Kaksplus.fi

perjantai 16. kesäkuuta 2017

Vauva 2 kuukautta, mitä meille kuuluu?

Nuorin on täyttänyt kaksi kuukautta, vasta kaksi! Ihan kuin hän olisi ollut kanssamme jo ainakin tuplaten tuon ajan, kun taas toisina hetkinä tuntuu kuin hän olisi juuri syntynyt. Miten meillä sitten menee? No, päivät menevät valtavaa vauhtia, kolmen lapsen äitinä hommaa riittää, mutta olen onnellinen. Olen tottavie niin onnellinen näistä ihanista pojistani, vaikka veljesten väliset pienet kiusaamiset toisinaan ärsyttävätkin, mutta ne kuuluvat asiaan. Ja hei, jos suurimmat murheet ovat sisarusten väliset riidat, niin voi sanoa menevän hemmetin hyvin, eikö?

Nuorimman syntymän jälkeen arki on toki muuttunut vauvantahtiseksi, mutta olen positiivisesti yllättynyt miten hyvin meillä sujuu. En ole kokenut minkäänlaista baby bluesia tai synnytyksen jälkeistä masennusta. Alkuun läheisten kyselyt ja huolehtivaisuus saivat toisinaan jopa verenpaineeni nousemaan, sillä vaikka tiedän heidän tarkoittaneen vain ja ainoastaan hyvää, koin, että minut nähtiin heikkona, kun parhaillaan useaan otteeseen päivässä meiltä kyseltiin miten pärjäämme tai jaksamme. En ole kokenut missään vaiheessa, ettemme pärjäisi, joten tuntui hassulta vastailla niihin kyselyihin. Ehkä sitten näytimme niin väsyneiltä, en tiedä. Suurperhekään kolmilapsinen perhe ei ole, joten ei se oikein sitäkään voi olla. No, ei ainakaan voi sanoa etteikö meillä olisi huolehtivaa tukiverkostoa :) Ihania ovat!

Isommat pojat ovat ottaneet pienimmän vastaan upeasti, ei mitään mustasukkaisuutta. Katsotaan muuttuuko tilanne (ja varmasti muuttuu), kun pienin lähtee liikkeelle. Ihmettelen, jos uhman tavoittama herra N ei tuolloinkaan mustasukkaile millään tavalla. Toiselle luokalle menevä vanhinkin on ottanut isoveljen roolin jälleen upeasti ja niin innoissaan salailee vauvan tulevaa nimeä, voi rakkaat! Olemmekin tietoisesti välttäneet lauseita, jotka menevät tyyliin "Äiti ei nyt voi, koska vauva...", ettei varsinkaan pienempi veljistä ala kohdistaa mitään epämukavaa vauvaa kohtaan. Samoin olemme antaneet veljeksille etuoikeuksia, esimerkiksi he olivat ensimmäiset, jotka saivat tietää vauvan nimen. Ja tulevat kuivaamaan vauvan pään kasteessa, sekä pesemään vauvan hampaan, sitten kun sellainen puhkeaa ikenen läpi. Kaikenlaista pientä, mutta tärkeää, isoveljille etuoikeutettua asiaa. He saavat kokea itsensä tärkeiksi.



Sitten tämä meidän kaksi kuukautta vanha murumme, hän on aivan ihana tapaus. Helppo, perustyytyväinen vauva. Iltaisin monesti hän kukkuu hereillä yhdeksän ja kahdentoista välillä vaatien huomiota, joten rauhalliset kahdenkeskiset illat miehen kanssa ovat jääneet vähälle. Yöllä vauva herää syömään ehkä muutaman kerran. Tarkkaa määrää en itsekään tiedä, sillä käytännössä yöheräämiset menevät niin, että vauvan herätessä ensimmäisen kerran otan hänet väliimme, annan rinnan ja jatkan itse unia. Seuraavilla syötöillä hän onkin jo välissämme, enkä aamulla muista heräämisten määrää. Hyvät unenlahjat ovat suuri apu vauva-arjessa. Olisi kovin mukava, jos vauvan rytmiä saisi aikaistettua edes parilla tunnilla, kun nyt hän menee noin puoliltaöin nukkumaan ja heräilee yöunilta 10-11 välillä.

Alusta alkaen ollaan menty täysimetyksellä ja tavoitteeni onkin jälleen puolen vuoden täysimetys ja sen jälkeen jatketaan hamaan tulevaisuuteen kiinteiden ohella, mieluusti sinne maailman terveysjärjestön suosittelemaan kahteen ikävuoteen saakka, jonne pääsimme keskimmäisenkin kanssa. Tällä kerralla en ole luovuttanut maitoa Tyksiin ja kieltämättä olen potenut siitä huonoa omaatuntoa, maitoa kun riittäisi, mutta aikaa ei. Kolme lasta, lähestyvät häät, ristiäiset ja keskimmäisen synttärit. Näiden kaikkien jälkeen vauva onkin jo sitä suositeltua maidonluovutusikää (3kk) vanhempi. Häiden jälkeen kun viimein voisin edes harkita asiaa.

2kk neuvolassa mitat olivat 7,665kg ja 62,5cm, yläkäyrällä mennään, meidän oma Michelin-ukko. Kovasti hän jo punkee pystyyn, makuuasento on ihan tylsä sylissäollessa. Onneksi nyt viimein hän on alkanut viihtymään lattiallakin paremmin, vielä muutama viikko sitten tuli heti huuto, kun hänet laski leikkimatolle edes hetkeksi. Ai niin! Yksi tämän ikävaiheen ihanuuksista on tietysti se suloinen hampaaton hymy! Voi että! Ja siihen päälle jokeltelu hyväntuulisena ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa.

Ristiäispapin tapasimme eilen, meillä kaste siis tapahtuu hieman tavanomaista myöhemmin, sillä juhlimme keskimmäisen synttärit samalla heinäkuun alkupuolella.  Nimeä joudutte siis vielä tovin odottamaan, mutta kyllä se sieltä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...