tiistai 26. syyskuuta 2017

Unelmiemme hääpäivä maalaismaisemissa

Lauantai 22.7.2017
Perjantai oli mennyt touhutessa juhlapaikkaa kuntoon, illalla oli menty suht ajoissa nukkumaan, oikeastaan ainoa itseäni jännittänyt asia oli se, saisinko meikin onnistumaan haluamallani tavalla. Pinnallista, eikö? No myönnetään, että minun on hirmu vaikea luottaa siihen, että asiat järjestyvät kunnolla, vaikka en itse olisi niitä tekemässä. Eli hivenen vatsanpohjassa kutkutti sekin, kuinka päivä tulisi sujumaan, tietäisivätkö kaikki mitä tulee tehdä ja milloin.

Aamulla herätyskelloni soi joskus seitsemän pintaan, varttia yli yhdeksältä tuli olla kampaajalla, sitä ennen piti saada itseni kuntoon. Kaksi tuntia aikaa, aamupala, meikki ja mahdollisesti pienimmän syöttäminen - melko tiukka aikataulu, varsinkin jos pienin olisi vaatinut äidin läheisyyttä normaalia enemmän. 

Sain meikin kertaheitolla onnistumaan, yhdelle kaasoista vielä varmistusviestiä kuvan kera, etten huiski varjostuksia turhan paljon pitkin kasvoja. Kaikki ok, pääsin ajoissa kampaajalle. Hetken levähdystauko ja rentoa jutustelua kampauksen ohessa. Ps. suosittelen todellakin Ihana päivä-parturi-kampaamoa Littoisista! Koekampaus oli täysin kunnon kampaus ja hinnoittelukin järkevä (45€/tunti, kaikissa kampauksissa).



Kampaus saatiin kuntoon, sitten kotiin syömään. Mikro hurisi ja ruokalistalla oli äitien tekemää makaronilaatikkoa - takuuvarma einesruoka, joka kelpaisi hyvin kaikille. Aamulla äitini oli tullut meille auttamaan mekon pukemisessa, siinä samalla annoin hänelle hänen nenäliinansa, isän oman tahdoin antaa juuri ennen minun saattamistani, joten sen hetki ei ollut vielä. Seuraava etappi oli klo 12, kun perinteitä rikkoen (no, olimmehan jo yöpyneet yön yhdessä ja nähneet toistemme häävaatetuksen ja onhan nuo lapsetkin tullut hankittua ennen papin aamenta...) menimme kuvaukseen jo ennen vihkimistä. Halusimme päästä kirkosta suoraan juhlimaan ja kuvauksen ajankohtaan vaikutti myös vihkimisen aika, joka oli vasta puoli neljältä. 

Kuvauksen hoiti veljeni, kehoitin häntä etukäteen ottamaan kumisaappaat mukaan, sillä halusimme kuvia pellon keskellä. Kuvauspaikaksi valikoituikin juhlapaikan ympäristö ihanine maalaismaisemineen. Aivan täydellistä! Puolipilvinen sää oli piste iin päälle!



Kirkkoon saavuimme kymmenisen minuuttia ennen tilaisuuden alkua, M meni tietysti bestmaniensa luokse alttarin viereen odottamaan, kun isäni saattoi minut. 7v ja 3v kävelivät edellämme, nuorempaa ujostutti ja jännitti niin kovin, että pää vinossa ja tärisevin käsin hän sai sormustyynyn kannettua ja annettua kaasolle prinsessa Ruususen häämarssin soidessa.  Hienosti meni ja pojat olivat niin upeita, voi meidän rakkaat! Ylpeänä isäni kanssa kävelimme pian poikien perässä, tuleva mieheni kumarsi isälleni ja nappasi minut käsivarteensa. Häntä jännitti niin vietävästi! Itselläni tuli alttarilla vähän tavallista enemmän sydämenlyöntejä, mutta ihmeen rennosti osasin olla. Vihkikaava oli melko lyhyt, ei mitään lauluesityksiä tai virsiä. Hieman hymähdin kieltämättä, kun Pappi puolessavälissä sanoi miestäni Mikon sijaan Matiksi, ihminen pappikin vain on ja hauskahan näitä on muistella. Siinä hetkessä kyllä jo ehdin hetken pohtia miten vinkkaan hänelle väärästä nimestä, jos jatkaa kaavaa edelleen Matin nimellä. Virhe jäi onneksi yhteen kertaan ja pääsin tahtomaan Mikon kanssa. Poistumismusiikiksi olimme valinneet Taru sormusten herrasta-elokuvan Concerning hobbits-kappaleen ja onneksemme kanttori suostui siihen täysin mukisematta. Musiikki oli aivan mahtava, kun se Piikkiön kirkon uruista kajahti soimaan. Tarkoituksemme oli seistä alttarilla hyvä tovi kuuntelemassa tarkoin valikoitua kappaletta, mutta kieltämättä tuntui melko ahdistavalta seisoa siinä kaikkien tuijotettavana, joten aika pian kuiskasin miehelleni "Mennäänkö?" ja lähdimme kohti ulko-ovea.


