Lastenvaatteista ja -muodista velloo aikamoinen keskustelu blogimaailmassa.
Kärjistettynä voisi sanoa, että merkkivaatteiden suosijat vs. muut, erään bloggaajan sanoman voisi tulkita niin, että merkkivaatteiden suosijat opettavat lapsensa eriarvoistamaan muita.
Olenko minäkin opettanut lapseni eriarvoistamaan muita? Pidän merkkivaatteista kyllä, mutta todellisuus on se, että T:llä ei ole mitään hajua siitä onko kaapista löytyvä Spiderman t-paita kalliimpi kuin Me&I:n paita.
Hän ei osaa erotella niitä, eli olenko nyt paha äiti, kun olen merkkivaatteita lapseni kaappiin ostanut?
Olenko nyt opettanut hänelle että joku on huonompiarvoinen pukeutumisensa vuoksi?
Onko väärin, että haluan lapseni näyttävän hyvältä siisteine vaatteineen?
Esikoiseni synnyttyä edessä oli (itseni keksimä) ongelma, haluammeko pukea lapsemme komeasti jo pienenä vai käyttää reippaasti värejä ja erilaisia kuvioita. Komealla pukeutumisella tarkoitan farkkuja, kaluluspaitoja ja sen sellaisia - ovathan ne vaatteet ihan älyttömän suloisia pienillä vauvoilla. Päädyimme kuitenkin värikkäisiin, helppoihin ja mukaviin vaatteisiin.
Sääli, että niitä harvemmin löytyy esimerkiksi H&M:ltä (tällä hetkellä poikien housuja valikoimassaan 48 paria, suurin osa farkkuja ja tummansävyisiä housuja - 2 punaiset ja 2 oranssit), monesti joutuu kurkkaamaan Metsolan tai Me&I:n (tai jonkun muun hieman kalliimman merkin) malliston löytääkseen oikeasti iloisen värikkäitä vaatteita. Lindexiltä löytyy toisinaan jotakin mukavaa vaatetta eri väriskaaloissa. Pääasiassa pojille on kuitenkin tummansinistä ja tytöille punaista. Missä ovat kaikki keltaiset ja vihreät vaatteet?
Meille kelpaavat vallan mainiosti markettivaatteetkin, mikäli ne ovat iloisia ja värikkäitä, valikoima vaan on kovin suppea. Tutta on oikein mainio, tykkään! Hinnalla ei väliä, käymmehän me kirppikselläkin usein ja teen ison osan lastenvaatteista itse.
Omasta mielestäni suuri ongelma on nimenomaan siinä, että löytääkseni värikkäitä vaatteita, minun tulee pääasiassa ostaa ne muualta kuin marketeista tai muista edullisista liikkeistä. Jos nyt kävelen citymarketin poikien vaatehyllyjen väliin, näen tummansinistä, harmaata ja mustaa disneyn, sekä marvelin hahmoilla koristeltuina.
Jos sanotaan, että lapset ovat muotitietoisia ja erottelevat toisiaan vaatteiden perusteella, niin kyllä melkein voisin veikata, että ne disneyn hahmot vievät voiton. En usko, että ala-asteikäiset (saatika päiväkoti-ikäiset!) osaavat vielä määrittää toistensa arvoa sillä, kuinka kallista vaatetta on päällä. Enemmän sillä on merkitystä onko paidassa sen hetkisen "in-jutun" kuva vai ei.
Uskoisin, että pikemmin kiusataan sitä, jolla ei sitä Spiderman-paitaa ole, kuin sitä jolla se on.
Tämä tilanne siis, mikäli vanhemmat eivät ole opettaneet lapselle sitä mikä on kallista ja mikä ei. Mielestäni ne asiat eivät lapselle kuulu, juuri siksi ettei tulisi mitään eriarvoistamista.
En oikein tiedä mitä tällä kirjoituksella haluan sanoa. Minulle vain tuli valtavan paha mieli siitä, että merkkituotteita suosiva olisi muka äiti, joka opettaa lapselleen eriarvoisuutta. Eivät merkkivaatteet tee lasta muita paremmaksi. Uskon näiden olevan enemmän äitien harrastuksia, kuin lasten paremmuusjärjestelyä. Eiväthän lapset todellisuudessa tiedä miten mikäkin vaate eroaa toisestaan, eivät he tiedä mitä eroa on Mini Rodinin ja Lassien haalareilla lukuunottamatta ulkonäköä.
Kunhan lapsella on ehjät ja puhtaat vaatteet päällä, sen pitäisi riittää.
Vai onko näin?
Sainkohan sekavia ajatuksiani nyt ollenkaan ymmärrettävään muotoon..
Sainkohan sekavia ajatuksiani nyt ollenkaan ymmärrettävään muotoon..
