Voiko poika käyttää lilaa väriä?

Syksy lähestyy, viimevuotinen koulureppu on loppuunkäytetty. Pohjassa olevat reiät (joita viimeisten kuukausien aikaan sitkeästi parsittiin umpeen) kertovat lapsen elämästä ja kuluneista koulumatkoista. Kuulemma reppu ei koskaan ole ollut maassa, eikä sitä ole laahattu maata pitkin, mutta jostain ihmeen syystä se on aivan kurainen, ehkä juuri ja juuri voi erottaa alkuperäisen sinisen värin vivahteita. Reppua katselemalla voisi päätellä koulumatkan olevan usean kilometrin matka viidakon keskellä sen sijaan, että se on kilometrin matka asfalttia pitkin... No, se vanhasta repusta. Ilmeisen selvää on, että uuden repun tulee kestää kulutusta ja sadetta, olla tukeva ja tietysti lapselle mieleisen näköinen. Useat taskutkaan eivät olisi pahitteeksi.

Poikkesimme ruokaostoksilla ollessamme läheisen marketin reppuhyllylle ihan vain kurkkaamaan. Poika oli hieman vaisu, kehui jotain pääkalloreppua, mutta hiljaisella äänellä kertoi jonkun toisen repun olevan kivempi. Kävi ilmi, että toinen reppu oli lila ja lila sattuu olemaan hänen lempivärinsä. Tarkempi katsaus ja tottavie oli niin, että liloja reppuja oli vain kahta eri mallia; prinsessan kuvalla oleva, sekä vaaleanpunaisilla tehosteväreillä oleva. Kumpaakaan poikamme ei edes harkinnut, koska pelkää muiden nauravan ja koska reput olivat selkeästi tytöille suunnattuja. 

Milloin lilasta on tullut selkeä tyttöväri vai onko siitä tullut? Milloin maailma muuttui sellaiseksi, että 7-vuotiaan pitää pelätä muiden reaktiota hänen lempiväristään?! Ai jestas, että minua suututti. Ja suututtaa. Lupasin pojalleni lilan repun, joka ei olisi suoraan suunnattu tytöille ja jonka hän saisi valita itse. Lupasin laittaa nettiin kyselyn aiheesta ja sitä kautta reppuehdotuksia alkoikin sadella. Keskustelun ohessa osa ihmetteli muuttunutta maailmaa ja osa kehui rohkeaa poikaamme. Joku myös sattui mainitsemaan, että tietää useamman pojan, jotka ovat käyttäneet lilaa Kånkenia. Taikasanat: "moni poika käyttää tätä reppua" ja pam! Siinä se oli, sen repun poikani halusi!

Hetken kuluttua tuli vielä toinenkin reppu, Burtonin Prospect, jonka nähdessään poikani totesi sen heti olevan poikien repun näköinenkin - vaikka onkin lila! Tämä nousi suosikiksi Kånkeninkin ohi ja lähti tilaukseen.

Nyt jännätään syksyä ja koulun alkua. Ja sitä, ehtiikö reppu ajoissa postitse, se kun piti tilata ulkomailta. Jos joku uskaltaa ilkkua poikani lempireppua, niin takaan sanovani pari valittua sanaa. Yhtenä lohtuna on se, että muutama kiusanhenki siirtyy eri luokalle ja meno luokalla toivottavasti rauhoittuu. Olen ylpeä poikani rohkeudesta pysyä lempivärissään.

Miellätkö lilan automaattisesti "tyttöväriksi"? Voiko lila toimia myös pojalla?

Häidemme kimput

Oikeastaan en koskaan harkinnutkaan tavallista, oikeista kukista tehtyä kimppua törmättyäni netissä keinokukista tehtyihin kimaltaviin blingbling-kimppuihin. Olin jo lähes tilaamassa itselleni sellaisen, kunnes eräänä päivänä kävin Finnmarilla aivan muissa asioissa. Ostin sieltä kotiin koristeeksi hailakan vaaleanpunaisia keinoruusuja. Siitä se ajatus sitten lähti, kimpun tekeminen itse oli todella helppoa!