Kirkosta poistuessamme meitä odotti limusiinikyyti kohti Piikkiön Hepojoella sijaitsevaa Wanhaa tallia. Hetken aikaa ehdimme kiertelemään ympäriinsä, kun odotimme vieraiden pääsevän juhlapaikalle ennen meitä. Hetken hengähdystauko ennen varsinaisia juhlia, avasimme Facebookin ja naureskellen vaihdoimme statuksemme. Monikohan on 15min vihkimisen jälkeen vaihtanut statuksensa ja nimensä? Oikea somepariskunta, haha!

Vihdoin kohti juhlapaikkaa. Autosta ulos astuessamme juhlapaikalla soi Rölli-elokuvasta tuttu Samuli Edelmannin kappale Juhlat alkakoon. Musiikin soidessa asetuimme onnitteluriviin, bestmanit ja appiukkoni puhuivat muutaman sanan, sekä häälehdet jaettiin vieraille, jonka jälkeen siirryimme sisätiloihin ruokailemaan.


Menu oli täysin meidän valitsemamme, toki Wanhan tallin Rouva V antoi omia suosituksiaan, kun menua kävimme läpi, mutta käytännössä saimme vapaat kädet menun toteuttamisen suhteen. Ruoka oli valtavan herkullista ja sitä oli riittävästi. Suuri plussa Wanhan tallin tavasta valmistaa ruoka; kala oli savustettu samana päivänä, leipä leivottu ihan vasta ja kakkuun mansikat ostettu hääpäivän aamuna. Kaikki ruoka oli lähiruokaa.





Ruokailun jälkeen nautimme puheista, vieraat tekivät salatehtäviä ja bingokin päättyi jo ruokailun aikana. Lapset leikkivät ulkona ja täyttivät tehtäväkirjojaan, tunnelma oli mukavan rento, mutta juhlava. Häissämme oli lapset huomioitu monella eri tavalla (7 keinoa saada lapset viihtymään häissä-postaus), koska heitä oli suhteellisen paljon ja pitihän jokaisen vieraan viihtyä. Jossain vaiheessa iltaa imetinkin pariin otteeseen, olin valikoinut pukuni niin, että sen kanssa pystyi imettämään. Juhlapaikan pakkaseen oli kuitenkin varmuudeksi varattu pumpattua maitoa nuorimmalle ja tuttipullon käyttöä opeteltu nimenomaan hääpäivää varten.

Kahvittelu tapahtui aika pian, henkeä pidättäen odotin unelmiemme hääkakun saapumista. Itse fantasiakakkuja tekevänä vaatimuksemme (tai siis vaatimukseni...) kakun suhteen olivat melko korkealla. Ja voin sanoa, että Rouva V onnistui! Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä oli sisältäkin todellinen herkku! Yhdessä leikkasimme palan kakusta ja kakkulapion osuessa pohjaan polkaisin. Ihmettelin, etteikö mieheni edes yrittänyt, mutta hän raukka parka luuli, että polkaisu tapahtuu vasta, kun koko pala on leikattu. Polkaistiin siis toisen kerran vielä, hauskaa riitti. Karkkibuffetkin aukesi tässä kohtaa, siitä ja karkkien menekistä kirjoitinkin omaan postaukseensa.


