Ensimmäiselle luokalle

Eilen saapui postissa kirjekuori, mitä on jännityksensekaisin tuntein odotettu.

Kutsu ilmoittautumaan ensimmäiselle luokalle.

Syksyllä se sitten alkaa.

Koulumatkaa olemmekin syksystä saakka harjoitelleet lähes joka päivä kävellen ja luulen, että poika sen osaisi hyvin jo itsekin mennä. Viikoittain siitä puhutaan, miten syksyllä saa alkaa kulkemaan yksin, tai kaverin kanssa :) Ylpeänä odottaa aikaa, jolloin äitiä ei tarvitse ottaa mukaan saattamaan.

Lähikouluun ei onneksi ole pitkä matka, talo on osaksi jo tuttu ja kaverit ovat tuttuja eskarista.

Joku ekaluokkalainen oli kuulemma pelotellut, että koulussa on tosi tylsää, kun ei saa enää leikkiä...

Saa nähdä mitä mieltä herra itse on, kunhan pääsee tutustumaan koulumaailmaan.

Iik, meidän vanhin jo on noin vanha, kyllä väkisinkin muutama kyynel vierähti poskelle.
Itsehän en ole vanhentunut ollenkaan tässä vuosien saatossa 

(vaikka kyllä vaan se 30 ikävuotta lähestyy hiljalleen minuakin..).