Pohjan kimpulle tilasin netin kautta, Finnmarilta toisella kertaa hakemani valkoiset ruusut painoin siihen paikoilleen ja lisäsin koristeet. Helminauhaa ja kimaltavia koristeita, hieman silkkinauhaa kädensijaan. Ja tässä se on, juuri sellaisena, kuin sen halusinkin olevan. Tykkään!

Heittokimpuksi löysin täysin sattumalta samanlaisen kimpun, kuin mikä häälehtemme kannessa komeilee. Rustiikkisen tyylinsä puolesta heittokimppu sopii häidemme maalaisteemaan kuin nenä päähän, aivan ihana sekin! Tiesin, ettei häissämme ole kuin kourallinen naimattomia naisia, mutta sitä suuremmalla jännityksellä odotin kuka kimpun nappaa. Ja kuten 7 vuotta aikaisemmin veljeni häissä, niin nytkin rakas 7-kymppinen kummitätini loikkasi komeasti ja nappasi kimpun samalla kaatuen maahan. Hieno suoritus ja tyylistä täydet pisteet!

Kaasojen ranteissa komeilivat rannekukat, netin kautta tilattuja nekin ja todella kauniita keinokukiksi. He saivat itse valita mieleisen mallin, minä vain sanelin värivaihtoehdot. Onneksi löytyi kaikkia tyydyttävä malli ja mielestäni aivan ihana muisto meidän häistämme, kun kukat eivät lakastu koskaan.

Bestmanien rintaa komistivat jo aikaisemmin esittelemäni rintakukat. Samaiset kukat tulivat myös lapsillemme ja tietysti miehelleni. 

Häähumua - kangasnenäliinat vanhemmille

Kiitos täydellisestä päivästä aivan kaikki ja kiitos Jaanan ompelimo, että lähdit yhteistyöhön kanssani. Näistä tuli täydelliset!

Juhlimme häitämme 22.7. ja päivä oli lyhyesti sanottuna täydellinen! Rento, hauska, mutta silti kovin juhlava. Aivan ihana! Kunhan saan kuvat käsiini, tulen kertomaan päivästä paremmin.

Halusin muistaa sekä omia, että mieheni vanhempia häidemme yhteydessä. Omiani, koska he ovat antaneet minulle turvallisen ja parhaan lapsuuden, nuoruuden ja elämän. He ovat täydelliset vanhemmat, kotonamme ei ole koskaan huudettu, eikä tuomittu, asiat on aina hoidettu puhumalla ja avoimuudella. Teini-iässä itse törttöilin ja sen takia välimme heikkenivät tuolloin, sittemmin kuitenkin välimme vain vahvistuivat ja ovat nyt parhaat koskaan! Rakastan heitä niin kovin paljon ja koin, että minun täytyy muistaa heitä jotenkin. 

Mieheni vanhemmat taas ovat olleet minulle kuin toinen perhe, heidän kanssaan pystyn myös keskustelemaan oikeastaan mistä tahansa. Monasti luen järkyttyneenä netistä juttuja kauhuanopeista, luojan kiitos omani on täysin päinvastainen. Enhän voinut olla muistamatta heitäkin, ovathan he kasvattaneet rakastamani miehen ja olleet elämässämme hyvin tärkeässä roolissa!  

Törmäsin facebookin hääryhmässä aivan valtavan kauniisiin kangasnenäliinoihin ja mahdollisia onnenkyyneliä ajatellessani päätin ottaa yhteyttä Jaanan ompelimoon. 

