Kaksplus.fi

tiistai 31. tammikuuta 2017

Lastenhuoneen puolapuut

No onhan ne kivat! Vaikka meidän lastenhuoneemme ei mikään jättikokoinen ole, niin hyvin sinne mahtuivat nämä testattavaksi saadut Suomen voimistelutuotteen puolapuut, sekä voimistelurenkaat ja miellyttävät äidin kriittistä silmääkin enenmmän kuin mainiosti!



7-vuotias niissä enemmän touhuaa, 2-vuotias lähinnä katsoo vierestä ja avustettuna kapuaa ylös ja harjoittelee voimistelurenkaissa roikkumista. Yksin ei uskalla, mutta hän onkin kovin rauhallinen luonne. Muutenkin turvallisuuden vuoksi olisi hyvä pitää puolapuiden alla esimerkiksi patjaa tai muuta pehmustetta, joka ei kuitenkaan luista. Ja hei! Me aikuisetkin olemme vähän näitä kokeilleet aina välillä, kyllä siinä isäntä leukoja tekee tai äiti roikkuu muuten vain. Jumiutuneet hartiatkin saavat kyytiä, kun ottaa vinkkiä liikkeisiin esimerkiksi liikepankista. Uutta vauvaa ja imetyksen mukanaantuomia jumeja odotellessa siis!

Iltaisin aamua varten puolapuihin on vaikka helppo kerätä seuraavan päivän vaatteet odottamaan, pienemmän omat tietysti alemmas ja vanhemman ylemmäs. Varsinaista pyykkitelineen virkaa nämä eivät varmasti tule noudattamaan, sen verran reilusti kiipeilykäyttöä kuitenkin on ;)



tiistai 24. tammikuuta 2017

Näin valmistelet lasta uuden vauvan syntymään - 6 tilanteeseen sopivaa kirjavinkkiä!

Uuden vauvan syntymä on aina muutos niin perheen aikuisille kuin tietysti lapsillekin. Meille on vuosien varrella kertynyt useampikin lastenkirja aiheeseen liittyen. Kun kuopus vielä oli masussa, luimme niitä ahkerasti T:n kanssa. Nyt kun uuden vauvan laskettuun aikaan on enää alle 3kk olemme ottaneet kirjat jälleen käyttöön, mutta tällä kertaa 2-vuotiaan N:n kanssa. Hän lukeekin kyseisiä kirjoja mielellään sekä aikuisen kanssa, että yksin. Olemme toki hänen kanssaan keskustelleet äidin masussa asuvasta vauvasta, koonneet pinnasänkyä ja laittaneet vauvanleluja hänen leluistaan laatikkoon vauvaa odottamaan, mutta en silti usko, että 2-vuotias kovin selvästi ymmärtää mitä on tapahtumassa. Hän innoissaan kertoo monta kertaa päivässä kuinka äidin masussa on vauva ja se tulee sieltä pois ja hän haluaa sitten pitää vauvaa sylissä, toisaalta taas hän kertoo kuinka aikoo vauvan kanssa laskea pulkalla ja taistella kepeillä. Taitaa se oikea totuus iskeä vasten kasvoja vasta vauvan synnyttyä, mutta uskon vakaasti näillä kirjoilla olevan positiivista vaikutusta vauvan saapumisen suhteen. 


Emppu ja vauva - Reuterstrand & Wik, 2008, 24 sivua


Empun äiti odottaa vauvaa. Empun mielestä vauvat ovat suloisia. Kestää kuitenkin kauan ennen kuin vauva syntyy, ja äidistä tulee sekä paksu, että väsynyt. Entä millaista elämä mahtaa olla sitten, kun vauva on tullut maailmaan?

Kirjan kerrontatapa ja kuvitus ovat aivan ihanat! Kirjassa käydään läpi lasten näkökulmasta kuinka äiti on raskausaikana välillä kovin väsynyt ja miten vauva vie äidin aikaa syntymän jälkeen enemmän, mutta kuinka kiva vauva sitten kuitenkin onkaan.


























