Kaksplus.fi

perjantai 10. marraskuuta 2017

Isänpäivän seesteinen aamupalahetki - ja pah!

Isänpäivä, vaarinpäivä, papanpäivä, ukinpäivä, tuffanpäivä ja mikä kenellekin. Kova meteli oli vielä hetki sitten siitä, millä nimellä kyseistä sunnuntaita tulisi kutsua ja kuka pahoittaa mielensä mistäkin. 

Ymmärrän sen, ettei kaikilla ole sitä isää; sitä, jolle saatetaan alkusyksystä lähtien suunnitella lahjaa. Eikä välttämättä ole isoisääkään, tai isäpuolta. Silloin lahja tehdään äidille tai muulle läheiselle ja se on täysin ok. Koko päivän merkitystä ei ole tarve vaihtaa, kaikilla ei voi olla kaikkea. Tarpeen mukaan sovelletaan. Ei sentään ihan kaikkea pidä vaihtaa neutraaliksi, elämässä kaikilla ei voi olla samat lähtökohdat, joku pahoittaa mielensä aina. 

No, nyt tuo kohuttu päivä kuitenkin lähestyy. Meillä perinteenä on aamiainen isälle sänkyyn. Lapset todennäköisesti heräävät yliaikaisin, koska eivät malta odottaa. Itseasiassa kolmevee tiistaina jo väänsi itkut siitä, kun isi ei vielä saanut hänen yllätystään ja kahdeksanvee ei edes muistanut koulussa tehneensä mitään - vaikkakin eilen toi salaisen paketin tullessaan.

Kuva: Pixabay


Ja nyt takaisin siihen aamupalaan. 


Lapset saavat sen suhteen vapaat kädet, toki avustan kahvinkeitossa, ettei siitä nyt ihan liian vahvaa - tai laihaa tule. Lapset saavat kuitenkin suunnitella ja toteuttaa mitä tarjottimelle laitetaan. Jokavuotinen pohdinta on siinä, kun pitäisi muistaa montako lusikkaa sitä sokeria pitikään lisätä kahviin ja mistä se isän tietty muki löytyikään. Äiti sitten hyörii siinä ympärillä vähän silminä ja ylimääräisinä käsipareina, sekä toisinaan niinä aivoina. Kuiskiminen ei ihan ole koskaan pysynyt niin hiljaisena kuin oikeasti olisi tarve, kyllähän isäntä siihen supinaan herää. Siinä tapauksessa vaan maataan hiljaa ja yritetään pidätellä tai vaihtoehtoisesti kipitetään lasten huomaamatta käymään vessassa. 

Aamupala on päivän kohokohta, lapset hiipivät tarjottimen kera lahjat mukanaan. Isä mukamas nukkuu. Kunhan isä on herätetty, koittaa hän suoriutua kahvista ja huolella valitusta murokulhosta läikyttämättä. Tähän mennessä on onnistuttu, mutta haasteensa tuovat ympärillä pyörivät ja hytkyilevät lapset. Ensimmäinen hörppäys kahvista kertoo onko sokerimäärän suhteen onnistuttu tänä vuonna. Ja sängystähän ei saa nousta pois ennen kuin on syönyt! Lahjoja ihastellaan, isiä ylistetään ja valokuvia otetaan. Lisätään tähän vielä kaksi kissaa, jotka ovat kiinnostuneita heti, kun joku asia poikkeaa arjen rutiineista. Sängyssä on tuolloin mies, kolme lasta ja kaksi kissaa. Minä ravaan ympäriinsä ottamassa kuvia ja vahtimassa ettei kukaan putoa tai kahvi kastele koko petiä. Lopulta noustaan ylös, haetaan toinen kuppi kahvia ja ollaan tyytyväisiä onnistuneesta suorituksesta, huh!

Tämä kaikki härdelli ei ehkä ole se seesteisin, mutta aivan valtavan tärkeä kaikkine pikku yksityiskohtineen. Se tunnelma, kun makaat sängyssä, keittiössä touhutaan, on kauhea pissahätä, etkä uskalla hiipiä vessaan, koska tiedät pilaavasi koko aamupalan jäädessäsi kiinni. Ja vihdoin lapset tulevat ja ovat onnesta riemuissaan, usean päivän odottelu on ohi ja viimein saa antaa isille sen ajatuksella ja vaivalla tehdyn lahjan. Lapsen riemun nähdessään tuntee sen tunteen, se tunne on vanhemmuutta parhaimmillaan. 

Kuva: Pixabay

torstai 2. marraskuuta 2017

Juttuja jouluhömpötyksestä ja tonttuovesta

Tervetuloa marraskuu, kuukauden kuluttua avataankin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Silloin kannattaa olla täällä blogin puolella hereillä, lähes joka päivä aatton asti on tiedossa arvontaa tai alekoodia, teemana näin juhlavuonna tietysti Suomi ja suomalaisuus. 



Joulutunnelma nosti päätään viime viikolla, kun lumi satoi maahan. Instagramia seuranneet tietävätkin, että pihamme sai koristeekseen lumiukon, kuten myös isovanhempien piha. Esikoisen koulumatka kotiinpäin tullessa piteni kahteen tuntiin, koska matkalla tietysti piti leikkiä lumella. Eilen satoi vettä ja lumi on lähes sulanut, mutta joulumieli tuli jäädäkseen. Hiljalleen voisi asetella ulos valoja, jos nyt ei vielä päälle, niin ainakin valmiiksi paikoilleen - niin monet kerrat on kärvistelty pakkasessa asettelemassa niitä. Spotifyyn on tehty joululauluista lista aattoa ja aatonodotusta varten, itseasiassa eilen lelukaupassa kuulin joulumusiikin soivan! Tontun ovi on kaivettu esiin, joskaan se ei vielä ole seinässä, tämän vuoden hittijuttu onkin meille jo vanha tuttu, viimevuosien joulukalenteriluukuissa (2015 ja 2016) olenkin kirjoittanut siitä ja sen tekemisestä. 