Jaanan ompelimo valmistaa valtavasti erilaisia tekstiilejä personoiduin kuvin, sekä kirjoituksin. Valikoimaan kuuluvat mm. lahjat erilaisiin tilaisuuksiin, essuja, kasteasuja, pyyhkeitä, liinoja, pöytäliinoja, paitoja, kravatteja/solmioita ja kaikkea siltä väliltä. Jaanan ompelimo toimii verkossa, lisäksi kivijalkaliike Jaanan lahjat löytyy Haminan keskustasta.

Halusin jakaa nenäliinat hääpäivänä, ennen vihkimistä. Muille annoin hääpäivän aamuna, mutta isälleni tahdoin antaa juuri ennen alttarille astelua. Hän tulisi saattamaan minut ja tunnelma oli jännittynyt. Saapuessamme kirkon parkkipaikalle kaivoin nenäliinan esiin ja ojensin isälleni. Ihana hetki. Pian en olisi enää hänen sukunimellään, vaan siirtyisin mieheni nimelle. Jännittävää. Isäni otti nenäliinan vastaan ja luki sen, hetken hiljaisuus, pidätin kyyneleitäni. Isäni pohti miten taittaa nenäliinan kauniisti, ettei se mene ruttuun. Lopulta hän taisi sen saada jonnekin sujautettua ja lähdimme yhdessä kohti sakastia.

Itsekäs äiti opettaa vauvan pullolle

Häät, pieni vauva ja imettävä morsian. Moni sanoisi, että siirtää suosiolla häitä myöhemmäksi, joku menisi kasteen yhteydessä naimisiin. Me haluamme kuitenkin häämme perinteiseen tyyliin, vaikka S onkin vasta 3 kuukautta ja vaikka imetän. 

Matkassa on monta mutkaa ja niiden vuoksi olen tehnyt itsekkään päätöksen opettaa Samun pullolle. Kuvitelkaa, että olen parhaillaan mukana jossakin leikissä ja vauvalle iskee nälkä. Poistunko siinä kohtaa syöttämään vauvaa, antaako vauvan huutaa leikin loppuun vai syöttääkö joku toinen vauvan pullosta? Tässä tulee nyt se hetki, jolloin tunnen olevani itsekäs äiti, minun itsekkyyteni takia Samu on joutunut opettelemaan tuttipullolle (uskokaa tai älkää, kyllä oli vaikeaa ja toisinaan kyyneleet silmissä sitä harjoiteltiin), eikä saa hääpäivän hälinässä kaikkea ravintoaan tutusta ja turvallisesta rinnasta. Hän ei saa sitä kaikkea läheisyyttä ja lohtua, mitä rinta ravinnon lisäksi antaa, vaan kumisen ja kovan tuttipullon, sekä vieraan (no joo joo, tutun isovanhemman) sylin.

Olen moneen otteeseen soimannut itseäni; Kannattaako tämä? Onko tämä sen arvoista? Edelleenkään hän ei kunnolla syö kuin muutamasta pullosta, mutta harjoitukset jatkuvat. Jotta asia ei olisi ihan niin paha Samulle on annettu vain ja ainoastaan pumppaamaani maitoa. En halua hänen saavan korviketta (paitsi, jos tulee joku hätätilanne tietysti, mutta häät eivät sitä ole). En halua arvostella muiden tapaa toimia tai ruokkia lapsiansa, mutta omani tahdon ja aion imettää täysin, kuten aiemmatkin. Uskon, etteivät korvikkeet voi mitenkään olla ämmän veroisia, joten en niitä halua antaa kuin aivan äärimmäisissä olosuhteissa.

Ja niin tämä imetysfanaatikko on kokenut valtavia huonommuudentunteita samalla, kun on pullon myötä oppinut siihen, että joku muukin voi ruokkia vauvan - minä äitinä en olekaan korvaamaton. Pientä lohtua minulle tuo se, että häiden jälkeen ei tarvitse katsoakaan tuttipulloa päin, vaan saamme palata tuttuun ja turvalliseen arkeen imetyshetkien kera. 

Juhlahumua - synttärit ja ristiäiset yhdellä kertaa!

