sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Tervetuloa elämäntaparemontti

Neljä raskautta ovat tehneet tehtävänsä. Löllöä ja ylimääräisiä kiloja löytyy, vaikkakin viimeisestä raskaudesta ei jäänyt yhtään raskauskiloja, aiemmista sitten senkin edestä. Nyt olisin henkisesti valmis luopumaan kaikista niistä. Tähän mennessä en ole halunnut, enkä olisi pystynytkään. Ainoa mitä pienestä 2012 syntyneestä pojastamme on konkreettisesti jäänyt minulle ovat kilot vartalossani. Ei siihen mennessä montaa kiloa vielä ollut kertynyt, mutta muistan ajatukset siitä, miten peiliin katsoessani en halua koskaan halunnut saada niitä pois. Nyt on kuitenkin aika. Itseasiassa syksyllä hääkuvat facebookissa jaettuani heräsin, näytän aivan kamalalta! Hääpäivä on päivä, johon tietysti panostin huomattavasti. Halusin näyttää hyvältä kiloista huolimatta. Kuitenkin sain erään yhden kuvan alle kommentin, joka oli osoitettu miehelleni painooni liittyen, kommentin myötä meinasin hävittää kuvat ja hylätä haaveet hyvältä näyttämisen suhteen.

Vuosi sitten otettu kuva
Vuoden takaa oleva kuva, vatsa kasvoi vielä hurjasti, mutta kiloja ei juurikaan enempää kertynyt.


Päivisin koiran kanssa tulee lenkkeiltyä väkisin, pennun kanssa ei mitään pitkiä lenkkejä, mutta enemmän sekin on kuin ei mitään. Illalla välillä mieheni lenkittää, toisinaan minä. Pitkän päivän jälkeen on ihana lähteä ulos, kun on täysin hiljaista. Saatan jopa kehdata ottaa jonkun juoksuaskeleenkin, ja olen kehdannutkin. Hiljaa hyvä tulee, kunhan into ei nyt lopahda. Ryhmäliikuntatunneille en halua yksin lähteä, vauvajumppa oli eri asia, olihan minulla S siellä seurana.. Mieheni kanssa mietittiin, jos olisimme alkaneet käydä uimassa yhdessä, mutta silloinkin iskee tarve lastenvahdille, enkä halua olla vaivaksi kenellekään. Lenkkeily ja juoksu on hyvä. 

Asensin kännykkääni sovelluksen, joka laskee askeleeni (sovellus synkronoi suoraan iphonen terveys-sovelluksen kanssa), lisäksi siihen saa manuaalisesti lisättyä harrastamaansa liikuntaa ja syömänsä ravinnon. Kalorit näkee välittömästi ja pystyy seuraamaan niiden saantia ja kulutusta. Herkut minimiin ja vedenjuontia on lisättävä radikaalisti. Ruoka on hyvää, mutta kultainen keskitie täytyy nyt löytää.



Asumme alueella, jossa maasto on hyvin monipuolista. Lähes joka suuntaan lähtiessä on vastassa ylämäki. On metsää, peltoa, asfalttia, soraa, luontopolkua ja niin pois päin. Lisäksi vasta luin lehdestä, että läheiselle koululle rakennetaan ulkoliikuntapaikka, kenties jonain päivänä minut löytää sieltäkin hikoilemasta...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...