Loppuvuosi tuo tullessaan kaikkea ihanaa, muutoksia, mutta myös mahdollisuuksia. Paljon syntymäpäiviä ja tietysti se joulu. Ja tänä vuonna joulu tulee perheeseemme jo ennen aikojaan, mutta siitä ihanasta yllätyksestä kerron sitten, kun sen aika on. Nyt ruoanlaittoon, tänään keitellään kermaista lohikeittoa, nam!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kokemuksia vauvajumpasta

Kaupallinen yhteistyö


GoBabyGon tarjoamaa vauvajumppaa on takana pari kuukautta, millä mielellä nyt ollaan?
Kaikenkaikkiaan olen kyllä tykännyt kovasti! Joka kerralla tehdään samat tutut alkulaulut, sekä sama tuttu lopetus. Se, mitä siinä välillä tapahtuu vaihtelee joka kerralla. Jumppatunneille on selkeä suunnitelma, jossa on huomioitu lasten ikätaso, sekä äitien kunto. Varsinaisesta hikijumpasta ei ole kyse, nimittäin tunnilla keskitytään pääasiassa vauvan jumppaamiseen. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta uusiakin asioita voi luottavaisin mielin opetella ammattitaitoisen ohjaajan avustuksella. Minua ei ole kertaakaan jännittänyt kokeilla uutta temppua tai liikettä, koska tiedän ohjaajan auttavan halutessani. Jumppatunnit mennään lasten ehdoilla, joten ei ole mitenkään poikkeuksellista, että joku syöttää vauvaa tai vaihtaa vaippaa kesken kaiken. Ja ompahan meidän pojaltakin komeat puklut lentänyt kaaressa juuri ennen kuvanottoa! Sitä se on, kun vauvan kanssa harrastaa, asiat saa ja pitääkin ottaa rennosti. 

Tunneilla on mm. harjoiteltu tasapainoa, kuperkeikkoja, voltteja, tanssittu, pyöritty mattoa pitkin, venytelty, hierottu, laulettu, tehty piirissä erilaisia liikkeitä ja värivarjoakin käsittääkseni on käytetty (olin juuri sen kerran itse pois). Hymynaamoja, sekä kikattavia vauvoja on riittänyt. Ehdottomasti voin omasta, sekä Samun puolesta suositella.

Ohjaaja näyttää kuinka vauvan kanssa voi kieriä.
Ohjaajalla on käytössään joko nukke, tai vapaaehtoinen vauva, jonka kanssa hän näyttää liikkeet.

Tarkemmin GoBabyGon tunneista voit lukea joko aiemmasta postauksestani, tai heidän nettisivuiltaan. Kevätkauden tuntiaikataulut julkaistaan joulukuun alussa ja muuta ajankohtaisasiaa löytää kätevimmin GoBabyGon Facebook-sivulta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Viisi vuotta suukkoja taivaalle

Aikaa on kulunut 5 vuotta siitä, kun Tyksissä pieni enkelimme syntyi. Hän ei enää ole välttämättä päivittäin mielessä, mutta hän on osa meitä - ikuisesti. Hänelle oli muistokynttilä häissämme, samoiten häätanssimme liittyi osaksi häneen. Hänen ristiäisissään oli tarkoitus esittää Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen, joten Kurkelan Rakkauslaulun valikoiduttua häätanssiksemme halusimme sen levyltä. Koin, että Kurkelan esittämänä saisin pienen poikamme mukaan tärkeään päiväämme. 

Olemme saaneet hänen jälkeensä kaksi tervettä poikaa. Kaksi täydellistä poikaa. Vielä jokin aika sitten pohdin onko minulla oikeus olla onnellinen heistä. On niin ristiriitaista iloita jostain, jonka on saanut vain menettämällä toisen. Sittemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että asioiden oli tarkoitettu tapahtuvan näin. Me olemme tarpeeksi vahvoja kantaaksemme näin suuren taakan koko loppuelämämme. Olemme vahva pari ja vahva perhe.

Rakas enkelipoikamme, viisi vuotta olemme vilkutelleet sinulle lentosuukkojen kera sinne pilvien päälle. Tänään jälleen sytytän kynttilän muistollesi. Äiti ja isi rakastavat sinua!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hyvä paha tutti

Älä tule paha tutti, tule hyvä tutti. Ja niin se tuli, nimittäin puolivahingossa keskimmäisen tyrkätessä sen nuorimman suuhun. Tutti tuli jäädäkseen ja se on ihan huippujuttu!

S on kaikenaikaa tunkemassa ihan kaikkea mahdollista suuhun. Paita on likomärkä kuolasta ja pojan energia menee sylissäkin siihen, kun kiskoo ihan kaiken suuhunsa. Tutti rauhoitti hänet välittömästi ja nyt lelujakin saa tutkittua aivan uudelta kantilta, kun suussa on jo jotain imettävää. Lattialla leikkiminenkään ei enää hermostuta häntä, kun leluja voi rauhassa tutkia ilman, että niitä tarvitsee ängetä suuhun. Ihan huippua!

Onhan tutissa puolensa ja puolensa, mutta se tullaan jättämään ajoissa pois, kuten esikoisenkin aikana. Sitä ei siis tulla lussuttamaan edes sinne kahden vuoden ikään saakka. Toivon mukaan tutin poisjääminen sujuu yhtä helposti kuin veljellään; naps imuosa poikki, hetken ihmettelevä poika ja se siitä. Se jää nähtäväksi, nyt iloitaan vain siitä, että tutti ylipäätänsä maistuu!

torstai 12. lokakuuta 2017

Puoli vuotta vauvahuumaa

Rakas puolivuotiaamme!

Hän on 11230 grammaa painava ja 72,5 senttiä pitkä. 
Hän käyttää vaatteissa 74-80cm-kokoisia vaatteita.
Hänen hymyään komistaa kaksi hammasta.
Hän on jo hyvän tovin kääntyillyt selältä vatsalleen, sekä pyörii akselinsa ympäri.
Hän ei vielä ryömi, mutta satunnaisesti vahingossa erehtyy pakittamaan.
Hän sai puolivuotispäivänään maistiaisen soseruoasta, täysimetys 6kk ajan onnistui täydellisesti.
Hän jokeltaa, kikattaa ja kiljahtelee.
Hän nukkuu yönsä monesti kokonaisena, joskus on yhdestä kahteen yösyöttöä.
Hän nukkuu kolmet päiväunet.
Hän rakastaa veljiään ja vihaa pipojen pukemista. 
Hän harrastaa äidin kanssa vauvajumppaa kerran viikossa.

Elo ja olo on kaikinpuolin tasaisen mukavaa, mikäpä tässä on ollessa. Ja paljon vaikuttaa jaksamiseen kunnon yöunet, jotka Samu onneksi meille suo lähes joka yö.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Merinovillapipoja Suomesta - VAI-KØn tarina

On todella huikeaa, miten suomalaista käsityötä, puhtautta ja ammattimaisuutta arvostetaan ympäri maailman! Juuri luin otsikon jostain lehdestä, jossa kerrottiin Suomalaisten tuotteiden kiinnostavan jopa Kiinassa asti ja nimenomaan puhtauden ja turvallisuuden vuoksi.

Yksi näistä upeista yrityksistä on VAI-KØ, joka on suomalainen asustevalmistaja ja lähti yhteistyöhön kanssani. Valikoimassa ovat niin pipot, lapaset kuin huivitkin. Kaikki tuotteet ovat 100% luomu merinovillasta valmistettuja, joten hengittävyys ja lämmittävyys ovat parasta mahdollista erityisesti Suomen ilmastoon.

Urban Fisherman 2.0 aikuisten koko käy hyvin 8-vuotiaallekin. 