Vietimme viikonloppuna kuopuksemme ristiäisiä, vasta nyt lähemmäs 3kk:n ikää, koska N:n syntymäpäivät saimme näin samassa järjestettyä. Meillä kun on vierailevia sukulaisia matkan päässä, niin heidän ei ihan viikon-parin välein tarvitse ajella milloin mihinkin juhliin. Paitsi nyt tietysti lähestyvät häät ovat jo ihan kulman takana, sen halusimme kuitenkin järjestää erillään lasten juhlista. 

Kaste suoritettiin Turussa Mikaelinkirkossa, kuten kaikkien lastemme kasteet. Pappina toimi rento ja kovin kehuttu, meille entuudestaan vieras Henkka-pappi Kaarinan seurakunnasta ja pakkohan se oli todeta, että hän oli aivan huippu! Toki hoiti ne uskonnolliset asiat kuten kuuluikin, mutta sävytti tilaisuutta omalla hauskalla tavallaan. Kaikki kehuivat pappia jälkikäteen! Kanttorikin sattui olemaan paikalla ja saimme ihanan urkusäestyksen virsien taustalle. Isoveljet yhdessä kuivasivat ylpeinä nuorimman pään ja tietysti tilaisuuden jälkeen poseerasivat valokuvissa, T vanhimpana tahtoi nuorimman syliinsä. Kastemekkona toimi jälleen kerran mieheni suvun mekko, johon on kirjailtu kaikkien siinä kastettujen lasten nimet.

Perheemme kuopuksen nimeksi tuli Samu Eemeli. Topi, Niko ja Samu, meidän trio. 

Halusimme nimen olevan tuttu, mutta ei liian yleinen. Toista nimeä pohdimme melko pitkään, kunnes sukupuuta selaillessani törmäsin äitini isoisän nimeen, joka oli Emil. Siitä suomennettu versio Eemeli, joka sopi kuin nenä päähän, nimittäin neuvola-aikana jo aina sykkeitä etsittäessä jouduttiin ultraamaan, kun vauva oli niin vekkuli ja vilkas, ettei sykettä meinattu saada kuuluviin. Taisipa neuvolatätikin pariin kertaan heittää vitsillä, että "Älkää siitä nyt ainakaan Eemeliä tehkö." - eipä niin...

Kirkosta siirryimme meille kotiin, jossa juhlittiin tietysti myös kolmevuotiasta Nikoa. Kun N:ltä ennen juhlia kysyttiin lahjatoiveita olivat ne aina hyvin selvät; karkkia, tikkareita ja kakku. Ne kaikki hän sai, lisäksi leikkigrillin (joka oli ihan huippu Lidlin grillaa-biisin fanille!), saippuakuplavälineitä ja erilaisia Star wars-juttuja niin vaatteista lakanoihin, kuin leluista astioihin. Poika oli tavattoman onnellinen! Saippuakuplakone on ollut kovassa käytössä, grilliä raahattu perässä aamusta iltaan samalla laulellen grillauslaulua ja Darth Vader-astiat etsitty pöytään, lakanat vaihdettu sänkyyn, pyyhe laitettu suihkuun odottamaan ja lelut olleet niin unileluina kuin leikeissäkin mukana. 

Kakussa jatkuu jo kutsukorteista alkanut norsuteema, isoveli ja pikkuveli, iso norsu ja pikkunorsu. Sisällään kakku piti lasten herkkua, mansikkaa ja banaania.

Kinkkuvoileipäkakku sai viime silauksen anoppini kasvattamasta salaatista, oman kasvimaan tuotokset ovat vielä liian pieniä.

Sitruuna-limejuustokakku sai päälleen tämän hetken marjoja, sekä oman pihan orvokkeja, vihreää saatiin sitruunamelissasta.