Appiukkoni oli uhkaillut morsiamen ryöstöllä pitkin vuotta, miehelleni se oli taas täysi ei, joten kehittelimme hieman erilaisen morsiamen ryöstöyrityksen. Kamerat olivat etukäteen asetettuina kuvaamaan itse tapahtumaa, mutta valitettavasti parempi kamera jäi ihmisten selkien taakse niin, ettei siitä näy kuin osa. Pahoittelut siis kuvanlaadusta. Ryöstöä oli harjoiteltu useaan otteeseen meillä kotona ja teemaksi valikoituikin Star wars, koska lapsemme fanittavat sitä. Videolta näkyykin kuinka kolmevuotiaamme ryntää syliini ja huitoo mukana, hän oli ihan fiiliksissä! Mieheltäni tulivat lapset jälkikäteen kysymään miten hän oikein käytti Voimaa. Siinäpä lapsille pohdittavaa ;)

Olkaa hyvät, morsiamen ryöstöä Star wars-tyyliin:

Ryöstöyrityksen jälkeen siirryttiinkin ulos kimpunheittoa varten. Kovin montaa naimatonta naista häistämme ei löytynyt, mutta kyllä heitä siellä rivissä seisoi ihan mukavasti. Kimppu lensi kaaressa ja naiset kilpailivat kuka sen saisi. Lopulta 7-kymppinen kummitätini syöksyi maahan saakka ja sai kuin saikin kimpun käsiinsä, hyvä hyvä!

Pian olikin taas ohjelman vuoro, kaasoilla oli hassunhauskoja kysymyksiä, joihin vastailimme kylttejä näyttämällä. Ämpärileikkiäkin tapahtui pitkin iltaa, siinä siis veljeni kävivät kaatamassa vettä ämpäristä toiseen ihmisten keskellä mitään sanomatta.



Häätanssiksi valitsimme Johanna Kurkelan rakkauslaulun. Mieheni erityisesti ei juurikaan välitä tanssimisesta ja muutenkin olimme ajatelleet valssin sijaan tanssia. Rakkauslaululla oli paljon merkitystä meille, se kuvastaa yhteiseloamme täydellisesti. Lisäksi halusimme sen levyltä, että se olisi nimenomaan Kurkelan esittämä - menettämämme lapsen ristiäisissä oli tarkoitus esittää Kurkelan Ainutlaatuinen, joten tämä oli yksi tapa ottaa vauvamme mukaan häihimme. Häätanssin jälkeen tanssimme vanhempiemme kanssa Janne Raappanan Kaksi onnellista, jonka jälkeen lava oli vapaa. Muutamia kappaleita perus tanssimusiikkia ennen lasten discoa.

Ulkona oli jännittävä tunnelma lasten leikkiessä, lasten discoa odotettiin kuin kuuta nousevaa. Vihdoin, hieman aikataulusta jäljessä jaoimme lapsille loistavat tikut ja saimme discon käyntiin. Antti Tuiskusta Jvg:n kautta Robiniin ja niin pois päin, kappaleet olivat tarkoin valikoituja poikiemme ja poikiemme serkkutytön mieltymysten mukaan. Tanssiliikkeitä oli hiottu pitkin kesää, että Hula hula ja Keinutaan sujuisivat moitteetta. Ja kyllähän ne sujuivatkin, hauskaa riitti ja hiki tuli! Vesiämpärileikkikin sai päätöksensä, kun veljeni heittivätkin ämpäreistä tanssivan joukon päälle karkkia!




Discon jälkeen bändi jatkoi esiintymistään yli puolenyön, jonka jälkeen laitettiin vielä Spotifystä oma listamme soimaan, olimme koonneet sinne suosikkejamme -90-00-luvuilta. Kappaleet olivat tuttuja suosikkeja ja herättivät erilaisia muistoja puolin ja toisin.

Olimme lainanneet ulos matkailuauton lasten nukkumista varten, mutta lopulta sitä ei kukaan edes käyttänyt. N nukahti tuolille jossakin kohtaa iltaa ja T jorasi loppuun asti - emme ottaneet mitään stressiä asiasta. Ilta päättyi muutenkin lapsiperheelle ominaisella tavalla, ajoimme nimittäin kotiin nukkumaan koko perhe. Otetaan vaikka seuraavana hääpäivänä joku kiva hotellihuone ja nautitaan silloin sitten.

Päivä oli kaikin puolin Täydellinen, isolla T:llä. Mitä tekisin toisin-postausta ei siis ole odotettavissa, koska mitään en siihen saisi kirjoitettua. Kaikki sujui ihan huipusti, kiitos vielä kertaalleen kaikille taustajoukoillemme ja vieraillemme. 

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...