VAI-KØ perustuu laatuun, sen tuotteet ovat kestäviä, sekä ekologisia, ja valmistajiksi on valittu vain eettisesti toimivia tuottajia. Lisäksi VAI-KØ tekee hyväntekeväisyyttä Fida internationalin, sekä POW Finlandin kanssa.

VAI-KØ = "vaiko", sana jolla tarkoitetaan vaihtoehtoa.

"Tämä maa on varustautunut kovia talvia vastaan jo vuosisatojen ajan, me kyllä tiedämme mitä teemme."

Urban Fisherman 2.0 pipoa voi käyttää joko näin pitkänä tai taitettuna, kuten ensimmäisessä kuvassa.

  • Raaka-aineet ovat täysin jäljitettävissä
    • Merinovilla tuotetaan Argentinan Patagoniassa, G.O.T.S.-dertifikaatin saaneilta tiloilta.
  • Ympäristöystävällisyys
    • Patagoniasta merinovilla siirtyy Itävaltaan, jossa villa kudotaan langaksi bluesign© ja  G.O.T.S.-sertifikaatin mukaisesti, jolloin siitä saadaan mahdollisimman käyttäjä- sekä ympäristöystävällistä. 
  • Kotimaisuus
    • Suomeen saavuttuaan tämä korkealaatuinen kuitu käytetään pipojen, huivien, sekä käsineiden valmistamiseen. 
  • Hyväntekeväisyys
    • Kaikesta myynnistä VAI-KØ lahjoittaa 2% hyväntekeväisyyteen Fida internationalin kautta Kambodzan maalaiskylien terveystieto-projektiin.
    • Jokaisesta POW-piposta VAI-KØ lahjoittaa 5€ ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen (POW Finland).

Ylpeänä voin pukea lapseni suomalaiseen laatupipoon, nimittäin tiedän, etteivät hänen korvansa palele koulumatkalla. Muuten, valikoimaa on lapsista aikuisiin mukavasti, jokaiselle varmasti löytyy jotakin! 




tiistai 3. lokakuuta 2017

10 asiaa, jotka vain poikien vanhemmat ymmärtävät

1. Taisteluleikkejä tapahtuu aina ja joka paikassa. Jos ei muuten, niin kassajonossa täytyy tökkiä toista ja leikkiampua. Aseeksi käyvät kaikki etusormesta leikkipyssyyn. 

2. Vaikeus löytää muunkin väristä vaatetta lapsille kuin sinistä, harmaata tai mustaa. Mitä sitten, kun lapsen lempiväri on punainen? Tai lila? Ja hei, ne iänikuiset kaameat Spiderman tms. kuosit.. Missä kaikki kivat poikien vaatteet?!


3. Pieruhuumori toimii aina. Oli sitten kyse arjesta tai juhlasta.

4. Star wars, aina ja ikuisesti. Valmistaudu siihen, että kuljet kaupassa Darth Vaderin edellä, sekä siihen, että sinä joudut pukeutumaan milloin miksikin hahmoksi.



5. Murokulho vessassa. Niin tämähän on käytössä, kun talossa on seisaaltaan pissaamaan opetteleva. Sihdataan pytyssä olevaan muroon, eikä suihkita mihin sattuu, kiitos. 

6. Kuluvien vaatteiden määrä. Erityisesti kouluikäisellä. Kyllähän se hivenen kirpaisee, kun olet juuri ostanut 100e talvihousut ja niissä on viikon kuluttua reikä polvessa. Tai kun kenkiä kuluu puhki sitä tahtia, että niitä tarvitaan kolmet per kausi. 

7. Ruoankulutus. 8-vuotias syö helposti suurempia annoksia kuin aikuinen, ja parin tunnin päästä on jälleen kiljuva nälkä.


8. Laavan ja krokotiilien väistely. Jep, lattia on laavaa ja tavarat lattialla krokotiileja. Hypitään matoilla ja kiipeillään kalusteilla. "Hei äiti! Et saa astua siihen tai palat!"

9. Vaipanvaihdossa on varottava sekä yllättävää suihkua, että muistettava tarkistaa nappulan suunta uutta vaippaa laitettaessa. Onko muka joku vanhempi, joka ei olisi koskaan saanut pissasuihkua päällensä?

10. Metelinsietokyky kasvaa lasten kanssa samassa suhteessa. Muutaman vuoden jälkeen taisteluefekteihin ja tömiseviin jalkoihin on kummasti siedättynyt.



Näin meillä, miten teillä? Kommenttikenttä on avoinna! 

tiistai 26. syyskuuta 2017

Unelmiemme hääpäivä maalaismaisemissa

Lauantai 22.7.2017
Perjantai oli mennyt touhutessa juhlapaikkaa kuntoon, illalla oli menty suht ajoissa nukkumaan, oikeastaan ainoa itseäni jännittänyt asia oli se, saisinko meikin onnistumaan haluamallani tavalla. Pinnallista, eikö? No myönnetään, että minun on hirmu vaikea luottaa siihen, että asiat järjestyvät kunnolla, vaikka en itse olisi niitä tekemässä. Eli hivenen vatsanpohjassa kutkutti sekin, kuinka päivä tulisi sujumaan, tietäisivätkö kaikki mitä tulee tehdä ja milloin.

Aamulla herätyskelloni soi joskus seitsemän pintaan, varttia yli yhdeksältä tuli olla kampaajalla, sitä ennen piti saada itseni kuntoon. Kaksi tuntia aikaa, aamupala, meikki ja mahdollisesti pienimmän syöttäminen - melko tiukka aikataulu, varsinkin jos pienin olisi vaatinut äidin läheisyyttä normaalia enemmän. 

Sain meikin kertaheitolla onnistumaan, yhdelle kaasoista vielä varmistusviestiä kuvan kera, etten huiski varjostuksia turhan paljon pitkin kasvoja. Kaikki ok, pääsin ajoissa kampaajalle. Hetken levähdystauko ja rentoa jutustelua kampauksen ohessa. Ps. suosittelen todellakin Ihana päivä-parturi-kampaamoa Littoisista! Koekampaus oli täysin kunnon kampaus ja hinnoittelukin järkevä (45€/tunti, kaikissa kampauksissa).



Kampaus saatiin kuntoon, sitten kotiin syömään. Mikro hurisi ja ruokalistalla oli äitien tekemää makaronilaatikkoa - takuuvarma einesruoka, joka kelpaisi hyvin kaikille. Aamulla äitini oli tullut meille auttamaan mekon pukemisessa, siinä samalla annoin hänelle hänen nenäliinansa, isän oman tahdoin antaa juuri ennen minun saattamistani, joten sen hetki ei ollut vielä. Seuraava etappi oli klo 12, kun perinteitä rikkoen (no, olimmehan jo yöpyneet yön yhdessä ja nähneet toistemme häävaatetuksen ja onhan nuo lapsetkin tullut hankittua ennen papin aamenta...) menimme kuvaukseen jo ennen vihkimistä. Halusimme päästä kirkosta suoraan juhlimaan ja kuvauksen ajankohtaan vaikutti myös vihkimisen aika, joka oli vasta puoli neljältä. 

