Sisarusvaunuina Baby Jogger City Select

Tosiaan olen jo aikaa sitten luvannut esitellä teille mitkä vaunut valitsimme tulevalle pienokaiselle. Koska kuopuksemme tarvitsee vaunuja vielä oli päivän selvää, että järkevin hankinta olisi sisarusvaunut. Mieluiten sisarusvaunut, joista saa toisen istuimen pois tarvittaessa, sillä kuopus tosiaan täyttää kesällä kolme, eikä kovin kauaa enää tule omaa istuinta vaunuissa tarvitsemaan. Vaunut ovatkin olleet käytössä nyt alkuvuodesta kuopuksella ja ainakin yhtä lasta kyydittäessä tuntuu hyvältä, vaunut ovat todella tukevat!

Olin oikeastaan jo pidemmän aikaa miettinyt Baby Jogger City Select-vaunuja. Tuttavieni hyvät kokemukset ja netistä lukemani arvostelut vain vahvistivat mielipidettäni. Näihin vaunuihin saa vaikka mitä yhdistelmiä (18 erilaista!). Meillä alkuun tulee käyttöön istuimen, sekä vaunukopan yhdistelmä. Samoin istuimen ja kaukalon yhdistelmä on varmasti kätevä kaupoissa liikkuessa. Ostoskärryjen omat vauvanistuimet ovat kuvottavia, enkä niihin halua vauvaa laittaa, joten ehdoton vaatimus oli adapterit kaukalolle.

Plussaa:

• Kohtalaisen kokoiset kääntyvät etupyörät
• Käsijarru
• Suuri ja suojaisa tavarakori
• Muunneltavuus, istuinten/kaukalon/vaunukopan siirtely on todella helppoa
• Istuinten kuomut ovat suojaisat ja uv-suojatut
• Istuimia on helppo kääntää makuuasentoon
• Istuinten pituutta on helppo säätää
• Työntöaisan pituuden säätäminen yhdellä kädellä
• Kasaaminen huippuhelppoa
• Vievät vähän tilaa niin kasattuina kuin avattuinakin

Miinusta:

• Työntöaisaa ei saa taitettua alas, joten esimerkiksi bussin käytävällä saattaa tulla ahdasta
• Erikseen ostettavat osat, niin sadesuojat kuin muutkin, tuntuu olevan nykypäivän juttu monella merkillä
• Ei heijastimia
• Vaunukopan kuomu ei ole kovin suojaisa

Baby Joggerin sivut kertovat City Selecteistä näin:

Baby Joggerin uudet City Select -rattaat ovat ainutlaatuiset monitoimirattaat, joita vanhemmat voivat muunnella tarpeen mukaan lapsen kasvaessa. City Select -rattaat ovat alun perin yksöisrattaat, mutta niistä saa helposti kaksosrattaat ainutlaatuisen patentoidun lisävarusteen ansiosta. Kun perhe kasvaa, voit helposti kiinnittää rattaisiin toisen istuimen ja lähteä kaupungille mukavasti ja tyylillä. Mukavuuden moninkertaistaa Baby Joggerin kuuluisa Quick Fold -tekniikka, joka ainoana maailmassa saa rattaat taittumaan täysin kokoon yhdellä liikkeellä. City Select -rattaista voi koota 18 erilaista yhdistelmää, kuten kaksi auton lastenistuinta tai vaununkopan ja ratasistuimen yhdistelmän. Suuren lisävarustevalikoiman ansiosta City Select -rattaat ovat erinomaisen monipuoliset ja täyttävät varmasti joka perheen tarpeet ja mukavuusvaatimukset.

