Lasten harrastaminen.
Harrastuksia tarjotaan heti syntymästä lähtien; on vauvajumppaa, vauvauintia, muskaria, soseilla ja marjoilla maalaamista ynnä muuta laidasta laitaan.
Isommille löytyy tietysti enemmän vaihtoehtoja, joka päivälle olisi jotakin, jos sille linjalle tahtoisi lähteä. Lompakonnyörit ratkeilevat ja päivät ovat minuutilleen aikataulutettuja - ainakin jos perheestä löytyy useampikin harrastava lapsi. Kuulostaako tutulta?
Me kävimme T:n kanssa vuosia sitten vauvauinnissa, vauvajumppaakin kokeiltiin, mutta se ei ollut meidän juttu ollenkaan (liikkeet olivat liian hitaita vauhdikkaalle lapselle), myöhemmin käytiin kesän kestävässä muskarissa.
Esikoisen vauva-aikana minulla oli kova tarve päästä moneen mukaan. Joka suunnasta toitotetaan harrastuksia, joten helposti nuori ensiäiti kokee "pakkoa" osallistua vähintään yhteen.
Vaikka ei sillä, vauvauinti oli todella hyvä ja kehittävä harrastus!
Sen lisäksi tosiaan kokeiltiin vauvajumppaa, muskaria ja perhekerhossakin pyörähdettiin.
Nyt toisen lapsen kohdalla vaan huomaa sen, ettei tarvitse todistella kenellekään (varsinkaan itselleen) olevansa hyvä äiti. Hyvä äiti on, vaikka ei pienestä pitäen kuljettaisi harrastuksissa. Kyllä sitä vielä ehtii harrastaa.
T lähestyy kuuden vuoden ikää, viime vuoden hän kävi naperojujutsussa, mutta kauden loppua kohti innostus hiipui. Nyt hän on innoissaan aloittanut jalkapallon paikallisessa nappulajoukkueessa. Iso tekijä harrastuksen valinnassa oli varmasti se, että joukkueessa on monta kaveria mukana!
N:n kanssa ei tosiaan olla pidetty mitään kiirettä, katsotaan jos jokin sopiva tulee vastaan sopivan läheltä. Perhekerhossa ajattelin joskus käydä, katsotaan.
Se on ihan totta, että vauvalehdet ja nettisivut pursuavat mainoksia ja artikkeleita eri harrastusmahdollisuuksista. Helposti tulee tunne, että kaikki muut harrastavat jotain, minunkin lapseni on pakko. Vähävaraisten perheiden on vaikea pysyä mukana, sillä monet harrastukset maksavat paljon. Vauvauintiakaan ei taida enää monessakaan paikassa saada sillä 10e/kerta hinnalla (joka sekin on jo kova maksu, jos ajattelee, että vedessä ollaan puoli tuntia), mitä se vielä kuutisen vuotta sitten halvimmillaan oli. Silläkin hinnalla vuositasolla laskettuna pikkuvauvan harrastuksen kokonaishinnaksi tuli yli 500e.
Nykyään vaaditaan aivan valtavasti asioita ollakseen "hyvä äiti". Pitää olla kestovaippoja, pitää imettää pitkään, pitää olla lapsentahtista sitä tätä ja tuota, pitää nukkua perhepedissä, pitää harrastaa pienestä pitäen, pitää tehdä kaikki soseet itse ja mitä vielä... Ihan oikeasti, hyvän äidin ei tarvitse toteuttaa noita kaikkia, ei edes puolia. Hyvä äitikin saa olla väsynyt, hyvä äiti saa antaa pullosta maitoa, hyvä äiti voi surutta jättää vauva-ajan harrastukset väliin, hyvä äiti voi toisinaan tarjota ruokaa pilttipurkista. Mitä siitä? Tuntuu, että terve maalaisjärki alkaa unohtumaan tästä maailmasta.
No, lähti juttu vähän rönsyilemään.
Palataan aiheeseen.
Mitä teillä harrastetaan? Mikä on mielestäsi sopiva ikä ensimmäiselle harrastukselle?
Onko häpeä, jos lapsella ei ole yhtään harrastusta?