Pikkuveli ja minä - Tammen kultaiset kirjat, 1956/1984, 24 sivua


Kirja keskittyy vauvan tulon sijaan siihen, mitä elämä on, kun talossa on 1-2-vuotias pikkuveli. Kirjassa isosisko kertoo missä pikkuveli nukkuu ja miten häntä hoidetaan ja kuinka päivän aikana leikitään. Lukuunottamatta kirjan ikää on kirja varsinainen klassikko ja sopii hyvin edelleen tämän päivän lapsiperhearkeen.





























Vallaton vauva valtaa vatsan - Svensson, 1993, 28 sivua


Meillä ehdoton suosikki on tietysti tämä runomuotoinen luukkukirja. Kurkisteluluukut vetoavat tietysti lapsiin ja onhan niitä hauska kurkistella. Kirja kertoo pitkälti raskausajasta, läpi käydään niin äidin närästämiset ja neuvolakäynnit kuin vauvan touhut masun sisällä ja ajatukset ympäröivästä maailmasta. Kirja päättyy vauvan syntymään ja kotiin saapumiseen. Näin aikuisen silmin ehkä hivenen hassua oli sivu, jossa yöllä vauva sytyttää äidin masussa kynttilän saadakseen valoa... Toimisi ehkä isommalle kuin 2-vuotiaalle, kun voi selittää tilanteen ettei tietysti oikeasti kukaan sytytä tulta masun sisällä. Siltikin meillä se luetuin kirja tällä hetkellä.

























Villit vauvat vatsassa - Svensson, 2002, 24 sivua


Runomuodossa kerrottu kirja, jossa pian isoveljeksi tuleva Ville pohtii onko maailmassa muitakin äitejä, joissa on masussa vauva. Ja minkälaisia vauvoja kenenkin vatsasta mahtaa löytyä - on niin poliisiäiti, noitaäiti, ritariäiti kuin astonauttiäitikin. Maailma on täynnä erilaisia äitejä ja erilaisia vauvoja.
































Äidin vatsassa on talo - Andreae & Cabban, 2001, 22 sivua


Runomuotoon kerrottu tarina siitä, kuinka äidin alati kasvavassa vatsassa asustaa vauva. Toisinaan äitiä väsyttää ja välillä hän syö mitä kummallisempia ruokia.  Kirja käsittelee asiaa kauniisti, eikä tuo vauvantulon negatiivisia puolia esille lainkaan, vaan vauvaa odotetaan innolla ja suunnitellaan jo kovasti yhteisiä kivoja leikkejä. Kirja päättyy vauvan syntymään.


























Äiti rakastaa aina - Lobel & Braun, 2005, 22 sivua


Pikkuketun kotiin on ilmestynyt lyttykuonoinen, rääkyvä pikkuveli. Kirjassa käydään läpi Pikkuketun tunteita laidasta laitaan, kun uusi pikkuveli vie äidin huomiota ja käyttää Pikkuketun vanhaa kehtoa. Eikö äiti enää rakastakaan Pikkukettua, kun uusi vauva on saapunut? 


perjantai 20. tammikuuta 2017

Tähtihetkeni vanhempana

Aah, ne hetket, kun tunnet kuinka pitkään ja hartaudella kiillottamasi äitiyden sädekehä murenee hetkessä pieniksi palasiksi maahan ja hävettää niin, ettei kehtaisi naamaansa näyttää...


Pakka

Esikoinen pienenä puhui pitkälti omaa siansaksaansa. Puhetta riitti valtavasti, mutta lähinnä me vanhemmat ymmärsimme sitä. Se päivä, kun hän alkoi kutsumaan isäänsä nimellä Pakka. Se hetki, kun hän kaupassa hyllyjen välissä huusi isäänsä "PAKKAAA TUUUU!". Ei, en ole koskaan kutsunut puolisoani Paskaksi, en edelleenkään tiedä mistä tuo nimitys tuli.

