Tyyntä myrskyn edellä

Blogissa on ollut hiljaisempaa, tyyntä myrskyn edellä voisin sanoa. Joulukuussa kuhisee, joten pysykää kuulolla. Joulukalenteri alkaa jälleen, kuten parina edellisenäkin vuotena. Arvontoja on luvassa reilusti, samoin alekoodeja. Joulukalenterin teemana tulee olemaan Suomi ja suomalaisuus näin juhlavuoden kunniaksi. Paljon ihania kotimaisia yrityksiä mukana! 

Olen viime päivät valmistellut joulukalenteria kovaa vauhtia, varsinkin kun meillä on melko vauhdikas joulukuu luvassa. Siitä syystä blogi on ollut hiljaisempi, kulisseissa kuitenkin tapahtuu kaikenaikaa, joulukalenteria varten on iso liuta postauksia jo valmiina.

Kotona tuoksuu joulu, pesin nimittäin juuri lattiat jouluntuoksuisella pesuaineella. Tähti loistaa ikkunassa, tonttu istuu hyllyllä. Ulkona sataa vettä - piruvie, muutu nyt lumeksi ennen aattoa! Tällä viikolla joulutunnelma nousee entisestään, kun on N:n kerhon joulukirkkoa ja T:n koulun itsenäisyysjuhlaa, taas se aika vuodesta, kun äidin pitää varata nenäliinoja esityksiin mukaan. Pari viikkoa sitten portti asetettiin lastenhuoneen ovelle, nuorin on nimittäin lähtenyt ryömimään ja laittaa suuhunsa kaiken. Isompien poikien lelut pysyvät hieman paremmin lastenhuoneessa ja poissa nuorimman suusta, kun portti on kiinni. 

Tontun ovi ilmestyi viime viikolla jälleen kaappimme päälle, sen verran korkealle, ettei oveen päästä käsiksi, mutta kuitenkin se on selvästi nähtävillä. Ja kaapin päälle ylettää jättämään kirjeitä, sekä herkkuja tontulle. Kirjeistä on käynyt ilmi, että tänä vuonna luonamme majailee Tiina-tonttu, joka on luvannut toimittaa lahjatoiveet Joulupukille, kätevää. Ensi yöksi jätämme siis toivelistat pöydälle ja aamulla ne toivottavasti ovat kadonneet.

Isänpäivän seesteinen aamupalahetki - ja pah!

Isänpäivä, vaarinpäivä, papanpäivä, ukinpäivä, tuffanpäivä ja mikä kenellekin. Kova meteli oli vielä hetki sitten siitä, millä nimellä kyseistä sunnuntaita tulisi kutsua ja kuka pahoittaa mielensä mistäkin. 

Ymmärrän sen, ettei kaikilla ole sitä isää; sitä, jolle saatetaan alkusyksystä lähtien suunnitella lahjaa. Eikä välttämättä ole isoisääkään, tai isäpuolta. Silloin lahja tehdään äidille tai muulle läheiselle ja se on täysin ok. Koko päivän merkitystä ei ole tarve vaihtaa, kaikilla ei voi olla kaikkea. Tarpeen mukaan sovelletaan. Ei sentään ihan kaikkea pidä vaihtaa neutraaliksi, elämässä kaikilla ei voi olla samat lähtökohdat, joku pahoittaa mielensä aina. 

No, nyt tuo kohuttu päivä kuitenkin lähestyy. Meillä perinteenä on aamiainen isälle sänkyyn. Lapset todennäköisesti heräävät yliaikaisin, koska eivät malta odottaa. Itseasiassa kolmevee tiistaina jo väänsi itkut siitä, kun isi ei vielä saanut hänen yllätystään ja kahdeksanvee ei edes muistanut koulussa tehneensä mitään - vaikkakin eilen toi salaisen paketin tullessaan.

Kuva: Pixabay

Ja nyt takaisin siihen aamupalaan. 

