Kaksplus.fi

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Viimeisen raskauden haikeus

Hieman haikea olo, perheemme tuntuu nyt täydeltä, ei enempää lapsia. Viimeinen raskaus oli ja meni, olin alusta asti siihen asennoitunut viimeisenä raskautena ja osasin nauttia asioista sen mukaisesti. Olen aina nauttinut raskausajasta, potkuista ja tuntemuksista. Tottakai on ollut myös kolotuksia, kipuja ja vaivoja, mutta pääasiassa olen pysynyt positiivisena. Paljon on tullut opittua raskauksien aikana, raskaus ei ole itsestäänselvyys, se on etuoikeus - lahja.

Tämän vauvan kasvun myötä saamme myydä lastenvaatteita ja -tarvikkeita pois. Ei enää tule ketään kenelle säästää. Huh. Tähän mennessä ne herkuimmat on säästetty tuleville pienokaisille, mutta tosiaan nyt säästöön jätetään vain muutama hassu, tunnearvoltaan tärkein vaate ja tavara. 





Viimeisen kolmanneksen aikana koettiin monenlaista, vauva ehti joitakin viikkoja majailemaan perätarjonnassa, todettiin raskausdiabetes, sitten tietysti alati kasvava vatsa, turvotukset, hemoglobiinin lasku rautavalmisteesta huolimatta, yksi turhauttava käynnistyspäivä päätyen kotiin nukkumaan ja tietysti loppuhuipennuksena täydellinen pikkuinen poika.

Ristiäisiä aloin valmistelemaan jo raskausaikana, ne tullaan pitämään N:n 3v synttärien yhteydessä. Kutsukortit on tilattu. Nimi on valmiina, eikä se tule olemaan Ukko, vaikka viimeaikoina olemmekin vauvaa Ukoksi kutsuneet. Itseasiassa eilen esikoisemme keksi, että vauvan nimeksi voisi tulla Ukko-Lutuna, aika ihana! Kakku on suunniteltu, tulen tekemään sen itse, kuten aiemmatkin ristiäiskakut. Mekoksi tulee mieheni suvun kastemekko, kuten muillekin lapsillemme, nauhojen väriä tosin emme ole vielä päättäneet. Meillä on ollut tapana säästää mekosta nauhat pojille, koska en tiedä tulevatko he koskaan enää kyseistä mekkoa näkemään. Sääli sinänsä, kun minulla olisi kaapissa oma vanhani, äitini häämekosta tehty kastemekko, joka olisi voinut periytyä pojista eteenpäin. Toivottavasti periytyykin, vaikka ei ole pojillamme ollutkaan. 

Raskausaikaa tulen kaipaamaan haikeudella, mutta on se vain ihana ollut päästä ulos ja lenkille! Varsinkin nyt, kun kevät on kunnolla puhjennut kukkaan. Pihamme maasta puskee yhtäkkiä krookuksia, narsisseja, sekä helmililjoja. Katujen varsilta löytyy valtoimenaan leskenlehtiä ja kaikenlaiset pikkueläimet ovat heränneet. Ihana muistella suurta masua ja niitä potkujen tuntemisia. Onneksi olen kirjannut kaikista raskauksista odotusajan päiväkirjaa, jos oikein kova haikeus iskee, niin avaan sen ja luen läpi. Tällä hetkellä olo on kuitenkin hyvä näin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...