Kuvauksen hoiti veljeni, kehoitin häntä etukäteen ottamaan kumisaappaat mukaan, sillä halusimme kuvia pellon keskellä. Kuvauspaikaksi valikoituikin juhlapaikan ympäristö ihanine maalaismaisemineen. Aivan täydellistä! Puolipilvinen sää oli piste iin päälle!



Kirkkoon saavuimme kymmenisen minuuttia ennen tilaisuuden alkua, M meni tietysti bestmaniensa luokse alttarin viereen odottamaan, kun isäni saattoi minut. 7v ja 3v kävelivät edellämme, nuorempaa ujostutti ja jännitti niin kovin, että pää vinossa ja tärisevin käsin hän sai sormustyynyn kannettua ja annettua kaasolle prinsessa Ruususen häämarssin soidessa.  Hienosti meni ja pojat olivat niin upeita, voi meidän rakkaat! Ylpeänä isäni kanssa kävelimme pian poikien perässä, tuleva mieheni kumarsi isälleni ja nappasi minut käsivarteensa. Häntä jännitti niin vietävästi! Itselläni tuli alttarilla vähän tavallista enemmän sydämenlyöntejä, mutta ihmeen rennosti osasin olla. Vihkikaava oli melko lyhyt, ei mitään lauluesityksiä tai virsiä. Hieman hymähdin kieltämättä, kun Pappi puolessavälissä sanoi miestäni Mikon sijaan Matiksi, ihminen pappikin vain on ja hauskahan näitä on muistella. Siinä hetkessä kyllä jo ehdin hetken pohtia miten vinkkaan hänelle väärästä nimestä, jos jatkaa kaavaa edelleen Matin nimellä. Virhe jäi onneksi yhteen kertaan ja pääsin tahtomaan Mikon kanssa. Poistumismusiikiksi olimme valinneet Taru sormusten herrasta-elokuvan Concerning hobbits-kappaleen ja onneksemme kanttori suostui siihen täysin mukisematta. Musiikki oli aivan mahtava, kun se Piikkiön kirkon uruista kajahti soimaan. Tarkoituksemme oli seistä alttarilla hyvä tovi kuuntelemassa tarkoin valikoitua kappaletta, mutta kieltämättä tuntui melko ahdistavalta seisoa siinä kaikkien tuijotettavana, joten aika pian kuiskasin miehelleni "Mennäänkö?" ja lähdimme kohti ulko-ovea.


Kirkosta poistuessamme meitä odotti limusiinikyyti kohti Piikkiön Hepojoella sijaitsevaa Wanhaa tallia. Hetken aikaa ehdimme kiertelemään ympäriinsä, kun odotimme vieraiden pääsevän juhlapaikalle ennen meitä. Hetken hengähdystauko ennen varsinaisia juhlia, avasimme Facebookin ja naureskellen vaihdoimme statuksemme. Monikohan on 15min vihkimisen jälkeen vaihtanut statuksensa ja nimensä? Oikea somepariskunta, haha!

Vihdoin kohti juhlapaikkaa. Autosta ulos astuessamme juhlapaikalla soi Rölli-elokuvasta tuttu Samuli Edelmannin kappale Juhlat alkakoon. Musiikin soidessa asetuimme onnitteluriviin, bestmanit ja appiukkoni puhuivat muutaman sanan, sekä häälehdet jaettiin vieraille, jonka jälkeen siirryimme sisätiloihin ruokailemaan.


Menu oli täysin meidän valitsemamme, toki Wanhan tallin Rouva V antoi omia suosituksiaan, kun menua kävimme läpi, mutta käytännössä saimme vapaat kädet menun toteuttamisen suhteen. Ruoka oli valtavan herkullista ja sitä oli riittävästi. Suuri plussa Wanhan tallin tavasta valmistaa ruoka; kala oli savustettu samana päivänä, leipä leivottu ihan vasta ja kakkuun mansikat ostettu hääpäivän aamuna. Kaikki ruoka oli lähiruokaa.





Ruokailun jälkeen nautimme puheista, vieraat tekivät salatehtäviä ja bingokin päättyi jo ruokailun aikana. Lapset leikkivät ulkona ja täyttivät tehtäväkirjojaan, tunnelma oli mukavan rento, mutta juhlava. Häissämme oli lapset huomioitu monella eri tavalla (7 keinoa saada lapset viihtymään häissä-postaus), koska heitä oli suhteellisen paljon ja pitihän jokaisen vieraan viihtyä. Jossain vaiheessa iltaa imetinkin pariin otteeseen, olin valikoinut pukuni niin, että sen kanssa pystyi imettämään. Juhlapaikan pakkaseen oli kuitenkin varmuudeksi varattu pumpattua maitoa nuorimmalle ja tuttipullon käyttöä opeteltu nimenomaan hääpäivää varten.

Kahvittelu tapahtui aika pian, henkeä pidättäen odotin unelmiemme hääkakun saapumista. Itse fantasiakakkuja tekevänä vaatimuksemme (tai siis vaatimukseni...) kakun suhteen olivat melko korkealla. Ja voin sanoa, että Rouva V onnistui! Moni kakku päältä kaunis, mutta tämä oli sisältäkin todellinen herkku! Yhdessä leikkasimme palan kakusta ja kakkulapion osuessa pohjaan polkaisin. Ihmettelin, etteikö mieheni edes yrittänyt, mutta hän raukka parka luuli, että polkaisu tapahtuu vasta, kun koko pala on leikattu. Polkaistiin siis toisen kerran vielä, hauskaa riitti. Karkkibuffetkin aukesi tässä kohtaa, siitä ja karkkien menekistä kirjoitinkin omaan postaukseensa.


Appiukkoni oli uhkaillut morsiamen ryöstöllä pitkin vuotta, miehelleni se oli taas täysi ei, joten kehittelimme hieman erilaisen morsiamen ryöstöyrityksen. Kamerat olivat etukäteen asetettuina kuvaamaan itse tapahtumaa, mutta valitettavasti parempi kamera jäi ihmisten selkien taakse niin, ettei siitä näy kuin osa. Pahoittelut siis kuvanlaadusta. Ryöstöä oli harjoiteltu useaan otteeseen meillä kotona ja teemaksi valikoituikin Star wars, koska lapsemme fanittavat sitä. Videolta näkyykin kuinka kolmevuotiaamme ryntää syliini ja huitoo mukana, hän oli ihan fiiliksissä! Mieheltäni tulivat lapset jälkikäteen kysymään miten hän oikein käytti Voimaa. Siinäpä lapsille pohdittavaa ;)

Olkaa hyvät, morsiamen ryöstöä Star wars-tyyliin:

Ryöstöyrityksen jälkeen siirryttiinkin ulos kimpunheittoa varten. Kovin montaa naimatonta naista häistämme ei löytynyt, mutta kyllä heitä siellä rivissä seisoi ihan mukavasti. Kimppu lensi kaaressa ja naiset kilpailivat kuka sen saisi. Lopulta 7-kymppinen kummitätini syöksyi maahan saakka ja sai kuin saikin kimpun käsiinsä, hyvä hyvä!

