Kaksplus.fi

perjantai 20. tammikuuta 2017

Tähtihetkeni vanhempana

Aah, ne hetket, kun tunnet kuinka pitkään ja hartaudella kiillottamasi äitiyden sädekehä murenee hetkessä pieniksi palasiksi maahan ja hävettää niin, ettei kehtaisi naamaansa näyttää...


Pakka

Esikoinen pienenä puhui pitkälti omaa siansaksaansa. Puhetta riitti valtavasti, mutta lähinnä me vanhemmat ymmärsimme sitä. Se päivä, kun hän alkoi kutsumaan isäänsä nimellä Pakka. Se hetki, kun hän kaupassa hyllyjen välissä huusi isäänsä "PAKKAAA TUUUU!". Ei, en ole koskaan kutsunut puolisoani Paskaksi, en edelleenkään tiedä mistä tuo nimitys tuli.

Kadotin lapseni kaupassa

Jälleen esikoisen kanssa tapahtunutta. Olimme kauppakeskuksessa vaateliikkeessä muutama vuosi sitten, kun esikoisemme ilmeisesti piiloutui muutaman hyllyn taakse vaatteiden sekaan. En ollut huolissani, koska hän ei ollut koskaan lähtenyt kauas ja pysyi aina niin lähellä, että näki meidät. Nytkin olin varma, että hän oli ihan lähellä, meidän välissämme, kun mieheni katseli muita vaatteita kuin minä. Hetken päästä kuitenkaan poikaa ei löytynyt huhuiluista huolimatta ja muutaman erittäin pitkän minuutin ajan kiersimme kauppaa hädissämme. Hän löytyikin pian, mutta aivan eri suunnasta kuin mitä kuvittelimme. Kovan torumisen jälkeen pidimme siitä lähtien häntä aina kädestä kiinni kaupassa asioidessamme.


Känkkäränkkä keskellä kauppakeskusta

Uhmaikä, ei kai siihen muuta syytä tarvita. Tapahtui itseasiassa samassa vaateliikkeessä kuin edellinen tapaus. Poika ei millään rauhoittunut vain makasi lattialla ja kiukutteli. Kun kiukuttelua oli jatkunut tarpeeksi kauan, nappasin tyynen rauhallisesti sätkivän ja huutavan pojan kainalooni (juuri niin kuin voi kuvitella jossain hulvattomassa komediassa tapahtuvan) ja kävelin kauppakeskuksen läpi autoon mitään sanomatta. Saattaa olla, että sain huvittuneita katseita vastaantulijoilta, mutta sillä hetkellä olisin halunnut vajota maan alle.


"Äiti mikä tuo musta on?"

Olimme uimahallissa, me vanhemmat, kuopus ihan vauvana ja esikoinen ~5-vuotta. Olimme matalammassa altaassa vesipeuhulelulen keskellä, kun yhtäkkiä poika jäi tuijottamaan erästä miestä. Hän vain tuijotti ja tuijotti, kunnes pian kysyi kovaan ääneen "Äiti mikä tuo musta on?!". Niin, mies tosiaan oli tummaihoinen... Ja hän kyllä oli nähnyt ennenkin tummempia ihmisiä, joten olin itsekin varsin hämmästynyt yllättävästä kysymyksestä. Mies onneksi ei tainnut kuulla kysymystä.


"Tää päivä on mun elämäni kamalin!"

Eskariuhma. Silloin olin usein päivien ja elämän pilaaja - vähintään kerran viikossa. Ensimmäiset kerrat otti koville kuulla se, kun lapsi itkien kertoo minun pilanneen hänen päivänsä. Yleensä oli kyseessä minun mielestäni hyvin mitättömät pikkujutut, mutta olivathan ne eskarilaiselle elämääkin suurempia. Sääli, että vanhempi ei aina voi olla kaveri, vaan kasvattaja. Mutta kyllä äidillekin paha mieli tuli, lähes joka kerta. Ei kerrota pojalle, että joskus vain piti kävellä toiseen huoneeseen ja vähän naurahtaa itsekseen niille uhmakohtauksille.

Ulkomaille raskaana

Esikoista odottaessani, tulevana vanhempana lähdimme kesällä käymään Tallinnassa. Laskettu aika oli vasta syyskuun puolivälissä, kun reissu taisi olla muistaakseni kesäkuussa. No, vatsa oli tietysti jo selkeästi näkyvillä, mutta kyllä kirpaisi kuulla, kuinka vanhempi nainen terminaalissa takanani kävellen kovaan ääneen päivitteli sitä, miten "Tuossa vaiheessa ei kyllä enää pitäisi lähteä ulkomaanreissulle, vaan pysyä sairaalan lähellä!". Ei tosiaan tainnut ajatella, että toisilla se vatsa on suurempi kuin toisilla, mutta ai että miten ensimmäistä lastaan odottava tuon jälkeen monesti mietti tekikö väärin, kun lähti reissuun 3kk ennen laskettua aikaa...



Kaksplussan blogeissa kiertää parhaillaan Tähtihetkeni vanhempana-haaste, johon halusin ehdottomasti osallistua omilla kokemuksillani. Osallistu sinäkin! Ja toki tarkoitushan on listata niitä hetkiä, jolloin kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Naiset! Vertaistuki on tuista tärkein, kaikille sattuu hassuja asioita, on oikeasti ihan hyvä juttu kuulla kuinka muillakin joskus tapahtuu kummia.

Mitä tähtihetkiä sinun vanhemmuudessasi on ollut?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...