Päivä oli aivan ihana ja omalla tavallaan rento. Saa nähdä montako vuotta tämä jatkuu, että satumme järjestämään N:n synttärit juuri helteisenä päivänä. Tähän mennessä joka vuosi hänen juhliaan on saatu juhlia hellesäällä, ihanaa!

Kylpyläloma lasten kanssa

Kiitos yhteistyölomasta Cumulus Resort Eden.

Häät, ristiäiset, synttärit, mies töissä - vähäiset vapaapäivät, kiire, kiire ja vielä kerran kiire. Suunnitelmissamme oli ehtiä tänä kesänä Tampereen suuntaan reissulle, sillä veljeni perheineen asuu sielläpäin. Me viisihenkisenä perheenä emme kuitenkaan edes harkinneet heillä yöpymistä, kuitenkin päiväreissu parin tunnin ajomatkan päähän tuntui vähän raskaalta pienen vauvan kanssa.

Matkan varrella olemme joskus pysähtyneet uimaan Nokialla sijaitsevaan Cumulus Resort Edeniin, mutta tällä kertaa päätimme myös yöpyä siellä. Ihana pieni irtiotto tämän touhukkaan arjen keskelle kaikkine juhlasuunnitelmineen. Teki todella hyvää vain olla ja nauttia kylpylästä ja hotellin sängystä. 

Katsoin netistä etukäteen, että huoneen hintaan kuului mahdollinen aikainen saapuminen (klo 7 alkaen), sekä myöhäinen luovutus (klo 23 mennessä) riippuen hotellin täyttöasteesta. Hotelliin tultaessa kyselinkin tästä ja saimme myöhäisen luovutuksen, mikä mahdollisti kiireettömän uinnin vielä luovutuspäivänäkin. Saimme nukkua aamusta rauhassa, käydä aamupalalla ja pikkuhiljaa suunnata altaille - täydellistä. 

Cumulus Resort Eden sijaitsee mukavalla paikalla järvenrannalla, näkymä järvelle oli huikean kaunis erityisesti auringonnousun aikaan. Yöllä herätessäni en malttanut olla kaivamatta kameraa esiin, aivan ihana maisema!

Hotellin aula oli mukavan lämmin sävyiltään, ei mikään kolkko moderni, vaan ihan oikeasti kodikkaan oloinen. Pieni leikkinurkkaus respan vieressä oli kätevä lapsille, erityisesti mikäli piti jonottaa. Samalla kun saimme huoneen, saivat lapsemme Pouta Pupun puuhakirjat, sekä värikynät. Seuraavaksi suuntasimme kohti huonettamme, neljäs kerros, Superior-huone käytävän perällä, ikkunat kahteen suuntaan, nam! Oli vaikea hillitä lapsia syöksymästä huoneeseen, niin innoissaan he olivat. Malttoivat onneksi pienen hetken odottaa, että sain muutaman kuvan napattua vielä koskemattomasta huoneesta.

Meille vanhemmille oli leveä parisänky muhkeine tyynyineen (lisätyynyjä muuten oli kaappi pullollaan, mahtava valikoima!), 2v ja 7v nukkuivat vierekkäin levitetyllä sohvalla ja vauva välissämme. Pinnasängynkin olisimme saaneet, mutta toiveestani vauva nukkui kanssamme. Lisäksi huoneesta löytyi leveä nojatuoli, josta pojat katselivatkin paljon ikkunoista ulos aina huoneessa ollessamme. Välipalanälän yllättäessä tarjolla oli vedenkeitin, kahvia, kaakaota, teetä, sekä Elovenan välipalakeksejä (jotka muuten katosivat melko nopeaan eräiden poikien suihin...). Tietysti huoneessa oli myös minibar sisältöineen, kylpytakit, tossut, pyyhkeet ynnä muut kylpylähotellille ominaiset tavarat. Ihanana ekstrana oli hierontalaite, sen avulla kipeät hartiat saivat kyytiä!