Pian olikin taas ohjelman vuoro, kaasoilla oli hassunhauskoja kysymyksiä, joihin vastailimme kylttejä näyttämällä. Ämpärileikkiäkin tapahtui pitkin iltaa, siinä siis veljeni kävivät kaatamassa vettä ämpäristä toiseen ihmisten keskellä mitään sanomatta.



Häätanssiksi valitsimme Johanna Kurkelan rakkauslaulun. Mieheni erityisesti ei juurikaan välitä tanssimisesta ja muutenkin olimme ajatelleet valssin sijaan tanssia. Rakkauslaululla oli paljon merkitystä meille, se kuvastaa yhteiseloamme täydellisesti. Lisäksi halusimme sen levyltä, että se olisi nimenomaan Kurkelan esittämä - menettämämme lapsen ristiäisissä oli tarkoitus esittää Kurkelan Ainutlaatuinen, joten tämä oli yksi tapa ottaa vauvamme mukaan häihimme. Häätanssin jälkeen tanssimme vanhempiemme kanssa Janne Raappanan Kaksi onnellista, jonka jälkeen lava oli vapaa. Muutamia kappaleita perus tanssimusiikkia ennen lasten discoa.

Ulkona oli jännittävä tunnelma lasten leikkiessä, lasten discoa odotettiin kuin kuuta nousevaa. Vihdoin, hieman aikataulusta jäljessä jaoimme lapsille loistavat tikut ja saimme discon käyntiin. Antti Tuiskusta Jvg:n kautta Robiniin ja niin pois päin, kappaleet olivat tarkoin valikoituja poikiemme ja poikiemme serkkutytön mieltymysten mukaan. Tanssiliikkeitä oli hiottu pitkin kesää, että Hula hula ja Keinutaan sujuisivat moitteetta. Ja kyllähän ne sujuivatkin, hauskaa riitti ja hiki tuli! Vesiämpärileikkikin sai päätöksensä, kun veljeni heittivätkin ämpäreistä tanssivan joukon päälle karkkia!




Discon jälkeen bändi jatkoi esiintymistään yli puolenyön, jonka jälkeen laitettiin vielä Spotifystä oma listamme soimaan, olimme koonneet sinne suosikkejamme -90-00-luvuilta. Kappaleet olivat tuttuja suosikkeja ja herättivät erilaisia muistoja puolin ja toisin.

Olimme lainanneet ulos matkailuauton lasten nukkumista varten, mutta lopulta sitä ei kukaan edes käyttänyt. N nukahti tuolille jossakin kohtaa iltaa ja T jorasi loppuun asti - emme ottaneet mitään stressiä asiasta. Ilta päättyi muutenkin lapsiperheelle ominaisella tavalla, ajoimme nimittäin kotiin nukkumaan koko perhe. Otetaan vaikka seuraavana hääpäivänä joku kiva hotellihuone ja nautitaan silloin sitten.

Päivä oli kaikin puolin Täydellinen, isolla T:llä. Mitä tekisin toisin-postausta ei siis ole odotettavissa, koska mitään en siihen saisi kirjoitettua. Kaikki sujui ihan huipusti, kiitos vielä kertaalleen kaikille taustajoukoillemme ja vieraillemme. 

tiistai 19. syyskuuta 2017

Pehmeitä sämpylöitä välipalapöytään

Tämä on luotto-ohjeeni, jolla tulee säännöllisen epäsäännöllisesti tehtyä sämpylöitä. Näistä tulee ihanan pehmoisia ja uppoavat kyllä ainakin meidän taloudessa jokaiselle, nam! Muunneltavuuskin on plussaa, sekaan on helppo heittää vaikka porkkanaa, siemeniä tai juustoa, siitä vain mitä mieleen juolahtaa.



10kpl sämpylöitä:


3 dl maitoa
1 pussi (25 g) hiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
7 dl vehnäjauhoja
60 g voita

1. Lämmitä maito haaleaksi.
2. Sekoita kuivat aineet keskenään, itse käytän vaihdellen eri jauhoja / hiutaleita.
3. Lisää kuivat aineet hiljalleen sekoitellen maitoon.
5. Lisää huoneenlämpöinen rasva ja vaivaa, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 
6. Peitä liinalla, anna kohota kaksinkertaiseksi.
7. Vaivaa, tee 10 sämpylää, jauhota ne ja anna kohota liinan alla lämpimässä.
8. Paista 250-asteessa noin 10-15 minuuttia, kunnes sämpylät ovat kauniin kultaisia.

lauantai 16. syyskuuta 2017

DIY lapsen kädenjälki taikataikinasta

Lupasin vanhemmilleni painaa nuorimman käden- ja jalanjäljen. Sitä vartenhan myydään erilaisia settejä mm. lastentarvikeliikkeissä. Ajattelin kuitenkin kokeilla taikataikinaa, sen saa halutessa kiinnitettyä kehykseen, tai taakse voi liimata kiinnitysnarun, tai vaikka tehdä valmiiksi uuniin laittaessa pienet kolot naruille.

Vielä maalaamaton, tästä näet hyvin taikinan normaalin värin.

Taikataikina:


3dl vehnäjauhoja
1dl suolaa
1,5dl vettä

Sekoita ainekset keskenään ja anna taikinan tekeytyä muutama tunti. Muovaile haluamasi kuvio. Mikäli taikina tuntuu liian tahmaiselta, voit lisätä vehnäjauhoja hyvän tuntuman tavoittaaksesi.

Aseta muovailusi leivinpaperille ja paista uunissa 100-asteessa ainakin pari tuntia, kunnes muovailut ovat kuivia. Kuivumisen kesto riippuu kuvioiden paksuudesta ja ne kuivuvat myös huoneenlämmössä, mutta tällöin aikaa kuluu huomattavasti enemmän.

Mikäli tahdot teoksista tietyn värisiä, voit värjätä taikinan ennen muotoilua elintarvikeväreillä tai teosten jo kuivuttua maalata vesiväreillä.

Tästä vinkkiä vaikka isän- tai äitienpäivään. Tai miksei joululahjaksikin. 

tiistai 12. syyskuuta 2017

Posti hoi, miksi karkoitat asiakkaasi?

Viime aikoina postin toiminta täällä meilläpäin on ollut ihan luokattoman huonoa. Ja kuinka sattuikaan, että silmiini osui uutinen siitä, kuinka posti tulee jälleen nostamaan hintojaan. 