 

Tuotetiedot:

• Ainutlaatuinen monitoimimalli, jota voit räätälöidä omien ja lastesi tarpeiden mukaan
• 18 ainutlaatuista monitoimista yhdistelmää (kaksosratasmuuntosarjaa myydään erikseen)
• Käsijarru
• Puhkeamattomat 12 tuuman takarenkaat ja 8-tuumaiset etupyörät, joissa pikairrotustoiminto ja jousitus sekä umpinaiset kuulalaakerit
• Lapsen mukavuutta parantava jatkettava istuin
• Ikkunallisen kuomun saa kolmeen asentoon ja sitä voi lisätilan saamiseksi nostaa 5 cm ylöspäin
• Säädettävät 5-pistevaljaat
• Säädettävä jalkatuki, joka antaa lisätukea kaikkein pienimmille
• Teleskooppinen työntöaisa
• Alla iso tavarakori, johon pääsee käsiksi joka suunnalta
• Turvahihna, joka pitää rattaat kokoontaitettuina kuljetuksen ajan
• Kantavuus istuinta kohti 20 kg
• Paino 12,7 kg

Kuulisin mielelläni mitkä sisarusvaunut teiltä löytyy. Löytyykö kokemusta näistä?

Aamu alkaa aurinkoisella teeleivällä!

Maanantaina oli viimein sellainen olo, että äitiysloma alkaa (vaikka olikin jo alkanut jokin aika sitten) ja heti herättyäni etsinkin vanhasta yläasteen kotitalousvihostani paljon käyttämäni aurinkoisen teeleivän ohjeen esiin. Niin herkullista ja eritoten helppoa, sekä nopeaa. Joten ohje jakoon teille, tällä lähtee päivä hyvin käyntiin!

Aurinkoinen teeleipä (pellillinen)

5 dl vehnäjauhoja

5 dl ohra- tai kaurahiutaleita

1,5 tl leivinjauhetta

2-3 tl suolaa

5 dl maitoa

1 dl öljyä

5 dl porkkanaraastetta

5 dl juustoraastetta

Sekoita kulhossa kuivat aineet keskenään. 

Lisää joukkoon maito ja öljy. 

Sekoita.

Kuori ja raasta porkkanat, lisää raaste taikinaan. 

Lopuksi vielä lisää juustoraaste ja sekoita taikina hyvin.

Levitä taikina tasaisesti uunipellille ja pistele haarukalla.

Paista 225 asteessa, kunnes leipä on kauniin kullanruskeaa, noin 20-30 minuuttia. 

Sairaalakassin sisältö

Jokainen synnyttäjä tarvitsee mukaansa sairaalakassin. Joku pakkaa sen puoli vuotta etukäteen, joku pakkaa sen, kun synnytys on jo käynnissä ja jollekin mies kiikuttaa kassin perästä pakaten sen parhaansa mukaan. Itse lukeudun niihin, jotka pakkaavat hiljalleen tavaraa - ajoissa, mutta tarkan listan mukaan. H-hetkellä on sitten helppo listasta vielä katsoa läpi puuttuvat tarvikkeet, napata ne mukaan ja lähteä sairaalaan.

Hotelleista ja laivareissuilta on kertynyt juuri sopivia tossuja, voiteita, shampoita ja hoitoaineita tähän tarkoitukseen

Mitä minä pakkaan sairaalakassiin?

• omia sukkia, koska sairaalan löysät jaloissa pyörivät sukat ovat kamalia
• imetysliivit
• liivinsuojia
• omat tossut, ainakin tyksissä pitää nykyään olla omat tossut mukana
• puhelimen + laturin, mahdollisimman pitkän
• kameran + laturin
• kuulokkeet puhelimeen/tablettiin
• juomapullon, kätevä osastolla
• vauvalle Ainu-pupun, meillä jokainen lapsi on ensimmäisenä päivänään saanut oman Ainu-pupun sairaalassa
• shampoon, hoitoaineen, suihkusaippuan
• meikit, hiusharjan, hammasharjan + tahnan, deodorantin, meikinpoistoaineen + muut hygieniatarvikkeet
• kynän ja muistiinpanovälineet synnytyskertomusta varten
• eväät vähintään isälle, ei ole kiva myöhästyä lapsen syntymästä, koska pitää lähteä syömään muualle
• lompakon
• neuvolakortin

Kassiksi käy ihan mikä vain riittävän suuri laukku, meillä sairaalakassin virkaa toimittaa hoitolaukku.

Lisäksi muuta, jotka voi pakata sairaalakassiin jo, tai pyytää miestä tuomaan jälkikäteen:

• imetystyyny
• vauvan kotiutumisvaatteet
• minun kotiutumisvaatteeni
• naposteltavaa minulle
• kotiinlähtöä varten turvakaukalo

Puuttuuko jotain olennaista? Mitä sinä lisäisit tai poistaisit näistä?