Kadotin lapseni kaupassa

Jälleen esikoisen kanssa tapahtunutta. Olimme kauppakeskuksessa vaateliikkeessä muutama vuosi sitten, kun esikoisemme ilmeisesti piiloutui muutaman hyllyn taakse vaatteiden sekaan. En ollut huolissani, koska hän ei ollut koskaan lähtenyt kauas ja pysyi aina niin lähellä, että näki meidät. Nytkin olin varma, että hän oli ihan lähellä, meidän välissämme, kun mieheni katseli muita vaatteita kuin minä. Hetken päästä kuitenkaan poikaa ei löytynyt huhuiluista huolimatta ja muutaman erittäin pitkän minuutin ajan kiersimme kauppaa hädissämme. Hän löytyikin pian, mutta aivan eri suunnasta kuin mitä kuvittelimme. Kovan torumisen jälkeen pidimme siitä lähtien häntä aina kädestä kiinni kaupassa asioidessamme.


Känkkäränkkä keskellä kauppakeskusta

Uhmaikä, ei kai siihen muuta syytä tarvita. Tapahtui itseasiassa samassa vaateliikkeessä kuin edellinen tapaus. Poika ei millään rauhoittunut vain makasi lattialla ja kiukutteli. Kun kiukuttelua oli jatkunut tarpeeksi kauan, nappasin tyynen rauhallisesti sätkivän ja huutavan pojan kainalooni (juuri niin kuin voi kuvitella jossain hulvattomassa komediassa tapahtuvan) ja kävelin kauppakeskuksen läpi autoon mitään sanomatta. Saattaa olla, että sain huvittuneita katseita vastaantulijoilta, mutta sillä hetkellä olisin halunnut vajota maan alle.


"Äiti mikä tuo musta on?"

Olimme uimahallissa, me vanhemmat, kuopus ihan vauvana ja esikoinen ~5-vuotta. Olimme matalammassa altaassa vesipeuhulelulen keskellä, kun yhtäkkiä poika jäi tuijottamaan erästä miestä. Hän vain tuijotti ja tuijotti, kunnes pian kysyi kovaan ääneen "Äiti mikä tuo musta on?!". Niin, mies tosiaan oli tummaihoinen... Ja hän kyllä oli nähnyt ennenkin tummempia ihmisiä, joten olin itsekin varsin hämmästynyt yllättävästä kysymyksestä. Mies onneksi ei tainnut kuulla kysymystä.


"Tää päivä on mun elämäni kamalin!"

Eskariuhma. Silloin olin usein päivien ja elämän pilaaja - vähintään kerran viikossa. Ensimmäiset kerrat otti koville kuulla se, kun lapsi itkien kertoo minun pilanneen hänen päivänsä. Yleensä oli kyseessä minun mielestäni hyvin mitättömät pikkujutut, mutta olivathan ne eskarilaiselle elämääkin suurempia. Sääli, että vanhempi ei aina voi olla kaveri, vaan kasvattaja. Mutta kyllä äidillekin paha mieli tuli, lähes joka kerta. Ei kerrota pojalle, että joskus vain piti kävellä toiseen huoneeseen ja vähän naurahtaa itsekseen niille uhmakohtauksille.

Ulkomaille raskaana

Esikoista odottaessani, tulevana vanhempana lähdimme kesällä käymään Tallinnassa. Laskettu aika oli vasta syyskuun puolivälissä, kun reissu taisi olla muistaakseni kesäkuussa. No, vatsa oli tietysti jo selkeästi näkyvillä, mutta kyllä kirpaisi kuulla, kuinka vanhempi nainen terminaalissa takanani kävellen kovaan ääneen päivitteli sitä, miten "Tuossa vaiheessa ei kyllä enää pitäisi lähteä ulkomaanreissulle, vaan pysyä sairaalan lähellä!". Ei tosiaan tainnut ajatella, että toisilla se vatsa on suurempi kuin toisilla, mutta ai että miten ensimmäistä lastaan odottava tuon jälkeen monesti mietti tekikö väärin, kun lähti reissuun 3kk ennen laskettua aikaa...



