keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Puolitoistavuotiaan ravintola-ateria tulee purkista

Kaupallinen yhteistyö: Semper

Kuopuksemme on nyt reilun 1,5-vuotias. Vuoden täytettyään hän on syönyt oikeastaan vallan samaa ruokaa muun perheen kanssa. Silloin tällöin on ostettu joku satunnainen purkkiruoka kaappiin, ihan oikeastaan sillä, kun joskus tulee lähdettyä liikenteeseen niin yllättäen ja välttämättä joka ravintolassa ei hyödytä ostaa pienelle omaa ruoka-annosta - siitä kun helposti jäisi 90% syömättä ja osa päätyisi lattialle. Huomattavasti kätevämpää on napata mukaan tuttu ja maistuvaksi todettu sosepurkki, jolloin lapsi varmasti saa vatsansa täyteen, eikä tarvitse murehtia hänen ruokailustaan.



Yleisesti ottaen pidän lasten purkkiruokia ihan hyvänä juttuna, paitsi jos ne sisältävät ylimääräisiä lisäaineita. Jos purkista löytyy mieleiseni ainesosaluettelo ilman valtavaa e-koodilistaa, päätyy se ostoskoriimme. Viikon Kreikanreissullekin elokuussa pakkasimme useita tuttuja lastenruokapurkkeja mukaan. Tavallisessa arjessa en näe enää puolitoistavuotiaalle muutoin hyötyä valmisruoista, mikäli kuitenkin se lämmin ateria tullaan perheelle valmistamaan ja hän myös syö sitä. Alle vuodenikäisille purkkiruoat toimivat oikein hyvin, mikäli ei aina innostu valmistamaan erikseen lapselle omaa ateriaa. Ovathan ne ihan huima helpotus vauva-arjen ja yöheräämisten keskellä. Vaikka itse ei tulisi välttämättä niin hyvin syötyä, niin soseateriasta ainakin vauva saa ruokasuositusten mukaisen aterian.

Semperin makutestissä ensimmäiseksi maistettu Yrttitarhurin pata eritoten yllätti, kun poika kiskoi lautasen tyhjäksi kuin ei olisi viikkoon saanut ruokaa. Samu on kohtalainen syöjä, joskus maistuu, joskus ei. Häntä voisi jopa verrata kissaamme, joka vaatimalla vaatii ruokaa ja sen saadessaan kääntyy täyskäännöksen ja poistuu. Nyt upposi koko lautasellinen ja kovalla vauhdilla. Makuna yrttitarhurin pata oli siis selkeä suosikki ja takuuvarma jatkoon pääsijä. Myös herkkupata pavuilla ja rosmariinilla maistui, mutta ei ihan niin vauhdilla kuin yrttitarhurin pata. Myös itse maistoi kyseisiä ruokia ja vaikutuin sisällöstä. Luonnollisia makuja, ei lainkaan teollista - ja miten se sitä voisikaan olla, kun ateria ei sisällä ollenkaan säilöntä- tai lisäaineita. Koostumus oli sopivan rakeista ja kiinteää, syöminen onnistui herra minä itteltä erinomaisesti.


Käytätkö sinä yli vuoden ikäisellä soseita? Miksi? Miksi et?

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Kolmekymppinen

Ollessani yläasteella eräällä tunnilla kirjoitimme tulevaisuuden minällemme kirjeen. Kirjeen kuoreen kirjoitin "Avaa, kun olet äiti tai 30-vuotias". Pari vuotta sitten törmäsin sattumalta tuohon kirjeeseen, siellä oli minulle hyvät toivotukset mukavalle elämälle ja toiveet, että lapset olisin saanut alle kolmekymppisenä ja perhe-elämä olisi mallillaan. Kaikki tuo on käynyt toteen.