Vauvalle kätkythälytin?

Yhteistyössä www.emmu.fi

Vuosia sitten olen kuullut sanan kätkythälytin, mutta en ole asiaa sen suuremmin ajatellut. Vähän aikaa sitten tuttavani kertoi, kuinka heillä vauvalla on kyseinen hälytin käytössä ja olivat kovasti säikähtäneet sen hälyttäessä. Vauva oli ollut aivan sinertävänä sängyssään, onneksi olivat saaneet pienokaisen virkoamaan kuitenkin. En uskalla edes ajatella mitä olisi voinut tapahtua. Tuolla hetkellä päätin, että hälytin on hankittava meillekin. En voisi koskaan antaa anteeksi itselleni, jos jotain tapahtuisi ja olisimme aikaisemmin ohittaneet ajatuksen hälyttimen hankinnasta esimerkiksi turhana rojuna - "aiemminkin on pärjätty ilman" tai vaikka hinnan takia.

Kätkytkuolema on Suomessa kovin harvinainen (vuosittain alle 20 tapausta), mutta pienten vauvojen yleisin kuolinsyy. Kätkytkuolemasta puhuttaessa on kyseessä monesti usean asian summa, eikä varsinaista kuolinsyytä pystytä välttämättä osoittamaan. Usein kätkytkuolema tapahtuu vauvan nukkuessa, jolloin asia saatetaan huomata vasta tuntien kuluttua. Pienillä vauvoilla saattaa ilmetä hengityskatkoksia, joihin he toisinaan havahtuvat itse ja toisinaan taas eivät, jonka tuloksena saattaa olla jotain hyvin vakavaa. Mitä pidempi hengityskatkos on kyseessä, sitä vaikeampi lasta on elvyttää ja vauriot saattavat olla kohtalokkaat. Kätkythälytin tarkkaileekin lapsen hengitystä sängyssä (tai vaunussa) ja hälyttää ajoissa, jos hengityskatkos ilmenee. Tuolloin päästään välittömästi antamaan ensiapua ennen pelastushenkilökunnan saapumista paikalle. Pelkkä hälyttimen ääni jo saattaa havahduttaa vauvan hengittämään itsekseen.

Pakkaus sisältää sensoripatjan, hälytinyksikön, jatkojohdon, seinäpidikkeen, hauskoja lisätarroja hälytinyksikköön, sekä paristot ja tietysti käyttöohjeet.

Meillä käyttöön tulee ehdottomasti Nanny-kätkythälytin.

Nanny koostuu kahdesta osasta. Patjan alle (tai ihan pienten vauvojen kanssa käytettäessä patjan päälle / lakanan alle) asetettavasta sensoripatjasta, joka tarkkailee ja mittaa vauvan hengitystä, sekä seinälle tai sängynreunaan asetettavasta hälytinyksiköstä, joka vilkkuu hengityksen tahdissa. Nanny valvoo vain lapsen hengitystä, jolloin järjestelmävirheiden mahdollisuus on minimaalinen, kun laite ei mittaa montaa erilaista toimintoa samaan aikaan. Laite hälyttää, mikäli hengityksessä on 20 sekunnin mittainen tauko tai mikäli lapsi hengitystiheys on alle 8 kertaa minuutissa. Kahden vuoden pituinen takuuaika tuo luotettavuutta, lisäksi laadusta kertoo sekin, että Nanny on sertifioitu käytettäväksi lääkinnällisenä välineenä ja sitä käytetäänkin mm. sairaaloissa ympäri Euroopan.

Käyttöönotto on hyvin yksinkertaista. Sensoripatja asetetaan paikoilleen, johto kieputetaan turvallisuussyistä pinnasängyn pinnaa pitkin hälytinyksikköön (tai mihin yksikön haluaakin kiinnittää) ja laite napsautetaan päälle. Hälytinyksikköä voi pitää esimerkiksi pinnasängyn reunassa tai jatkojohdon ansiosta vaikka toisessa huoneessa saakka.