Kaksplussan blogeissa kiertää parhaillaan Tähtihetkeni vanhempana-haaste, johon halusin ehdottomasti osallistua omilla kokemuksillani. Osallistu sinäkin! Ja toki tarkoitushan on listata niitä hetkiä, jolloin kaikki ei mennytkään ihan nappiin. Naiset! Vertaistuki on tuista tärkein, kaikille sattuu hassuja asioita, on oikeasti ihan hyvä juttu kuulla kuinka muillakin joskus tapahtuu kummia.

Mitä tähtihetkiä sinun vanhemmuudessasi on ollut?

keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Äitiyspakkaus vai raha

Suomalaista äitiyspakkausta on iät ja ajat ylistetty maailmalla ja onhan se aivan mahtava keksintö! Toteutuskin ja tuotteiden laatu on ollut vuosikaudet oikein toimivaa, eikä moitetta ole juuri ollut muusta kuin kuoseista (ja nehän nyt eivät koskaan tule kaikkia miellyttämään), lukuunottamatta tämänhetkisen pakkauksen yöpukujen raapivaa yläreunaa. 

Me valitsimme aikoinaan esikoisen kohdalla äitiyspakkauksen, koska siitä sai kätevästi mukana kaiken tarvittavan ns. pikkusälän niin lämpömittarista kynsisaksiin ja kaikkeen siltä väliltä. Vaatteita tuli käytettyä joitakin, ei kaikkia. Makuupussia jokusen kerran. Sanoisinkin, että ensimmäisen lapsen kohdalla äitiyspakkaus oli ehdoton ja kätevin vaihtoehto. 

N:n kohdalla emme enää valinneet pakkausta, sillä olimme säästäneet siitä kaiken haluamamme ja muutoinkin isoveljeltä oli suosikkivaatteet ja muut tarvikkeet säästössä pienempää varten. Rahalla ostimme puuttuvat tarvikkeet ja kirpparilta halusin N:lle hänenaikaisensa äitiyspakkauksen makuupussin säästöön. Saa sitten joskus vuosi(kymment)en päästä ihmetellä sitä. 

Nyt tulevan lapsen kohdalla myös olemme päätyneet rahaan, syyt ovat oikeastaan täysin samat kuin viime kerrallakin. Kaapit pursuavat toinen toisistaan ihanampia vaatteita ja kaikki pakollinen löytyy jo, joten en näe mitään tarvetta ottaa pakkausta hänelle. Lisäksi olen melko tarkka lastenvaatteiden suhteen, joten laitan mieluusti ne rahat mieleisiin vaatteisiin, kuin äitiyspakkauksen omiin.

Kuva: Kela.fi


Äitiyspakkaus:

+ kätevä pakkaus kaikkea tarpeellista, erityisesti ensimmäistä lasta odottavalle
+ monenlaisia vaatteita, helppo kokeilla mikä miellyttää eniten
+ itse pakkausta voi hyödyntää niin petinä kuin säilytyslaatikkonakin

- ihan pieniä vaatteita melko vähän
- toppavaatteet ovat vain hyvällä tuurilla sopivia talvella
- vaatteiden kuosit eivät välttämättä ole jokaisen mieleen

Raha:

+ saa käyttää tarvittaviin hankintoihin
+ 140e:lla saa melko paljon ostoksia esimerkiksi kirppareilta
+ voi valita mieleisensä kuosit 

- uusia tuotteita ostettaessa 140e on melko pieni raha


Miten teillä on tehty? Onko jokaisen lapsen kohdalla otettu pakkaus vai kenties raha? 
Minkä olette nähneet kätevimmäksi?

maanantai 16. tammikuuta 2017

Joko teille nyt tulee tyttövauva?