Tässä parin kuukauden sisällä tosiaan meillä on ollut ongelmia postin kanssa useammankin kerran. Yksi Tohvelisankarin tossulähetys jäi uupumaan kokonaan, en tiedä palautuiko se koskaan takaisin Tohvelisankarille vai jäikö matkan varrelle. Lisäksi yksi minun pakettini tuli 1,5 viikkoa myöhässä, onnittelukirje on ollut matkalla viikon ja yhdet ostamani hääkorut (mikäli myyjä niitä koskaan edes postitti...) ovat edelleen häviksissä. Kaiken kruunasi viime viikolla miehelleni saapunut kirjatun kirjeen saapumisilmoitus, menimme postista kirjettä hakemaan ja kas, sitähän ei löytynyt! Ihan käsittämätöntä. Vihdoin monen kerran utelujen jälkeen kirje olikin ilmestynyt postiin tänään! Kaiken tämän lisäksi postia ei enää jaeta kaikkina arkipäivinä. Mielestäni tuntuu aivan hullulta, että posti - POSTI, jonka pitäisi jakaa POSTIA, hoitaa postinjaon noin kelvottomasti ja tarjoaa palveluita nykyisin laidasta laitaan. Postinjaon kun pitäisi olla se pääasia, johon yritys nimeltä Posti keskittyy. 



Näistä syistä tänä vuonna jätämme joulukortit kokonaan postittamatta, sekä tulen välttämään nettikirppisostoksia nyt toistaiseksi. Onkohan Postilla käynyt mielessä, että hintoja nostamalla ja palvelun laatua laskemalla häviävät ne vähätkin asiakkaat? Päinvastoin hintoja laskemalla ihmiset jälleen aktivoituisivat ja varmasti netin kautta tehtävä kaupankäynti lisääntyisi. Maksikirjeen poistuminen jokin aika sitten oli yksi suurin tekijä miksi minä olen todella paljon vähentänyt juurikin nettikirppisten käyttämistä. Ei ole mielenkiintoa maksaa paketin verran postimaksuja esimerkiksi lapsen muutaman euron vaatteesta, joka ei kuitenkaan mahdu ihan kirjekuoreenkaan. Miksiköhän Kiinasta tilattujen tuotteiden määrä kasvaa räjähdysmäisesti? No tietysti ne halvat tuotteet, mutta myös postimaksun edullisuus. 

Kiitos, olen puhunut.

tiistai 5. syyskuuta 2017

Lapset häissä - 7 keinoa saada heidät viihtymään

Häät, paljon lapsia, kauniita vaatteita, paikoillaan istumista ja virallisia osuuksia. Joku voisi ajatella sen olevan täysi katastrofi, me taas halusimme tuoda häistä lapsille hauskan ja kivan muiston sen sijaan, että he muistaisivat juhlamme jäykkänä pönötyksenä ja tylsistymisenä. 

Aloitetaan ihan alusta. Meillä itsellämme on 3 lasta. Minä olen lastenhoitaja ammatiltani. Oli päivänselvää, että jotain ekstraa tuli olla - ja mielellään paljon! Ajatus jäykistä juhlista oli painajainen. Me halusimme lapsellisista häistä luoda uhan sijaan mahdollisuuden.

Tässä teille kaikki 7 keinoa, joilla me ehkäisimme lasten tylsistymistä häissämme:

1. Puuhakirja 

Vuosi häitä ennen Pinterest laulamaan ja hakusanoja hakusanojen perään. Kuvia, sekä erilaisia hääaiheisia tehtäviä alkoi löytymään kuin sieniä sateella. Canva-nettisivua käyttäen sain puuhakirjan luotua, lopulta se ihan vain tulostettiin ja niitattiin kiinni. Nyt oli lapsille puuhaa niiksi hetkiksi, kun pitäisi malttaa hetki odottaa vuoroaan, esimerkiksi aikuisten vielä ruokaillessa. Puuhakirjat jaettiin suoraan pöytiin, värikynät niihin löytyivät edullisesti Tigerista, ne solmimme narun kanssa nipuiksi.

Täältä löydät puuhakirjamme, lataa se koneellesi ja tulosta kuvat niin, että 2 sivua tulostuu aina yhdelle sivulle, niin ja mielellään kaksipuoleisesti. Silloin saat taiteltua sivut kauniisti ja kiinnitettyä keskeltä joko pitkällä nitojalla tai vaikka ihan narulla. Tuolloin aina vasen sivu jäi valkoiseksi, johon oli tilaa piirtää halutessaan (mikäli tulostat niin, että normaalille paperille tulee kuva molemmille puolille näkyy se inhottavasti läpi).



2. Leikkinurkkaus 

Ulkona oli runsaasti tilaa leikkiä. Sieltä löytyivätkin muunmuassa saippuakuplien täyttöpiste (lapset kun kuitenkin kaatavat ne saippuakuplanesteet maahan, niin saavat itkun sijaan täyttää pullonsa uudelleen), renkaanheittoa, sulkapalloa ja minigolfia. Sateen, sekä polttavan auringon varalle leikkinurkkaan oli laitettu suuri katos suojaksi.



3. Photobooth 

No, tämä oli kaikille vieraille, mutta helppokäyttöisyytensä ansiosta myös erityisesti lapsille. Kamera seisomaan jalustalle, tarkennus tunnistamaan hymy, kaukolaukaisin (kiinasta, maksoi ehkä 5e) ja erilaista kuvausrekvisiittaa. Kuvat olivat aivan ihania ja jokainen omanlaisiansa. Ja voi miten hauskaa kaikilla oli, naurua ja riemua kuului erityisesti tästä pisteestä. 


4. Vesiämpärileikki

Olin värvännyt veljeni kaatelemaan juhlien aikana vettä ämpäristä toiseen. He siis kävelivät ihmisten keskelle ja mitään sanomatta kaatoivat vettä ämpäristä toiseen ja poistuivat. Tämä tapahtui useamman kerran illan aikana ja sai aikaan kysyviä katseita. Illalla lasten discon aikana ämpäreissä ei enää ollutkaan vettä, vaan niistä heitettiin karkkia suoraan tanssivien lasten päälle! Voin kertoa, että lattialla olleet karkit katosivat parissa minuutissa!



5. Salatehtävät

Baaritiskillä oli kaksi kulhoa, toinen täynnä salatehtäviä ja toinen salatehtävälappujen palautusta varten. Tehtävät olivat sekä aikuisille, että lapsille suunnattuja. Toki riettaimmat jätetty pois, koska arvattavaa oli, että lapset tekisivät näitä innolla. Lähes kaikki tehtävät tulikin tehtyä illan aikana, itse tehtävät löytyvät omasta postauksestaan. Discon yhteydessä arvottiin pieniä palkintoja tehtäviä tehneille.