Suomessa Nannyn maahantuojana toimii www.emmu.fi. Hinta on 149,95e ja lisäsensoripatjan saa samasta paikasta hintaan 55e. Lisäsensoripatjasta on hyötyä esimerkiksi, jos lapsella on useampia nukkumapaikkoja, jolloin ei tarvitse ottaa mukaan kuin hälytysyksikkö. Hälytysyksikköön on mahdollista liittää kaksi patjaa, jolloin esimerkiksi kaksosten vanhempien ei tarvitse ostaa kahta settiä, vaan lisäpatja riittää.

Itselläni vielä on joitakin viikkoja laskettuun aikaan, mutta täällä sitä ollaan valmiina! Tulen myöhemmin kirjoittamaan käyttökokemuksestamme, kunhan ensin pääsemme kokeilemaan tätä. Mieli on kovin luottavainen!

"Milloin teillä puetaan lapselle välikausivaatteet?"

Välikausivaatteet, nuo joka keväiset murheenkryynit. Facebookin ryhmät täyttyvät tasaisesti kyselyistä milloin kukakin ottaa kevyemmät vaatteet käyttöön. Vastaajat hermostuvat parhaillaan monta kertaa päivässä oleviin samanlaisiin välikausikyselyihin, sillä yksioikoista vastausta ei ole. 

Tänne suunnalle on tälle päivälle luvattu +7 astetta, ekaluokkalainen lähti kouluun hieman ohuemmassa toppatakissa, toppahousuissa, sekä kumisaappaissa. Pari päivää sitten pengoin jo kaappeja miettien, pitäisikö välikausivaatteet kaivaa esiin. Nappasinkin osan niistä toppatakkien viereen eteisen naulakkoon. Yöllä oli ollut pakkasta, auto oli aivan jäässä. Maassa on pieni tippa lunta, ojissa olevat lätäköt olivat jäätyneet. Kuitenkin muutama tunti heräämisestä aurinko paistaa ja selkeästi lämmittää. Auto on sulanut ja maa ei ole enää kuurassa. Iltapäivällä kotiin kävellessä saattaa toppavermeissä tulla jo lämmin. 

En malttanut olla laittamatta tähän kuvaan (vielä liian suurta) Lindexiltä 10e:lla ostamaani koiratakkia, on se ihana!
Muutoin meillä mennään kevät vanhoilla, vielä sopivilla vaatteilla. Jalat ovat kasvaneet, joten syksyn kengät ovat jääneet pieniksi. 

Välikausivaatteilla varmasti täällä jo pärjäisi, aamulla laittaisin kuitenkin vielä lapselle väliin jotain lämmintä kerrosta, kuten fleeceä tai villaa. Ekaluokkalainen voisikin halutessaan iltapäivästä jättää välikerroksen pois, mikäli on lämmin aurinkoinen ilma. Koska kuitenkin ekaluokkalainen on kiireinen ja vaatteet pitää saada äkkiä päälle (ja pois) on hänen mukaansa helpompi olla toppavaatteilla vielä - vaikka joskus onkin vähän hiki kotiintullessa, haha!

Kuopukselle (2-vuotiaalle) vielä laitan toppahaalarin ainakin aamu-ulkoiluun. Hän touhuaa kuitenkin enemmän maantasossa ja on muutenkin rauhallisempi liikkeissään, eli hiki ei pääse niin äkkiä tulemaan rauhallisesta tahdista johtuen. Iltapäivästä saattaisin laittaa pelkän välikausipuvun, jos olisi oikeasti tuuleton ja lämmin ilma, kuten tänään.

Lasten pukemisessa maalaisjärki on kultaa. Kuinka puet itsesi ulos? Pääasiassa voit pukea lapsen samalla tavalla. Kovin liikkuvaiselle vähemmän ja rauhalliselle hivenen enemmän vaatetta. Muista, että pienen lapsen lämpö kokeillaan niskasta. Koululaisen pukeutumisessa täytyy aikuisen olla tarkkana, niin helposti lapsi lähtee liian vähissä vaatteissa, koska "noloa pukea paljon", ainakin mitä isommista koululaisista on kyse.