"Teillähän on jo kaksi poikaa, eikö se riitä?"
"Nytkö yritätte tyttöä?"
"Jokohan se saataisiin nyt tyttö teidän perheeseen...?"

Jokainen perhe, jossa on poikalapsi(a) ja uutta lasta odotetaan saapuvaksi on takuulla törmännyt näihin kyseisiin kysymyksiin. Itsehän olen joskus ensimmäisen lapsen aikaan heittänyt vitsillä, että niin monta lasta tulee, että saadaan yksi tyttökin. No sehän lause muistetaan lähipiirissä, vaikka ajatukseni sen suhteen hävisivät kuin tuhka tuuleen sen jälkeen, kun yksi lapsistamme lähti tähtenä taivaalle. Minulle on täysin yhdentekevää mitä sieltä lapsen jalkovälistä löytyy. Olemme onnellisessa asemassa, jos tulemme ensinnäkin terveen lapsen saamaan ja se riittää. 

Olemme tässä raskaudessa tienneet sukupuolen jo reilun kuukauden ajan ja voi miten ihanaa se on, kun saa valmistella tulevaa ja käydä puuttuvia tarvikkeita läpi! Hieman toki etukäteen jännitti, että tuleeko nyt vaihteeksi tyttö ja joudutaan hankkimaan paljon uutta (tottakai tytölle pitäisi hameita ja tyttömäisiä juttuja olla!) vai jatketaanko poikalinjalla ja edellisten säästövaatteilla. Näin kahden poikalapsen kasvatuksen myötä tytön kasvattamisessa olisi varmasti myös omat haasteensa - tai mistäpä minä sitä tiedän, jokainen lapsihan on yksilö ja jokaisen kohdalla kasvatusta täytyy muovata hänelle sopivaksi.. Kuitenkin ajatus poikavauvasta tuntui myös tutulta ja turvalliselta. Toisaalta taas ajatus tytön kasvattamisesta kiehtoi, ajatus siitä olisiko se oikeasti mitenkään erilaista kuin näiden villiviikareiden.

Ultraan menimme jännittävin tuntein, rakenteet katsottiin läpi ja pyynnöstämme sukupuolikin meille kerrottiin. Kaikki oli oikein hyvin! Erikseen oleva sydämen lisätsekkaus oli tosiaan viikko sitten ja olemme niin onnellisia! Ultraavan lääkärin sanoin "En kyllä löydä täältä mitään poikkeavaa, joten mitäpä tässä tervettä lasta ja tervettä äitiä sen enempää tutkimaan". Sukupuoli vielä varmistettiin tässä kohtaa meidän pyynnöstämme ja edelleen se oli samana pysynyt.

Meille odotetaan pientä POIKAA katraamme jatkoksi. Ihanaa! 

perjantai 13. tammikuuta 2017

KiddoW - lastenvaatteita orgaanisesta puuvillasta

KiddoW on lastenvaatemerkki, jonka vaatteet suunnitellaan Suomessa ja jonka ensisijaisena vaatimuksena ovat laadukkuus ja mukavuus. Heidän valikoimastaan löytyy sisustustuotteiden lisäksi niin bodyja, paitoja, mekkoja, housuja, jumppereita kuin erilaisia asusteitakin. Kuosit ja värisävyt ovat ajattomia ja tyylikkäitä, ennen kaikkea varmasti mukavia päällä. 

Saimme KiddoW:lta testiin N:lle sekä paidan, että housut. N käyttää pääasiassa 98/104 kokoisia vaatteita, testatut vaatteet ovat kooltaan 104/110. Sopivasti reiluja, mutta eivät liian! Kuvissa paidanhihat ovat hieman käännetyt, muuten koko oli oikein sopiva. Pienet yksityiskohdat, kuten kuviollinen naru housuissa tai nepparit paidankauluksessa tekevät vaatteista persoonallisia ja omanlaisiaan. Materiaali tuntuu oikein pehmoiselta ja on kestänyt käyttöä ja pesuja haalistumatta nyt useamman viikon ajan. 

