Jep, toistaiseksi olen kovin rennolla fiiliksellä häiden suhteen. Jämäkkä tietyissä asioissa, mutta rennolla tarkoitan sitä, että en näe painajaisia, en koe stressiä. Jos nyt jokin asia illassa ei suju ihan aikataulun mukaan, niin ei se pilaa häitämme. Koristeet ja muut ovat sellaisia joissa en jousta, niiden tulee olla teeman mukaan. Jos emme löydä häiden aikaan enää lupiineita, niin muutkin kukat käyvät, mikäli ne ovat valkoisia tai vaaleanpunaisia. Mutta ehdottomasti lupiinit ensisijalla! Uskonkin, että niitä vielä heinäkuun loppupuolella löytyy, niin löytyi viime vuonnakin vaikka kukinta-aika olikin ohi.
Ainoa josta voisin stressata on sää, mutta sekin on sellainen, ettei hyödytä etukäteen stressata. Asiat on suunniteltu sekä aurinkoiselle, että sateiselle päivälle. Lisäksi pihalle saadaan haluttaessa kaksi katosta, säätilaa seuraillaan ahkerasti ja mietitään pystytetäänkö ne vai ei.
Ehkä eniten huolta minulla on hääkuvistamme. Haluamme ehdottomasti, etteivät ne ole perinteisiä studiopönötyksiä, jotka toki ovat kauniita nekin. Ajatuksena on, että seisomme keskellä peltoa ja osa kuvista olisi kauempaa otettuja. Tosiaan suurin huoli minulla on omasta ulkonäöstäni - kuulostipa itsekeskeiseltä! En vain ole tyytyväinen vartalooni kaksoisleukoineen, sekä raskaudenjälkeislöllöineen. En ole timmissä kunnossa ja kyllä se harmittaa. Myönnän ihan suoraan, että ruoka on liian hyvää. Viimeisimmästä raskaudesta minulle ei jäänyt yhtään kiloja, mutta kyllä sitä roikkuvaa nahkaa silti vain löytyy. Sääli se on, jos joutuu nostamaan häiden jälkeen seinälle kuvan, jossa kokee itsensä kamalan näköiseksi. Toivotaan, että saadaan onnistuneet kuvat löllöistä huolimatta, luotan kuvaajan taitoihin ja koska hän on veljeni uskaltaa hän ehkä eri tavalla sanoa minulle suoraan, mikäli olen epäedukseni jossain asennossa. Ainakin parempi olisi sanoa!
Hankinnat ovat niin hyvällä mallilla, että juuri mitään ei enää puutu. Hyvin pieniä juttuja vain. Paitsi minun koruni. Ostin ne netin kautta, myyjän piti tuoda ne minulle, mutta ne unohtuivat kotiin. Kerran hän jo ehti mainitsemaan sitä ennen, että miten malttaa luopua niistä. No ei mitään, hän lupasi ne postittaa heti seuraavalla viikolla. Koruja ei kuulunut, eikä ole kuulunut tähän mennessäkään. Monta kertaa muistutin postituksesta, kunnes hän omien sanojensa mukaan lähetti ne. Kieltämättä epäilen sitäkin. Alusta saakka viesteihin vastailu on ollut hitaammanpuoleista, sekä tosiaan se, että hän vielä minulle pohti malttaako luopua koruista. Toki olisi voinut kertoa suoraan, mikäli tuli katumapäälle. Harmittaa kovasti, jos kyse on epärehellisyydestä ja joudun sen takia nyt tässä odottelemaan ties kuinka kauan uusien korujen hankintaa. Kun en tosiaan voi tietää onko kyse epärehellisyydestä vai postin hidastelusta. En pidä odottelusta, enkä haluaisi jättää tuollaista asiaa enää viimeiselle viikolle, mutta mitäpä muutakaan tässä voi kuin odotella. Hän on omien sanojensa mukaan ottanut postiin yhteyttä, mutta en ole saanut vastausta siihen, kun kysyin mitä postista vastattiin hänelle.
Toivotaan, että korut tulevat ja stressin osalta tällä mallilla jatkuu, vähän kyllä pelkään, että viimeinen viikko on stressiviikko. Tai se, kun saamme ristiäiset ja synttärit järkättyä. Sen jälkeen on aikaa miettiä vain ja ainoastaan häitä. Huh. Toistaiseksi stressailut on saanut jättää kaasoille ja muille läheisille, jotka ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa täydellistä päiväämme.