6. Hääbingo

Häälehtemme takakannesta löytyi hääbingo, eli käytännössä sieltä siis rastiteltiin tapahtuneita asioita ja hihkaistiin bingo heti viiden suoran saatuaan. Tämä päättyikin yllättävän nopeasti ja olisi melkein saanut jatkua pidempäänkin. Voittajalle oli luvassa pieni palkinto.



7. Lasten disco

Lasten mielestä varmasti odotetuin ohjelmanumero! Luvassa ei ollut mitään Ti-Ti-Nallea, eikä Fröbelin palikoita, vaan suoraan esikoisemme kaveripiirin suosikkeja koulun discoista. Tietysti kannattaa valita sellaisia kappaleita, jotka iskevät, riippuu paljon siis lapsivieraiden iästä. Ennen musiikkia jaoimme kaikille lapsille sellaiset loistavat tikut, jotka sai halutessaan taitettua rannerenkaiksi. Pieni, edullinen, mutta hauska muisto lapsille! Antti Tuisku, Robin, Vesala yms. raikasivat sen 40 minuuttia ja hiki tuli tanssiessa. Huh huh! Meillä kotona oli liikkeitä harjoiteltu koko kesä, kevätkin oikeastaan. Boom kah, Hula hula ja Keinutaan sujuivatkin vanhasta tottumuksesta. Hyvä pojat! Discon ajaksi viritettiin lavalle videotykki, josta musiikkivideot pyörivät.


sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Täytyykö vauvan harrastaa?

Yhteistyössä GoBabyGo - liikutaan ilosta!

Pitääkö vauvan kanssa harrastaa? No ei. Vauva ei kaipaa kuin vanhempiaan, hän ei tarvitse viihdykettä tai virikettä kodin ulkopuolelta. Monesti kuitenkin äiti kaipaa jotain muuta, kuin niitä neljää seinää ja kahdenkeskistä vauva-arkea. Siitä syystä tarjontaa on vaikka kuinka ja onhan se hyvä. Kotiäitien yksinäisyys on kovin yleistä, vauvan kanssa harrastaessa tapaa muita samassa tilanteessa olevia ja pääsee hetkeksi muiden aikuisten seuraan.

Syksyn lähestyessä kävin läpi vaihtoehtoisia harrastuksia minulle ja vauvalle. N käy kerhossa kaksi kertaa viikossa, niiden aikana olisi täydellinen ajoitus käydä jossain. Tokihan vauvan kanssa voisi olla vain kotonakin ja nauttia hiljaisuudesta, mutta kaipasin jotain. Ja eipä tuo ylimääräinen liikunta minullekaan pahaksi ole. Esikoisen aikana kävimme vauvauinnissa, se oli aivan ihanaa! Nyt kuitenkin, kun mukana olisi isompikin lapsi, niin molempien vanhempien tulisi aina olla mukana ja tiedän, ettei se mieheni työvuorojen vuoksi onnistuisi mitenkään. Harrastetaan sitten muuta.


Meille täydellinen harrastus löytyi GoBabyGon vauvajumpasta, johon meille tarjottiin tilaisuutta tutustua syyskauden ajan! 40 minuutin mittaisella jumppatunnilla vauva tutustuu kehoonsa ja hänen motorista kehitystään tuetaan, ohjaajana toimii aina alansa ammattilainen. Tärkeintä tunnilla on kuitenkin ihana yhdessäolo ja uudet elämykset. Käytännössä tunneilla lauletaan, venytellään, tanssitaan, temppuillaan ja hierotaan. Tietysti leikin ohessa äitikin saa mukavasti treeniä vauvan toimiessa hänen painonaan. Vauvajumppa on tarkoitettu vauvoille, jotka jo itse kannattelevat päätään, ryhmiä on eri ikäisille vauvoille ja ohjelma on aina suunniteltu heidän tasonsa mukaan. 

Tulen tässä syksyn mittaan kertomaan tarkemmin mitä tunneilla on tehty, kunhan olemme joitakin kertoja käyneet ja tutustuneet tunteihin paremmin.


Vauvajumpan lisäksi GoBabyGo järjestää muutakin liikuntaa lapsiperheille ja ihan hirmu monessa paikassa Turun alueella! Ajankohtaisimmat tiedot löytyvät heidän Facebook-sivultaan, kannattaa seurata!


Vauvoille suunnattua liikuntaa:

  • GoBabyGo-vauvajumppa 
  • Muskari
  • Vauvasirkus
  • GoBaby&Daddy (vauvajumppa isän/isovanhemmat/tms. kanssa)
  • Vauvauinti

Isommille lapsille löytyy myös jos jonkinlaista liikuntaa:

  • Lasten temppujumppa (3-5v) ilman aikuista
  • Taapero- ja perheuinnit
  • Uimakoulut (ryhmiä 4-10v ikäisille), ilman aikuista, että aikuisen kanssa
  • DanceKidsDance-tanssiryhmät ilman aikuista
  • Perhemuskari (1-5v)
  • Akrobatian alkeet (6-9v) ilman aikuista
  • GoKidsGo-perheliikuntatunnit (ryhmiä 1-6-vuotiaille) aikuisen kanssa

Mitä teillä harrastetaan vauvan kanssa? Koetteko sen tärkeäksi?

torstai 24. elokuuta 2017

Häiden salatehtävät

Lupasin jakaa häidemme salatehtävät blogissani. Vaikka itse etukäteen luimme, leikkasimme ja kävimme läpi kaikki tehtävät, unohtuivat ne täysin itse hääpäivänä. Siinä vaiheessa, kun olin hetkeksi istahtanut ja yksi kaasoistani ryntäsi tekemään kanssani kauppaa kimpustani muistin tehtävät, sitten ne jälleen unohtuivat. Mutta se oli tarkoituskin, että tehtävät toteutuvat, jos toteutuvat. Väki sai hauskuuttaa niillä toisiaan ja itseään, tai olla hauskuuttamatta. Hääpäivän jälkeen oli varsin huvittavaa lukea kuka oli tehnyt mitäkin, muutamassa kohdassa vasta tehtäviä jälkikäteen läpikäydessämme tajusimme kyseessä olleen salatehtävän. Suosittelen!