Coco-raglanpuserossa nepparilista tuo kivan lisän, Baggy-collegehousuissa on hauska raidallinen naru, sekä lahkeissa pienet kätevät taskut.


Olemme olleet tuotteisiin oikein tyytyväisiä ja voin omasta puolestani suositella näitä muillekin! Verkkokaupassa on muuten parhaillaan menossa alemyynnit, joten kannattaa vähintäänkin kurkata.


Kiddow’n valikoimiin kuuluvat orgaanisesta puuvillasta valmistetut vaatteet, jotka omaavat Öko-Tex 100-standardin, sekä GOTS -sertifikaatin (GOTS on laaja ekologisuuden ja eettisyyden sertifikaatti, joka kattaa koko tuotantoketjun prosessin luonnonmukaisesti lopulliseen tuotteeseen saakka, ihmisten ja eläinten hyvinvoinnin huomioiden. Standardi takaa, että kankaat on valmistettu vähintään 95 % ekologisesta materiaalista ja että tuotanto on toteutettu ympäristöä säästäen sekä sosiaalista vastuuta kantaen.).

Jokainen vaate suunnitellaan ja hiotaan viimeiseen muotoonsa yhteistyössä ammattitaitoisen mallimestarin kanssa.


keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Vihkisormukseksi perintösormus

Minulle on tulossa aivan ihana äitini isoäidin vanha vihkisormus käyttöön, kun kesällä menemme naimisiin. Sormus on tuiki tavallinen, keltakultainen 6mm leveä ja sileä sormus 1900-luvun alkupuolelta. Mielessäni on ollut teettää siihen joitain muutoksia, mutta en oikein ole ollut varma mitä ja minkälaisella budjetilla.



Tässä joitakin viikkoja sitten olimme mieheni kanssa syömässä ravintolassa, kun meille tarjoilleella vanhemmalla naishenkilöllä näin sormessaan hyvin kauniin sormuksen. Se oli juurikin leveä, keltakultainen ja jotain kuviota olin huomaavinani. Keräsin rohkeutta ja seuraavan kerran tarjoilijan tullessa pöytäämme kysyin sormuksesta. Kyseessä oli vuosia (ellei jopa vuosikymmeniä) sitten Hawaijilta ostettu sormus. Laitoin asian mieleeni ja kotona suoritin laajan googlailun. Malleja on useita erilaisia ja löysinkin pian sieltä mieleiseni, jota tosin hieman vielä muokkaillaan mieleisekseni. 


Sormuksesta on saatu hinta-arvio ja koska tosiaan itse kultainen sormus löytyy jo valmiina, niin pienennyksineen, kiillotuksineen, kaiverruksineen ja kuvioineen (plus ehkä parilla pienellä kivellä) sormuksen hinta jää silti hyvin budjettiimme sopivaksi, hintaa ei nimittäin tule kuin muutama satanen! Koska minulla ei tosiaan ollut etukäteen hinnoista mitään käsitystä oli tämä minulle todella mieluinen yllätys!

perjantai 6. tammikuuta 2017

Hylkeen haukuntaa ja raskauspäivitystä

Joululoma on ohi ja arki alkanut. Näin loppiaisena on aikaa istahtaa koneelle hetkeksi, otin tässä hetken aikaa blogitaukoa ihan tarkoituksella ja päätin lomalla ihan vain rentoutua. Jouluaatto oli tapansa mukaan aivan ihana, Joulupukki kävi ja kaikki olivat olleet kiltteinä. Vielä tosin joudun odottamaan yhtä pakettia tovin, sillä se oli loppuunmyyty Suomen jokaisesta liikkeestä ja uusia on tulossa tammikuulla. Osaatko kuvasta arvata mistä monissa blogeissakin suositusta sisustusesineestä on kyse? 