Juhlimme merkkipäivää jo aiemmin, pidimme loppukesästä rapujuhlat pihallamme, sekä perheen kanssa suuntasimme viikoksi Zakynthokselle. Näin tasakymmenen täytettyäni pohdin hieman mennyttä elämääni; 16-vuotiaana löysin elämäni rakkauden, kihlauduimme nopeasti ja häitä tanssittiin vihdoin 2017 -kesällä, kun 12-vuotta yhdessäoloa tuli täyteen. Ensin etsimme asuntoa miehelleni kotikaupungistani Porista, mutta jostain syystä päädyimmekin etsimään yhteistä asuntoa Turusta. 17-vuotiaana muutin hänen perässään Turkuun, kävin vielä arkisin lukiota Porissa, mutta viikonlopuiksi suuntasin yhteiseen kotiimme. Lukion päätyttyä tein jonkin aikaa töitä ja saimme toivotun esikoisemme, olin tuolloin 20-vuotias. Tässä viimeisessä kymmenessä vuodessa perheemme on täyttynyt, kolme poikaa kotona ja yksi pilven reunalla. Pari kissaa ja koira. Näin tämän on oltava. Opiskelin itselleni myös ammatin ja sainkin hyvin äkkiä vakituisen työpaikan, sinne palaan näillä näkymin joskus vuonna 2020 vanhempainvapaan päätyttyä.


Unelmat ovat käyneet toteen ja oikeastaan ainoa, joka vielä antaa odotuttaa itseään on omistusasunto. Toki olisimme voineet sitä jo harkita, mutta vuokralla ollessa on huomattavasti helpompi olla lapsen kanssa kotona pitkään, kun lainat eivät ahdista takaraivossa. Oma koti on suunnitelmissa viimeistään, kun palaan töihin. 

Olen kolmekymppinen, joka on ennen kaikkea äiti. Olen vaimo, olen nainen. Olen vähän turhamainen ja nipotan epäsiisteydestä. Tykkään istua sohvalla kynttilänvalossa viltin alla ja neuloa sukkia, sekä katsoa Greyn anatomiaa. Tykkään hyvästä ruoasta (kiitos rakas mieheni, että opetit minut syömään sushia!) ja nautin jouluteestä. Olen henkilö, joka ei kestä turhaa odottelua, vaan asioiden on tapahduttava heti. Rakastan joulua ja vuodenaikojen vaihtelua. Mun elämä on ihanaa näiden kaikkien ihanien ihmisten keskellä. On ihanaa olla kolmekymppinen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Vinkki isänpäivään: lasten valmistama koru

*Kaupallinen yhteistyö: Midas kultasepät

Mikäli olet seurannut Instaani, huomasit varmasti, kuinka torstaina pakkasin lapset autoon ja suuntasin kohti Turun keskustaa. Kohteenamme oli Midas kultasepät. Käyntimme syynä oli lähestyvä isänpäivä ja tarkoitus oli, että lapset olisivat mukana isälle tulevan riipuksen viimeistelyssä.

Midas kultasepät on kultasepänverstas ja myymälä Turun keskustassa Linnankadulla. Liikkeessä työskentelee kaksi seppää Laura ja Patrick, sekä kultaseppämestari Petri. Midas kultasepät valmistaa käsityönä uniikkikoruja, suunnittelee ja myy omia mallistoja, sekä tarjoaa perinteisiä kultasepän palveluja.

Virta -korun tarina: Mukaansa tempaa, eteenpäin kuljettaa. Toisinaan suvannossa seilataan, kunnes jälleen koskeen johdattaa. Vierelle tuo, viereltä vie. Kuka suunnan aavistaa?


Meidät vastaanotti aina yhtä aurinkoinen Laura, joka esitteli meille lahjaksi tulevan hopeisen Virta-riipuksen, sekä tekovälineet. Lapset huomioitiin todella hienosti ja kun välineet oli käyty läpi, pääsivät he ihan oikeisiin hommiin. Vuorotellen he ensin valitsivat meistin omalla kirjaimellansa, jonka jälkeen vasaralla lyöden kirjain saatiin jäljentymään koruun. Jännityksellä odotettiin millaisen kirjaimen kukakin sai aikaan ja ajatuksena olikin, että lapsen kädenjälki saa ja pitää näkyä - onhan lahja tarkoitettu heiltä isälleen.




Korun toteutus kävi sopivalla tahdilla, joten lapsetkaan eivät pitkästyneet odotellessaan omaa vuoroaan. Sitä paitsi kisällinä toimiminen oli niin ainutlaatuista ja erilaista, että he seurasivat mielenkiinnolla toistensa tekemisiä ja kuuntelivat tarkasti ohjeita. Lopuksi vielä ihasteltiin lopputulosta ja lapset saivat kisälliydestä todistuksen mukaansa. Kaikille jäi hirmu iloinen mieli ja pojat olivatkin kovin ylpeitä aikaansaamastaan lahjasta. 

