyöhässä tämän postauksen kanssa, mutta lomalla kuuluu rentoutua ja nauttia, siinä syy blogin hiljaisuuteen. Huomenna jatkuu esikoisen koulu, ensi viikolla N:n kerho, paluu arkeen ja blogin pariin on ihan näillä hetkillä. Hetkeksi vielä kuitenkin palataan heinäkuisiin neljävuotisjuhliin.

Haastattelin ajoissa ennen juhlapäivää tulevaa päivänsankaria ja keskustelun pohjalta teemaksi valikoitui tikkarit. Eikä ihme, aina herkkupäivänä N valitsee itselleen tikkarin. Juhlapäivä oli vallan ihana, kuten koko kesäkin! No, kuvat puhukoot puolestaan.


Kakussa tietysti tikkareita, täytteenä sankarin toiveesta suklaamousse.
Meillä on aina juhlissa ollut voileipäkakkua, tällä kertaa vaihtelun vuoksi tonnikalakolmioleipiä.

Masaliisa, mokkapalat, mokkaruudut... you name it. 

Lapsia ajatellen vesimelonin puolikkaaseen asetetut coctail-tikut.

Lahjaksi laatikollinen tikkareita, voi iik!
Eräs paketeista piti sisällään kovasti toivotun tiikerin!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hellettä pakoon kylpylälomalle

* Kaupallinen yhteistyö: Scandic Eden Nokia

Rakastan kesää, rakastan valoa ja lämpöä, rakastan aurinkoa ja hellettä, mutta pakko myöntää, että yhden yön miniloma Nokialla Scandic Edenissä teki terää koko perheelle. Raikasta uintia ja viileä huone, ihan täydellistä.

Aamupalalta näkymä allasalueelle on huikea.


Meidät otettiin iloisesti vastaan respassa ja vaikka ruuhkaa hieman olikin, jono kulki sutjakkaasti. Mukaansa lapset saivat valita jokainen pienen puuhan, nämä osoittautuivatkin ihan huippujutuiksi! Pienillä asioilla saadaan asiakkaille hyvä mieli. Tikkupeli ja muistipeli olivat ylivetoja illalla huoneessa, yatzy säästettiin kotiin.

Seuraavaksi kohti huonetta muutaman innostuneen juoksuaskeleen saattelemana, lapsilla oli kiire nähdä tuleva huoneemme ja vielä kovempi kiire päästä pian uimaan. Nopeasti tavaroiden purku, uikkarit päälle ja kylpytakki niskaan. Ihan pakko muuten tähän väliin kehaista hotellin kierrätystä, huoneessa oli nimittäin kaksi roskista, joista toinen oli jaettu kolmeen lokeroon; paperi, bio ja muut jätteet. Helposti tuli järjestettyä roskat oikeisiin lokeroihin.


Kylpyläosasto sijaitsee katutasossa ja kulku sinne on respan vierestä. Pukutiloissa on kaksi pientä pukuhuonetta erikseen hotelliasukkaille. Pienimmille vieraille löytyy erikseen allasosastolla käytettäviä lastenrattaita, tää on kyllä huippu, kun pienin saa nukkua päiväunet allasosastolla muiden pulikoidessa lähistöllä. Meillä ei tällä kerralla ollut rattaille käyttöä, sillä Samu paljastui aikamoiseksi vesipedoksi ja päiväunetkin sattui nukkumaan sopivasti aina matkan päällä. Suihkutiloissa jahdatessani yksivuotiasta huomasin seinässä pienen tuolin, johon lapsen sai turvavöillä tarvittaessa kiinnitettyä - äidille hetki aikaa suihkutella, jes! Allasosastolla oli kiire päästä joka paikkaan, pojat olivat todella innoissaan. Oli liukumäkiä joka lähtöön, poreita, kylmää allasta, ulkoallasta, virtaavaa vettä, lastenaltaita ja kaiken kruunasi aaltokone suurimmassa altaassa. Ulkoaltaastakin sai ihan eri tavalla irti näin lämpimällä, sillä piha-alueella oli myös aurinkotuoleja ja erilaisia pihapelejä, sekä leikkipaikka.

Mitä ryppyisemmät varpaat, sitä paremmat uinnit.