Lapset saavat sen suhteen vapaat kädet, toki avustan kahvinkeitossa, ettei siitä nyt ihan liian vahvaa - tai laihaa tule. Lapset saavat kuitenkin suunnitella ja toteuttaa mitä tarjottimelle laitetaan. Jokavuotinen pohdinta on siinä, kun pitäisi muistaa montako lusikkaa sitä sokeria pitikään lisätä kahviin ja mistä se isän tietty muki löytyikään. Äiti sitten hyörii siinä ympärillä vähän silminä ja ylimääräisinä käsipareina, sekä toisinaan niinä aivoina. Kuiskiminen ei ihan ole koskaan pysynyt niin hiljaisena kuin oikeasti olisi tarve, kyllähän isäntä siihen supinaan herää. Siinä tapauksessa vaan maataan hiljaa ja yritetään pidätellä tai vaihtoehtoisesti kipitetään lasten huomaamatta käymään vessassa. 

Aamupala on päivän kohokohta, lapset hiipivät tarjottimen kera lahjat mukanaan. Isä mukamas nukkuu. Kunhan isä on herätetty, koittaa hän suoriutua kahvista ja huolella valitusta murokulhosta läikyttämättä. Tähän mennessä on onnistuttu, mutta haasteensa tuovat ympärillä pyörivät ja hytkyilevät lapset. Ensimmäinen hörppäys kahvista kertoo onko sokerimäärän suhteen onnistuttu tänä vuonna. Ja sängystähän ei saa nousta pois ennen kuin on syönyt! Lahjoja ihastellaan, isiä ylistetään ja valokuvia otetaan. Lisätään tähän vielä kaksi kissaa, jotka ovat kiinnostuneita heti, kun joku asia poikkeaa arjen rutiineista. Sängyssä on tuolloin mies, kolme lasta ja kaksi kissaa. Minä ravaan ympäriinsä ottamassa kuvia ja vahtimassa ettei kukaan putoa tai kahvi kastele koko petiä. Lopulta noustaan ylös, haetaan toinen kuppi kahvia ja ollaan tyytyväisiä onnistuneesta suorituksesta, huh!

Tämä kaikki härdelli ei ehkä ole se seesteisin, mutta aivan valtavan tärkeä kaikkine pikku yksityiskohtineen. Se tunnelma, kun makaat sängyssä, keittiössä touhutaan, on kauhea pissahätä, etkä uskalla hiipiä vessaan, koska tiedät pilaavasi koko aamupalan jäädessäsi kiinni. Ja vihdoin lapset tulevat ja ovat onnesta riemuissaan, usean päivän odottelu on ohi ja viimein saa antaa isille sen ajatuksella ja vaivalla tehdyn lahjan. Lapsen riemun nähdessään tuntee sen tunteen, se tunne on vanhemmuutta parhaimmillaan. 

Kuva: Pixabay

Juttuja jouluhömpötyksestä ja tonttuovesta

Tervetuloa marraskuu, kuukauden kuluttua avataankin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Silloin kannattaa olla täällä blogin puolella hereillä, lähes joka päivä aatton asti on tiedossa arvontaa tai alekoodia, teemana näin juhlavuonna tietysti Suomi ja suomalaisuus. 

Joulutunnelma nosti päätään viime viikolla, kun lumi satoi maahan. Instagramia seuranneet tietävätkin, että pihamme sai koristeekseen lumiukon, kuten myös isovanhempien piha. Esikoisen koulumatka kotiinpäin tullessa piteni kahteen tuntiin, koska matkalla tietysti piti leikkiä lumella. Eilen satoi vettä ja lumi on lähes sulanut, mutta joulumieli tuli jäädäkseen. Hiljalleen voisi asetella ulos valoja, jos nyt ei vielä päälle, niin ainakin valmiiksi paikoilleen - niin monet kerrat on kärvistelty pakkasessa asettelemassa niitä. Spotifyyn on tehty joululauluista lista aattoa ja aatonodotusta varten, itseasiassa eilen lelukaupassa kuulin joulumusiikin soivan! Tontun ovi on kaivettu esiin, joskaan se ei vielä ole seinässä, tämän vuoden hittijuttu onkin meille jo vanha tuttu, viimevuosien joulukalenteriluukuissa (2015 ja 2016) olenkin kirjoittanut siitä ja sen tekemisestä. 

Loppuvuosi tuo tullessaan kaikkea ihanaa, muutoksia, mutta myös mahdollisuuksia. Paljon syntymäpäiviä ja tietysti se joulu. Ja tänä vuonna joulu tulee perheeseemme jo ennen aikojaan, mutta siitä ihanasta yllätyksestä kerron sitten, kun sen aika on. Nyt ruoanlaittoon, tänään keitellään kermaista lohikeittoa, nam!