Ensireaktioni korusta oli se, kuinka sen voi kuvitella kenen tahansa miehen kaulaan. Senkin, joka ei koruista juuri välitä. Uniikki ja tyylikäs ulkomuoto yhdistettynä lasten viimeistelyyn ansaitsee varmasti paikan kenen tahansa isän kaulalta - oli kyseessä sitten pukuun sommistautunut virkamies tai työmies haalareissaan. Tai ihan mitä tahansa maan ja taivaan väliltä.

Korun hinta liikkeessä on 75€, isän kaulalla mittaamattoman arvokas.

Mikäli sulla on vielä suunnitelmat lahjan osalta auki ja asut Turun suunnalla suosittelen suuresti pyörähtämään liikkeessä Linnankadulla. Asiakaspalvelu on yksilöllistä ja korun saat heti mukaasi, valmistus käy hetkessä paikan päällä.
Tää lahja käy kenelle tahansa, takaan sen!

perjantai 19. lokakuuta 2018

Lakkoeväät lapselle

Ja sieltä se lakonuhka kurkistelee kulman takaa ja äidit hiuksiaanrepien pohtivat eväitä pikku mussukoilleen. Facebook on kaaosta täynnä, kun kahden päivän ajan lapselle pitää pakata eväät mukaan. KAKSI PÄIVÄÄ ilman lämmitysmahdollisuutta, ilman jääkaappia, ilman astioita ja keittiötä. Lakko on hirmu tärkeästä asiasta, joten se suotakoon ja lapsillehan eväät ovat vain hauskaa vaihtelua arkeen.



Jos pää lyö ihan tyhjää, niin tästä vinkkejä:


Pähkinät, marjat, hedelmät, vihannekset
Välipalakeksit, smoothiet
Keitetyt kananmunat
Marja- ja hedelmäsoseet
Karjalanpiirakka, croissant
Nakit, lihapullat
Pasta, riisi
Keittoruoka termospulloon
Tuorepuuro
Kiisseli, mehukeitto
Wrapit
Kolmioleivät, sämpylät, ruisleivät (kun pakkaat täytteet erikseen, niin esimerkiksi kurkku ei vety päivän aikana)
Suolainen piirakka / muffini
Erilaiset salaatit
Säilykkeet (esim. tonnikala, pavut)
Suolaiset letut

Kuvat: Pixabay


Ja hei, termospullot ovat oikeasti tosi käteviä, lisäksi on olemassa muitakin termosastioita ja kylmäpusseja viileille ruoille. Kyllä tästä selvitään.


Mitä sä pakkaat lapsellesi evääksi? Kerrothan myös onko lapsesi päivähoidossa vai koulussa?

torstai 18. lokakuuta 2018

Neljävuotiaan migreeni säikäyttää

Kevään jälkeen keskimmäisellä lapsellamme on kerran kuussa-parissa ollut kovaa päänsärkyä. Olen pohtinut migreenin mahdollisuutta ja itseasiassa ollut siitä melko vakuuttunutkin, vaikka M epäili sitä kovasti. Tässä eräs ilta kohtaus iski jälleen ja soitinkin asiasta päivystykseen. Onnekseni puhelimen toisessa päässä sattui olemaan sairaanhoitaja, jonka omalla lapsella oli ollut migreeniä alle kouluikäisenä ja hän osasi minua lohduttaa puheillaan. Seuraavana aamuna varasin lääkäriajan pojalleni, selvää oli, että neurologinen kartoitus tulisi ainakin tehtäväksi. Huomenaamulla pääsemme lääkärille ja toivottavasti kyseessä tosiaan on vain migreeni, näin äitinä en tietysti voi olla huolestumatta ja ajattelematta pahempia vaihtoehtoja - on kuitenkin kyse aivoista!



Poikamme kohtaukset alkavat usein sillä, että hän valittaa silmän sattuvan. Pian otsa alkaa särkeä ja N on selkeästi väsynyt ja uupunut. Kerran kohtauksen aikana hän on oksentanut, joka sekin on tyypillinen migreenioire. Särkylääkkeet eivät ole auttaneet, vaan joka kerralla hän on lopulta nukahtanut ja kipu on sillä tavalla helpottanut. Oireiden puolesta viittaisi todella selkeästi migreeniin, mutta tietysti asia tulee tutkia kunnolla.