Tehtävät, jotka toteutuivat häissämme:


Kysy sulhasen äidin kengännumeroa.
Hyppää keskellä salia tasajalkaa.
Nuuhki vierustoverisi ateriaa.
Nouse tuolillesi seisomaan minuutiksi.
Kävele sulhasen isän perässä matkien hänen kävelytyyliään.
Istahda nurmikolle ja päivittele isoon ääneen kuinka jalkasi ovat väsyneet.
Hyppelehdi hakemaan herkkuja karkkibuffetista.
Esittäydy kolmelle sinulle tuntemattomalle vieraalle nimellä Yrjö Puklunen.
Kysy joltain vieraalta “Mitä tarkoittaa brasilialainen vahaus?”
Huomauta toiselle vieraalle, että hänellä on pinaattia hampaiden välissä.
Kerro muille vieraille olevasi kuuluisan arkkitehdin lapsenlapsi ja että hääkirkko on iso-iso-isoisäsi suunnittelema.
Kysy bestmanilta miksi hänen housujensa vetoketju on auki.
Kysy kolmelta eri vieraalta, mitä he pitävät uudesta hatustasi (sinulla ei ole hattua).
Kysy olisiko kenelläkään lainata kynsilakkaa/hiuslakkaa, kun sitä tarjotaan kieltäydy.
Taputa aina viimeisenä.
Aseta servetti syömisen yhteydessä kauluriksi, äläkä syliisi.
Leiki tiputtaneesi piilolinssisi tanssilattialle ja pyydä muita vieraita auttamaan etsinnässä.
Irvistele sinua vastapäätä olevalle.
Kutita toista häävierasta.
Huuda äänekkäästi WUHUU!
Aloita pöydässä keskustelu lauseella "On ilmoja pidellyt ja minä pierua".
Väitä pöydässä kovaan ääneen, että maapallo on litteä.
Käy kysymässä vierailta mitä salatehtäviä he ovat saaneet.
Kehu sinulle tuntemattoman vieraan kainaloita upeiksi.
Kysy “Onko salatehtävien paperi oikeaa kultaa?”.
Ryöstä jonkun kenkä (ja palauta se).
Haasta sinulle tuntematon vieras pelaamaan kivi-sakset-paperia.
Kysy toiselta vieraalta, saatko silittää hänen päätään.
Kysy: "Onko joku pissannut tuolille, koska se on märkä".
Käy halaamssa tuntematonta vierasta ja pahoittele, että luulit häntä toiseksi henkilöksi.
Yritä vaihtaa tämä salatehtävä toiselle, ilman että hän huomaa vaihdosta.
Kysy olisko kenelläkään lainata nenätrimmeriä, koska unohdit aamulla siistiä nenäkarvat.
Tuo morsiamen äidille lasi vettä.
Tarjoudu antamaan nimikirjoitus sinulle ennestään tuntemattomalle häävieraalle.
Kättele toista vierasta vähintään minuutin ajan. Muista hymyillä.
Nouse seisomaan ja ehdota kolminkertaista Hurraa-huutoa hääparille.
Kysy vieruskaveriltasi saatko maistaa hänen ruokaansa, vaikka sinulla on samaa ruokaa lautasellasi.
Kerro tuntemattomalle häävieraalle olevasi kuokkimassa.
Innosta pieni porukka hyppäämään ruutua kanssasi pihamaalla.
Harmittele pöytäseurueellesi, kun et saanut ottaa koiraasi mukaan häihin (vaikka et omistaisi koiraa).
Kysy sulhasen äidiltä "Onko sulla ikää?", kun hän on kaatamassa lisää juomaa.
Photobombaa.
Kerro pöytäseurueellesi ettet usko avioliittoon.
Halaa puuta.
Kysy morsiamen veljeltä, mistä hän tuntee morsiamen.
Kysy pöytäseurueeltasi, mitkä ovat heidän lempipokemoninsa.
Yritä ostaa morsiuskimppu morsiamelta.
Kerro tulleesi paikalle veneellä.
Ota selfie morsiamen isän kanssa.
Kerro tulleesi paikalle helikopterilla.
Pohdi ääneen kuka keksi rakkauden.
Jupise itseksesi.
Lässytä juomallesi.
Houkuttele joku laittamaan kädet taskuihisi.
Tarjoa toiselle paikka jonossa.
Houkuttele joku istumaan syliisi.
Etuile jonossa.
Esitä taikatemppu pöytäseurueellesi.
Tee spontaani pyörähdys matkalla buffettiin.
Kerro kolmelle vieraalle tekeväsi ajoittain mallintöitä.
Käy kysymässä morsiamen äidiltä miten hän voi.
Käy kehumassa sulhasen pukua.
Kysy joltakin bestmanilta paljonko kello on.
Käy sanomassa morsiamelle kuinka kaunis hän onkaan.
Kättele vierustoveriasi ja sano "Terve!".
Käy kehumassa appiukkoja komeiksi.
Mene onnittelemaan hääparia kädestä pitäen.
Juttele säästä morsiamen isän kanssa.
Kysy sulhasen äidiltä mitä mieltä hän oli papista.
Ota kuva kaasoista.

Toteutumatta jääneet tehtävät: Vie morsiamelle kaksi karkkia.
Kilistä lasia ja kun kaikki hiljenevät ilmoita, että vierustoverisi haluaa pitää puheen.
Haasta sulhasen veli kädenvääntöön.
Kerää letkajenkka ja tanssikaa yhden kappaleen ajan.
Kehu jonkun tanssitaitoja kehityskelpoisiksi.
Yllytä lähelläsi olevia "Jos sul lysti on" -lauluun.
Esittele itsesi kolme kertaa samalle henkilölle lyhyen ajan sisällä.
Käy sanomassa bestmanille "Hevoset karkaa".

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Häälehti - lehti meistä

Häissämme jaettiin jokaiselle perheelle häälehti, eli siis lehti meistä, historiastamme ja häistämme. Mitään muuta lahjaa vieraille emme antaneet, sillä ajattelimme lehden olevan kivempi muisto, kuin esimerkiksi jonkun pienen esineen/karkin. Yllättävän paljon lehtiä kuitenkin jäi juhlapaikalle, mutta saivatpahan lueskella ainakin juhlan ajan. 

Tein häälehden Canva-sivustoa käyttäen, painaminen hoidettiin erään pääkaupunkiseudun painon kautta. Homma hoitui huippuhelposti ja jälki oli priimaa, ihan kuin oikea lehti!



Lehden ensimmäiseltä aukeamalta löytyy sisällysluettelo ja Tolkienin lausahdus (häissämme oli useampikin viittaus kyseisen herran tuotantoon alkaen kirkon poistumismusiikista) rakkaudesta.


Toinen aukeama pitää sisällään tarinan meistä ja suhteestamme.



Kolmas aukeama sisältää päivän kulun ja menun.




Neljäs aukeama esittelee läheisemme.



Viimeiseltä aukeamalta löytyy opastus sosiaalisen median suhteen (eli siis Instagram-hashtag), sekä ohjeistus salatehtäviin. Niin ja lapsuuskuvia kaappien kätköistä.



Takakannessa vielä hääbingo täytettäväksi. Lehdissä oli erilaisia bingopohjia, kaikki eivät siis olleet samoilla teksteillä. 







Tämä oli mielestäni yksi onnistuneimmista asioista häissämme. Suosittelen ehdottomasti! Tekeminen ei ollut mikään nopein juttu, mutta sen arvoista kyllä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...