Kysytäänpäs nyt teiltä lukijoilta missä päin Suomea olette ja joko siellä voisi kuvitella vaihtavansa välikausivaatteisiin?

Iik! Raskausdiabetes!

Tässä raskaudessa minut on passitettu kolme kertaa sokerirasitukseen. Käsittääkseni kolmannen kerran syynä oli se, kun kuopus oli syntyessään niin suurikokoinen. Toisessa rasituksessa yksi arvoista oli juuri ja juuri alle raja-arvon. Sekin voisi selittää kolmannen rasituskokeen, mutta ultraavan lääkärin mukaan mitään "hilkulla olevia" arvoja ei ole olemassakaan ja hän ehdottomasti halusi minut uuteen rasituskokeeseen. Kolmannella rasituskerralla sitten narahdin, paastoarvo oli 5.4, diagnoosin saa, kun arvo on 5.3 tai yli. Sain kotiin sokerimittarin ja kävimme neuvolatädin kanssa ruokavalion läpi. Positiivista on se, että tässä raskaudessa olen pystynyt olemaan ilman herkkuja koko raskauden ajan ihan helposti, mitään sellaisia mielitekoja ei ole ollut. 

Neuvolassa halusin kuitenkin vielä varmistaa olinko ymmärtänyt oikein, eli raskausdiabetes lukee papereissani nyt loppuun saakka, vaikka tuon yhden ylityksen jälkeen muita ei enää tulisi. Sinänsä se tuntuu hassulta, mutta näin se nyt vain on. Neuvolakortissa punaisella merkintä RASKAUSDIABETES. 

Ruokavaliota ei juurikaan ole tarvinnut muuttaa, sillä olen nyt muutenkin vähentänyt hiilihydraattipitoisia ruokia ja lisännyt kasviksia. Ruokajuomana olen vallan käyttänyt vettä, mikä on hyvin uutta itselleni - olen aina ollut kovin huono vedenjuoja. Mittaan sokerin nyt 4x päivässä 4:nä päivänä viikossa, kaikki arvot ovat olleet hyviä! Raskausdiabeteksessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota ruokavalioon. Ruokailujen tulisi tapahtua säännöllisesti, lisäksi ruoan tulisi olla laadukasta ja annoskokojen kohtuullisia. Sokereita ja herkkuja tulisi välttää, sekä hiilihydraattien laatua tarkkailla. Itse olen selvästi vähentänyt esimerkiksi pastaa, perunaa ja vaaleita viljoja. Mikäli ruokavaliohoito ei auta riittävästi, aloitetaan tarvittaessa metformiini- tai insuliinilääkitys. Liikunta on ehdoton plussa myös, joskin loppuraskaudessa ei ehkä se käytännöllisin hoitomuoto. Lisää raskausdiabeteksen hoidosta voit lukea esimerkiksi Kaksplussalta.

Mikä on raskausdiabetes?

"Raskausdiabeteksella eli gestaatiodiabeteksella tarkoitetaan raskauden aikana ensimmäisen kerran todettua sokeriaineenvaihdunnan häiriötä. Raskausdiabeetikkojen määrä on Suomessakin viime vuosina lisääntynyt. THL:n tilastojen mukaan sokerirasituskokeen tulos oli vuonna 2015 poikkeava 15,9 %:lla synnyttäjistä ja raskausdiabetes todettiin 11,5 %:lla synnyttäjistä." - Terveyskirjasto

Mitä se sitten tulee tarkoittamaan lapsen kannalta? 

Neuvolasta vihjattiin, että raskautta tuskin tullaan päästämään yli lasketun ajan, eli käynnistys saattaa olla edessä, ellei synnytys käynnisty itse jo sitä ennen. Riskinä siis on, että lapsi kasvaa kovin isoksi. Joskus viikon 38 heitteillä käydään ultrassa vielä kokoarviossa ja sitten selviää tarkemmin mitä tulevaisuudessa on edessä. Neuvolasta sainkin vinkin alkaa 37+ viikolla lypsämään maitoa ja pakastamaan sitä edes ruiskullisen. Sen lisäksi, että se saattaa edesauttaa synnytyksen käynnistymistä, olisi hirmu hyvä saada lapselle minun maitoani heti alkuun, jos lisämaitoa tarvitaan. Lapsen sokereita tullaan seuraamaan 48h ajan syntymästä ja tuolloin tosiaan maidonsaanti olisi tärkeää huomioida. Toki tarvittaessa kelpuutan luovutetunkin maidon, mutta mieluusti antaisin omaani. Pahimmassa tapauksessa lapsen sokerit laskevat niin alas syntymän jälkeen, että hän joutuu sokeritippaan teholle. 