Minulla itselläni todettiin aurallinen migreeni N:n odotusaikana ja kärsinkin siitä lähinnä kaksi viimeistä raskautta, muutoin kohtauksia tulee onneksi kovin harvoin. Autossa kännykän pidempiaikainen katsominen aiheuttaa helposti kohtauksen, muuten en ole huomannut mitään yhdistävää aiheuttajaa. Auraoireiden tullessa tiedän heti ottaa särkylääkkeen, jolloi kipu ei ehdi kovin kovaksi. Liian myöhään otettu lääke saattaa aiheuttaa sen, ettei siitä enää juurikaan ole apua ja makaan pimeässä makuuhuoneessa loppupäivän.

lauantai 13. lokakuuta 2018

Rintasyöpä on muutakin kuin sydämiä feedissä

Oletko koskaan saanut facebookin inboxiin viestiä tutulta liittyen rintasyöpään? Yleensä ne viestit kertovat jotakuinkin siitä, kuinka tuetaan rintasyöpään sairastuneita tai muistutetaan rintasyövästä lisäämällä omaan statukseensa sydämen kuvan. Vihdoin on ymmärretty, etteivät ne satunnaiset sydämet feedissä auta yhtään mitään. Tietoutta on alettu jakaa silminnähden enemmän ja näkyvämmin. Rintasyöpä ei ole hiljainen ja piilossa, sydämenkuvan takana pidettävä asia. Se on ruma ja kamala, suoraan päin kasvoja lätkäistävä totuus, jonka havaitakseen täytyy muistaa tutkia rintansa.

Rintasyöpä ei ole hiljainen ja piilossa, sydämenkuvan takana pidettävä asia. Se on ruma ja kamala, suoraan päin kasvoja lätkäistävä totuus.

Veikkaan, että lähes jokainen tietää jonkun rintasyöpään sairastuneen. Tiedätkö sä? Jollekin se on äiti, jollekin joku kaukainen tuttu. Rintasyöpä on suomalaisnaisten yleisin syöpä, siihen sairastuu vuosittain n. 5000 naista! Elämänsä aikana noin joka kahdeksas nainen sairastuu rintasyöpään, osa siitä parantuen ja osa jopa menehtyen. Rintasyöpä on työikäisen naisen toiseksi yleisin kuolinsyy.


Kuvat: Tunne rintasi


Nyt heti sinä, nainen, joka luet tätä. Tutki rintasi. Jos et heti siihen pysty, niin välittömästi, kuin on mahdollista. Lupaathan?

keskiviikko 10. lokakuuta 2018

Silkkisen pehmeä vispipuuro

Hävettää myöntää miten laiska olen valmistamaan vispipuuroa. Enkä edes tiedä miksi. Ehkä siinä on se, kun muut puurot menevät lähinnä samalla kaavalla ja vispipuurossa pitää tehdä vähän enemmän. Joka tapauksessa meillä on nyt meneillään pakastimen tyhjäys, vanhat pois ja uutta tilalle ja pakastimen syövereistä löytyi sopivasti puolukkaa. Punainen viinimarja, tai miksei vaikka mansikkakin käy tähän erinomaisesti. Mikäli säkin olet vähän laiska tekemään tätä ja ohjekin on unohtunut, niin täältä pesee.

Vispipuuro toimii yksinkin, mutta ripaus sokeria, sekä loraus maitoa tuo siihen pehmeyttä.

Tarvitset:

1,5 l vettä
4-5 dl puolukoita (tai muita punaisia marjoja)
2,5 dl sokeria
n. 2 dl mannasuurimoita
vaniljasokeria


Lisää marjat veteen ja anna kiehua noin vartin verran. Sileän puuron saat, kun kiehautuksen jälkeen siivilöit marjat pois. Mikäli et kaipaa aivan sileää puuroa, voit jättää marjat sattumiksi.

Lisää joukkoon sokeri, sekä mannasuurimot ja jatka keittämistä viitisen minuuttia.

Anna puuron hieman aikaa jäähtyä, ennen kuin vatkaat sen kuohkeaksi. Viimeistele lisäämällä vaniljasokeria makusi mukaan.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...