Ensimmäisenä iltana kävimme pari tuntia uimassa. Koska nuorin on vasta parisen kuukautta oli hän kaukalossa uintimme ajan vaippasillaan. Ehdoton plussa allasosastolle tarkoitetuista rattaista, oli todella kätevää laskea kaukalo rattaiden kyytiin ja rullailla niiden kanssa pitkin kylpyää ja tuudittaa lasta uneen. Pienin saikin nukkua sikeitä, kun me uimme vuorotellen hänen välittömässä läheisyydessään. Allasosastolla huomioni kiinnittyi siisteyteen, olin positiivisesti yllättynyt siitä, miten siistinä paikka pidettiin. Harmittavan usein kylpylöissä törmää vähintään altaan pohjalla olevaan hiekkaan tai kelluvaan laastariin. Tuolla ei kyllä tullut vastaan mitään altaaseen kuulumatonta. Pukuhuoneen ja suihkun, sekä suihkun ja allasosaston välillä oli lisäksi jalkojen desinfiointiin tarkoitettu pieni suihku, sen avulla toivon mukaan saadaan kynsisienet ja muut ällötykset pysymään loitolla.

Allasosasto oli mukavan suuri, ei liian, mutta riittävän. Liukumäkiä oli erikokoisia ja -näköisiä, jokaiselle jotain. Lastenaltaita oli kaksi, toisessa oli valtavasti leluja - ämpäreitä, lapioita ja sen sellaisia, kun taas toinen oli kahluuallas ihan pienille ison altaan yhteydessä. Iso allas oli laaja ja haarautui pienempään osioon, sekä virtaavaan osioon. Ison altaan alueella tasatunnein tuli kuulutus aalloista, jolloin aaltokone sai aikaan aikamoisen merenkäynnin. Joka kuulutuksella allas täyttyi väestä ja oli selkeä hitti, valttikortti. Edenin aallot muistan itsekin omasta lapsuudestani, vaikka en muuta Edenistä siltä reissulta muistakaan. Näiden lisäksi löytyi myös ulkoallas, useampia porealtaita, sekä kylmäallas - jossa muuten 7v kävi useita kertoja sukeltamassa, rohkea jätkä!

Illasta poikkesimme yhteen hotellin ravintoloista syömään, menusta löytyi tarjottavaa niin pizzoista pihveihin, kuin sämpylöistä kakkuihin. Me aikuiset otimme pork burgerit, todella maukkaat ja sianliha oli aivan suussasulavan pehmeää, suosittelen! Lapset söivät makkaraperunat, sekä juustohampurilaisen, aivan kaikkea eivät jaksaneet, annokset olivat lastenannoksiksikin oikein kattavat. Loput ruoista saimmekin huoneeseen mukaan ja niitä napsittiin hiljalleen pitkin iltaa.

Yön nukuimme hyvin ja aamulla heräsimme hyvin levänneinä. Aamupalalla oli perus hotelliaamiaisen lisäksi tarjolla mustaa makkaraa, mikä oli hauska paikallinen lisä. Vatsat täyttyivät hyvin niin puurosta, muroista, kuin leivästä ja kaikesta muusta. Sitten olikin aika suunnata lasten leikkimaailmaan respan viereen. Yksi huone oli muutettu hauskaksi leikkipaikaksi, kiipeilualue oli kuin Hoplop minikoossa. Kesän ajaksi Edenissä oli muunlaistakin toimintaa järjestetty lapsiperheitä ajatellen, kuten mm. sählymahdollisuus. Leikkihuoneessa viihdyimme hyvän tovin isännän poiketessa kuntosalilla. Lopuksi vielä hetki pelihuoneessa ja kipinkapin huoneen kautta altaille. 

Kaikenkaikkiaan oikein onnistunut reissu ja todella mukava hotelli. Voin hyvin suositella! Pojat viihtyivät vallan mainiosti ja kyllähän keskimmäiseltä itku pääsi, kun piti lähteä ja astuimme hotellin ovesta pihalle. Tänne täytyy palata.