Alkuun toki mietitytti miten tässä tulee käymään, kun sain mittarin kotiin, enkä yhtään tiennyt mitä lukemia olisi edessä. Nyt kuitenkin, kun lukemat ovat olleet hyviä osaan olla jo luottavaisemmalla mielellä. Eikä tässä nyt niin montaa viikkoakaan enää ole jäljellä. 

Onko sinulla todettu raskausdiabetes? Menikö se ruokavaliohoidolla ohi vai tarvittiinko lääkitystä? Millä viikoilla ja minkä kokoisena lapsi syntyi?

Polttaripäivä huipentui vauvakutsuihin!

Viime viikonloppu oli aivan ihana! Olimme sopineet vanhempieni kanssa ajelevamme heille ja olevamme yön yli. Emme ehtineet kuitenkaan kauaa olemaan paikan päällä, kun talo täyttyi kaasoistani perheineen. Jostain he kiskoivat esiin jättimäisen ruskean karhua muistuttavan haalarin, joka oli tarkoitettu minulle - polttarit olivat alkamassa! Hetken aikaa mielessäni kauhukuvittelin itseni Porin torille myymään haleja karhupuvussa, kuten naiset uhkailivat ja vilkaisin miestäni puoliksi kauhistuneena. En kuitenkaan kehdannut laittaa vastaan kaasoille, vaikka olin nimenomaan aiemmin kertonut, että unelmieni polttareissa nautittaisiin rauhassa, eikä kuljettaisi kaduilla hölmönnäköisenä myymässä mitä lie. Samalla, kun sisäisesti kauhusta jäykkänä kiskoin jättimäistä karvaista asua päälleni asettelivat naiset päähänsä kauniita vaaleanpunaisia kukkasia. No hetken kuluttua sain minäkin lopulta kukkaseppeleen päähäni.

Komento kävi autoon ja edelleen matkan varrella ajatukseni sinkoilivat ääripäästä toiseen. Olivatko kaasot oikeasti toteuttamassa tämän karhupukujutun, kun taas toisaalta halusin luottaa heidän olevan toteuttamatta sitä. Matkalla käytiin keskustelua karhuaiheisista halien myyntipaikoista, ajettaisiinko Karhuhallille vai Isoon Karhuun vai kenties paikalliseen pubiin... Koska olen muuttanut Porista pois 17-vuotiaana on Porin keskusta näiden 11-vuoden aikana unohtunut aika pitkälti. Katselin ikkunoista ohiviliseviä maisemia ja tunnistin kyllä, että saavuimme torin reunalle. Siellä minua pyydettiin riisumaan karhupuku pois. Huh mikä helpotus! Matkaa jatkettiin edelleen, tunnistin pian raatihuoneentorin, jonka liepeille auto jätettiin parkkiin. Siitä lähdimme kävelemään jonnekin suuntaan, pakko myöntää etten yhtään tiennyt mitä edessä mahtoi olla. 

Pian minua pyydettiin astumaan ovesta sisään, sitten huomasin seisovani kauniissa ruokaravintolassa. Meille oli pöytä varattuna ja pääsimme syömään hyvin. Olinkin itsekseni automatkalla harmitellut, kun vanhempieni luona oli tarkoitus ruokailla, enkä sitä ehtinyt ennen lähtöä tekemään. Nälkä oli kieltämättä jo kova. Pöydässä nautimme aivan ihanat ruoka-annokset, lisäksi kaasot, äitini, sekä anoppini, jotka myöskin olivat mukana, olivat kirjoittaneet ihania elämänohjeita/avioliittoneuvoja minulle. Ensimmäiset luin ääneen kaikille, mutta takuuvarman herkistymisen vuoksi kaikkia en uskaltanut. Laitoin ihanat tekstilappuset kuitenkin kiertämään pöytäämme ja niin jokainen sai ne luettavaksensa <3 Lisäksi oli hauskaa tehtävää, josta en voi tässä sen tarkemmin kertoa, ettei rakas tuleva aviomieheni saa siitä vihiä ;) Homma nimittäin jatkuu hääjuhlassa. Lopuksi vielä nautimme maukkaat jälkiruoat ja poistuimme paikalta. 

