maanantai 14. elokuuta 2017

Millainen on kolmevuotias?

Viime kuussa Niko täytti 3-vuotta. Millainen sitten on meidän kolmevuotiaamme?

Hän on iloinen ja vekkuli, aivan ihana! Uhmaa ei ole juurikaan ollut, mitä nyt kevään aikana alkanut pieni kiukuttelu ja pikkumaisuus. Harmi on herkässä mikäli juodessa maitotippa putoaa housuille, pukiessa hihaa ei meinaa löytyä ja leikkiessä, jos isoveli tekee mitä tahansa.

Tänä kesänä N jo uskalsi onkia ihan itse, kuvassa ensimmäinen itse ongittu kala, oli se jännää!


N on puhunut jo kauan erinomaisesti. Kirjaimista puuttuu r, jota isoveli toisinaan kovasti opettaa ja kyllä se yksittäinen r:n tyyppinen sieltä tuleekin. Lauseet ovat pitkiä, niin pitkiä ettei sanojen määrää voi edes laskea. Juttua riittää loputtomiin. N tykkääkin hassutella ja vitsailla, laulella ja lorutella.

N rakastaa askartelua, piirtämistä ja kaikenlaista yhdessätekemistä. Kovia juttuja ovat Star wars ja kaikenlaiset taisteluleikit. Isoveljen perässä mennään ja lujaa. N aloittaakin loppukuusta seurakunnan kerhossa, jotta saisi vähän omanikäistänsä seuraa ja pääsisi tutustumaan muihinkin ihmisiin - hän on melkolailla äidin poika, kulkee perässäni ja harmin tullessa itkee äitiä.

Shoppaileva Darth Vader sai vastaantulijoille hymyn kasvoille.


N potkuttelee hienosti, mutta vielä vähän arastellen potkupyörällänsä. Näin kesällä on helppo lähteä lenkille, häntä ei tarvitse kahta kertaa houkutella, kun mainitsee pyöräilyn. N hyppää tasajalkaa, kiipeilee sohvilla ja temppuilee. Kuperkeikkakin sujuu kuin vanhalta tekijältä, on sujunut varmaan jo vuoden ajan. Kuitenkin jos verrataan (niin, lapsiahan ei tulisi koskaan verrata keskenään) on N selkeästi isoveljeään arempi ja varovaisempi. Isoveli kiipesi samanikäisenä päätäpahkaa menemään, kun tämä harkitsee useamman kerran ennen kokeilua. 

Vaippojen suhteen N on kuiva, tai niin kuiva mitä kolmivuotias voi olla. Vahinkoja siis sattuu joskus, yleensä ei, mutta joskus sitten on niin, että vahinko sattuu useamman kerran yhden päivän aikana. Yleensä kuitenkin hän on täysin kuiva. Vähän häidemme jälkeen hän ilmoitti, ettei ole vauva ja vain vauvat käyttävät vaippaa. Tuolloin (parisen viikkoa sitten) jätettiin yövaippakin pois. Vielä käyn yöllä ennen nukkumaanmenoani käyttämässä hänet kerran vessassa. Vahinkoihin on varauduttu muovitetulla froteelakanalla tavallisen lakanan alla, mutta kyllä hän on yökuivakin ollut jo pitkään. Vaippa on pidetty lähinnä siksi, että hän on sitä suostunut pitämään ja ei ole tarvinnut niitä satunnaisia yöllisiä vahinkoja lähteä yöllä siivoamaan. Hienosti sujuu ja onhan se mukava, että talossa on vain yksi vaippaikäinen. 

Kyselykausi on nyt alkanut. Muutama päivä sitten marjapuskassa hauskat kysymykset saivat hymähtelyä aikaan, kun N söi karviaisia ja ääneen ihmetteli asioita; "Miksi söin tuosta yhden?" "Miksi en syönyt tuosta?" "Miksi tuo on tuossa? Äiti mikset ota tuota tuosta?" Miksi/miten/missä/milloin alkuiset lauseet ovat kovin yleisiä. Ihana pieni ihmettelijä!

Keinuessa harjoitellaan jo kovasti vauhdin ottamista itse.


Pelot ja pahat unet ovat saapuneet. Kävimme heinäkuussa Korkeasaaressa, siellä näimme tiikerin ruokailemassa jollain lihanpalalla ja ilmeisesti siitä johtuen N on nähnyt useasti pahaa unta tiikereistä. Samoiten moni muukin asia on alkanut jännittämään/pelottamaan, olihan tämäkin vaihe odotettavissa.

Muistan hyvin omasta lapsuudestani illat, jolloin äiti hieroi kipeitä jalkojani. Kasvukivut olivat aivan kamalia! Niitä on esikoisellamme ja nyt on alkanut olemaan myös kolmevuotiaalla. Aivan kamalaa, kun hän välillä yölläkin herää kipuihin. Sitten hierotaan ja tarvittaessa otetaan särkylääkettä. Magnesiumsuihke on kokeilulistalla.

Kaikenkaikkiaan menee oikein mukavasti, ilman suurempia draamoja. Jos tämän herran uhma ei tämän kummemmaksi tule, on kenties odotettavissa aivan järkyttävä murrosikä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...