Lamppu + laatikko? 

Uusi vuosi vietettiin läheisten parissa, paukkuja ampuen ja tortilloilla herkutellen. Lapsetkin saivat valvoa tavanomaista myöhempään ja voi miten hauskaa heillä olikaan! Loma todellakin otettiin lomana, kelloa ei katsottu niin tarkkaan ja tehtiin kaikenlaista rentoa.

No, koska kaikki on sujunut niin mainiosti on tietysti pakko tulla takapakkia. Nimittäin kuopus alkoi viimeyönä yskimään, tunnistin "hylkeen haukunnan" samantien ja meidän perheen ensimmäinen kurkunpääntulehdushan se siellä. Pojan vointia on seurailtu koko päivä, satunnaisia yskähdyksiä silloin tällöin, mutta helpolla on päästy. Katsotaan mitä ensi yöstä tulee... 

Koska joulukuu meni joulukalenterin parissa on kohdallaan pieni katsaus raskauteenkin. Rakenneultra oli joulukuussa - se kaikista pelätyin ultra tietysti (viitaten menneisyyteemme, klik!). Ultraava lääkäri teki vaikuttavaa työtä, pieni muru näytti olevan kaikinpuolin terve ja sydän katsottiin tietysti erittäin tarkkaan, eikä sieltäkään mitään poikkeavaa löytynyt. Lääkäri kuitenkin kysyi haluammeko silti lähteä sydänspesialistille Hyksiin vai mitä tehdään. Tulimme siihen päätökseen, että käydään nyt tulevana maanantaina vielä Tyksissä katsastamassa sydän ihan meidän mielenrauhamme takia, mutta Helsinkiin saakka ei ole tarve lähteä. Lääkäri kyllä vakuutteli, ettei hänellä ollut mitään huolta mistään, mutta ymmärsi hyvin miksi halusimme vielä uuden ultrauksen. 


Raskausviikkoja on nyt 25+0, enää 105 päivää jäljellä laskettuun aikaan! Olo alkaa olemaan melko muhkea, selkä särkee herkästi ja muutenkin jos jonkinlaisia vihlaisuja on ollut. Öiset joka raskaudesta tutut krampit ovat myös saapuneet, onneksi niiden ehkäisyyn toimii päivittäinen magnesium-tabletti kera pitkien villasukkien. Jos vahingossakaan erehtyy nukkumaan ilman villasukkia ovat kamalat krampit takuuvarmat! Liikkeet tuntuvat jo oikein hyvin ja lapset odottavat innolla uuden pikkusisaruksen syntymää, nuorin hoivaa vauvanukkeaan innolla. Pinnasänky on valmisteltu uutta tulokasta varten ja vanhat minikokoiset vaatteet käyty läpi. Jotain uutta tarvitaan, mutta aika pitkälti pärjätään vanhoilla. Kelaan on hakemukset laitettu menemään, tällä kerralla emme ota äitiyspakkausta, vaan otamme sen mielummin rahana ja ostamme sillä puuttuvat tarvikkeet. 

Tuntuu hassulta, että tämä on viimeinen lapsemme. Tämän lapsen kasvaessa saa vanhat tavarat myydä, enää ei tarvitse uutta laatikkoa hänelle pieniksi jäävien vaatteiden säilytykseen. Sitteri, vaunut, bumbo, harsot, imetysliivit, kaikki saa myydä. Hassua. Mutta olo on rauhallinen, olen asennoitunut tähän raskauteen viimeisenä raskautenani ja yrittänyt nauttia siitä sen mukaan. Kunhan saamme tämän pienen rakkaan syliimme on meidän perheemme tässä, kokonaisena.

Ps. ja tietysti Joulupukin jälkitoimituksena on saapumassa Lightbox-valolaatikko! 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...