Monen tunnin uinnin jälkeen oli tietysti kova nälkä. Edellisestä kerrasta muistimme ravintola Rosalian suussasulavan hampurilaisen ja päädyimme jälleen samaan ravintolaan, vaikka vaihtoehtoja oli muitakin. Koska hotelli oli täynnä ja ruokailijoita ilmeisen paljon jouduimme tovin odottamaan, mutta sekään ei sinänsä haitannut, koska asiasta mainittiin heti ruokaa tilatessa. Pettymys olisi ollut suuri, jos odotuksesta ei olisi mitään mainittu etukäteen ja olisimme joutuneet esimerkiksi maidon kanssa odottelemaan pöydässä puolisen tuntia. Nyt saimme hakea kylmät juotavat myöhemmin, kun ruoka jo oli saapunut. Lapset jaksoivat hienosti, vaikka väsy oli jo kova. Rosaliasta on ikkunat sekä ulos, että allasosastolle, joten katseltavaa riitti. Pienin sai iltapuuron meidän muiden odotellessa ja nukahtikin sopivasti vaunuun, jolloin me aikuisetkin saimme ruokailla rauhassa. Vatsat saimme jokainen täyteen ja lasten makkaraperuna-annokset olivat niin suuret, että saimme ottaa loput huoneeseen mukaan - niitä napsittiinkin vielä pitkään yöhön. 

Lasten makkaraperunoilla oli kokoa, näistä olisi aikuinenkin täyttynyt.


Minä rakastan hotellien pehmeitä ja valkoisia lakanoita, joten nukkumaanmeno on itselleni aina nautinto. Pienin tosiaan oli jo nukahtanut vaunuun, joten hänet piti vain nostaa sänkyyn ja riisua vähän vaatteita. Lasten kanssa pelattiin hetki tikkupeliä, nukkumaanmenon tultua keskimmäinen zippasi viidessä minuutissa ja vanhin taisi sinnitellä hereillä vartin verran. Itse taisin nukahtaa välittömästi, kun suljin silmäni. Huoneestamme oli ikkunat kahteen suuntaan, näköala järvelle oli kaunis. Illalla ihastelimmekin auringonlaskua, joka näkyi juuri sopivasti huoneeseemme. Lämmöstä ei tietenkään saisi valittaa, mutta oli kieltämättä aika ihanaa olla raikkaassa ja ilmastoidussa hotellihuoneessa, nukuin todella sikeästi ja aamulla heräsin virkeänä. 

Tikkupelin parissa vierähti tovi, jos toinenkin.


Auringonlasku huoneemme ikkunasta oli todella kaunis.

Aamulla heräsimme seitsemän pintaan, suunnitelmana oli käydä aamupalalla ja suunnata pian uimaan. Aamupalalle pääsimme sopivasti ennen pahinta ruuhkaa. Yllätyin positiivisesti luomuvaihtoehdoista, lisäksi hedelmiä ja siemeniä oli kivan monipuolisesti. Jokainen sai hyvin syödäkseen, vaikka hotelliaamiaisella on aina vähän oma jännityksensä lasten syömisten suhteen. Jälkiruoaksi lapset herkuttelivat lopuksi lätyillä ja korvapuustilla. Ikkunoista katseltiin jo malttamattomana alas allasosastolle. Syöminen sujui mukavan nopeasti, kun kokoajan oli näkösällä se, mihin kohta taas mentäisiin.

Aamiaisella lapset oli huomioitu hyvin, talon puolesta löytyi mukavasti ruokailuvälineitä ja ruokalappuja. Tapasimme myös Scandicin maskotin, Sigge-siilin.






Koska aikamme oli kulunut niin vauhdilla, sovimme lasten kanssa menevämme huoneenluovutuksen jälkeen vielä kiertämään leikkipaikkaa, pelihuonetta, sekä pomppulinnaa. No eksyimmehän myös pelaamaan pingistä ja sählyä, lapsiperheet oli huomioitu varsin mukavasti ja tekemistä riitti vaikka kuinka. Toinenkin yö olisi mennyt ihan helposti. Lapsiperheen laatuaikaa parhaimmillaan ja hienosti pojat jaksoivatkin koko matkan ja pääsimme hyvillä mielin lähtemään kotiin päin. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...