perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ötökänmetsästäjät - jännitystä lemmikkiperheen arjessa

Erityisesti näin kesäaikaan omakotitalossa näkee jos jonkinlaista vipeltäjää, joilta löytyy vaihtelevasti kuudesta kahdeksaan jalkaa ja eri määrä siipiä. Tässä eräänä päivänä tuleva kolmasluokkalaisemme kohtasi keittiössä koppakuoriaisen, välittömästi hänen ystävänsä ylpeänä ilmoittautui olevansa rohkea ja "uhrautuisi" kuljettamaan otuksen ulos. Mutta voi sitä ilmettä, kun 8v alkoi välittömästi kutsumaan lemmikeitämme paikalle ja ehdottomasti kielsi ystäväänsä koskemasta ötökkään. Rivissä pojat katselivat ensimmäisenä paikalle saapuneen kissan leikittelyä - voi mitä raakuutta!

"Tänne Pika! Lumikki, Noki, kiss kiss!

Tosiaan lemmikkitaloudessa oma huvinsa on siinä, jos joku ötökkäparka eksyy sisään (paitsi öiseen aikaan, jolloin kissat syöksyvät hyllyjen yli mitä hienoimmin akrobatialiikkein - not!). Kaksi sisäkissaa saavat tuon pienen hetken ajan toteuttaa sisäistä leijonaansa tai vaihtoehtoisesti hassu koiranpentu ihmetellä otusta. Kissamme ovatkin oppineet, että heitä kutsuttaessa on parempi herätä ja saapua paikalle mitä pikimmiten, tiedossa yleensä on jotain herkkua ja sillä hetkellä nopeus on valttia. Nopeat syö hitaat vai miten se meni. 

Tästä neidistä saa selvän kuvan vain makuuasennossa. 


Kissanomistajat tietävät sen tunteen, kun esimerkiksi muurahainen kipittää jossain, osoitat sitä ja kissa ei vain näe, ei niin millään. Tollo mikä tollo, vaikka kuinka yrität osoittaa ötökkää, tuijottaa kissa sinua kuin halpaa makkaraa: "Mitä hittoa toi muija huitoo?!". Kun lopulta kissa huomaa muurahaisen se toimii kuin salamaniskusta tai vaihtoehtoisesti tuijottaa ja seuraa sitä, kunnes muurahainen pujahtaa johonkin koloon piiloon.

Toinen kissa oli kuvaushetkellä piiloutunut minne lie, toinen istuutui kauniisti kameran ulottuville.

1 kommentti:

  1. Mulla oli yks kissa joka oli varmaan maailman laiskin kissa ����

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...