Polttarit olivat juuri sitä, mistä loppuvaiheilla raskaana oleva nainen voi uneksia. Rauhallinen hetki naisten parissa ilman kiirettä mihinkään. Kestokin oli juuri sopiva, koska kieltämättä tässä kohtaa raskautta väsähtää jo aika äkkiä. Kaiken kruunasi valtavan hyvä ruoka. Kiitos ravintola Andalucia!

Seuraavaksi suuntasimme takaisin autolle ja kohti vanhempieni kotia. Itsekseni ihmettelin matkalla miksi yhtä kaasoistani ei jätetty samalla matkalla kotiin, hänen kotinsa kun sijaitsi lähes matkan varrella. En kuitenkaan lähtenyt asiaa kyselemään, vaan tyydyin pohtimaan asiaa itsekseni. Vanhempieni luona yllätys oli suuri, kun hetken kuluttua keittiöön oli ilmestynyt aivan ihana viiri, vaippakakku ja muuta vauvateemaista. Herkkujakin oli tarjolla ja Ullan taikoma kakkukin oli valtavan ihana! Pian kaikille jo jaettiin (alkoholittomat) kuoharit ja kilisteltiin tulevan vauvan kunniaksi. Jo valmiiksi täydellisen päivän päätteeksi sain vielä elämäni ensimmäiset Babyshower-juhlat! En ollut osannut kuin haaveilla niistä ja joskus olenkin miehelleni harmitellut, miten olisin halunnut kokea sellaiset edes kerran. Ja tässä ne nyt olivat!

Polttareita olin osannut etukäteen epäillä, koska tietysti oletin niiden olevan ennen vauvan syntymää ja osasin olla tuntosarvet pystyssä, mutta nämä Babyshowerit tulivat täytenä yllätyksenä! Huh, olen todella otettu, ei minulle olla koskaan ennen järjestetty mitään tällaista, vau!

Kiitos <3

Vihkisormus uniikkina tilaustyönä

Aikaisemmin kirjoittelinkin suunnitelmistani tulevan vihkisormukseni suhteen. Selvittelin mahdollisuuksia ja toiveideni mukainen sormus oli tosiaan mahdollista teettää. 

Teettäminen tapahtui Porilaisessa J C Design-kultasepänliikkeessä, jonka kautta on mahdollista tilata niin uniikkeja tilaustöitä kuin ostaa valmiita myyntituotteitakin. Itse toimitin heille kuvan sähköpostitse haluamastani kuviosta haluamillani muutoksilla ja sain juuri sen mitä toivoinkin. Mahdollista olisi ollut teettää haluamani sormus alunalkaenkin heidän kauttaan, mutta tosiaan minulta löytyi valmiina leveä isoisoäitini perintösormus, jota halusin ehdottomasti käyttää. Paikanpäällä asiointi sujui mukavasti ja itselleni jäi luottavainen olo, sormus oli varmasti hyvissä käsissä.

Sormus kiillotettiin, pienennettiin, kuvioitiin, sekä kaiverrettiin ja lisättiin pieni timantti. Ja kuinka ihana siitä tulikaan! Tykkään, tykkään, tykkään! En malta odottaa, että saan ottaa sen käyttöön!

Alkuun vähän jännitti keksinkö niin leveälle vanhalle sormukselle mieleistä uudistusta, mutta tämä on enemmän kuin hyvä. Mikä onni, että asioimme loppuvuodesta ravintolassa, jossa tarjoilijallamme oli samantapainen sormus, siitä se ajatus sitten lähti. 

Toteutettu yhteistyössä J C Designin kanssa.