Kun toinen lapsemme vuonna 2012 menehtyi raskausaikana esikoisemme oli 3-vuotias. Hän ei tiennyt raskaudesta - saati olisi sitä kunnolla ymmärtänyt, vauvasta oli muutamaan kertaan puhuttu, mutta se jäi unohduksiin, kun ei vain enää puhuttu. 3-vuotias on vielä niin pieni, ettei jäänyt odottamaan pikkuveljen syntymää, vaan tosiaan asia vain jäi pois. Silloin päätimme, että emme salaa asiaa häneltä vuosikausia, vaan kerromme kun hänellä on tarpeeksi ikää käsittää asia.
Kun N oli reilun vuoden ja T 5-vuotias otimme asian puheeksi syksyn mittaan. Kerroimme miten T:llä pitäisi olla toinenkin pikkuveli, mutta hän oli syntynyt kuolleena, koska hänen sydämensä oli viallinen. 5-vuotias käsitti asian hyvin, hänelle oli ehdottoman tärkeää saada jättää joulukortti jouluna kynttilän kera hautausmaalle. Yhdessä itkimme, erityisesti hän kaipasi pikkuveljelle omaa hautaa, eikä vain muistolehtoa, jossa käydä muistelemassa. Nykyään, 7-vuotiaana hän toisinaan itsekin mainitsee "sen pikkuveljen, joka oli niin sairas, että syntyi kuolleena", kun puhutaan perheestämme. Pikkuveli on osa meitä ja meidän perhettämme, ei sitä tarvitse salata.
Lapselle on tärkeä kertoa asiat rehellisesti, mutta lapsentasoisesti, kerrotaan siis sen verran mitä lapsi kysyy. Hän kysyy kyllä lisää mikäli haluaa tietää enemmän. Yleensä aikuisen silmiin yllättävänkin yksinkertaisetkin vastaukset riittävät ja erityisen tarkkana täytyy olla kertomisen totuudenmukaisuuden kanssa. Mikäli lapselle kertoo jonkun nukkuneen pois, saattaa lapsi alkaa pelätä nukkumaanmenoa, tai kertoo jonkun menneen pois, saattaa lapsi alkaa pelätä toisten lähtemistä. Asiat tulee kertoa niin kuin ne todella ovat; pikkuveli kuoli, koska hänen sydämensä ei toiminut oikein. Mikäli kuolinsyy on sairaus kannattaa painottaa sitä, etteivät kaikki sairaudet johda kuolemaan, ettei lapsi seuraavan nuhan/nuhakuumeen saapuessa pelkää henkensä edestä.

On tärkeä antaa lapselle mahdollisuus suruun. Tietysti lapsen iästä riippuen kannattaa miettiä milloin kertoo menetyksestä ja milloin ei. Asiat eivät niin vain katoa ja jää unohduksiin, itse koen, että jos lapsella on tarpeeksi ikää kysellä "puuttuvan" henkilön perään, on hänellä tarpeeksi ikää saada jonkinlainen selitys asialle sen sijaan, että jätettäisiin vain vastaamatta selvästi lapsen mieltä askarruttavaan asiaan. Tällä hetkellä 2-vuotias kuopuksemme ei näitä meidän perhettämme koskevia tapahtumia muista, joten hänelle emme ole erikseen niistä puhuneet. Menetetystä veljestä varmasti joidenkin vuosien kuluttua, kun hän vaikuttaa asiaan valmiilta.
Miten sinä olet kertonut lapselle kuolemasta?
Minkä ikäisen lapsen ottaisit mukaan hautajaisiin?
Itse koen aiheen hirveän ahdistavaa puheenaiheeksi lasten kanssa. Meillä kuitenkin sattunut kaksi kuolemaa perä jälkeen ja aiheesta on joutunut puhumaan.Meillä on lapset 3v, 6v ja 9kk. Kaikki heidät otettiin hautajaisiin mukaan. Itse koen tämän hyväksi, sillä meidän 3v pystyi jotenkin paremmin käsittämään asian, ettei isomummua enää ole, kun hänet haudan lepoon laskettiin.
VastaaPoistaMeillä kuolemasta on puhuttu ihan hirveästi ja lapsilla, varsinkin 3v :lla on se ollut leikkienkin aiheena. Hänellä on ollut myös kova tarve kertoa näistä menetyksistä ihan kaikille vieraille, jotka meillä on käynyt.
Kyllä, tämä nimenomaan on todella ahdistava aihe, mutta pakko käydä läpi myös lasten kanssa. Heillä on oikeus olla mukana, tietää ja oppia elämästä, sekä sen päättymisestä.
PoistaLapset monesti ottavat hankalatkin aiheet mukaan kaikkeen, siis leikkeihinkin. Heillä on oma tapansa käsitellä, kuten jokaisella aikuisellakin.