Kaksplus.fi

tiistai 4. lokakuuta 2016

On syksy niin ihmeellinen

Syyssateet ja viilenevät ilmat tuovat väkisinkin mieleeni lähestyvän talven. Aamulla ulos lähtiessä saa kaivaa pidempää aluskerrastoa päällensä ja auton ikkunat saa rapsuttaa yön pikkupakkasten jäljiltä. Jo syyskuun aikana oli postilaatikkoon kolahtanut joululehtien ennakkotilaajan lasku, sekä erään lehden takasivulla oli jo kovin jouluisia tuotteita, aika hurjaa - hyvällä tavalla!

Itse jouluihmisenä henkeen ja vereen olen tietysti innoissani, vaikkakin tänä vuonna tavanomaista myöhemmin, sillä yleensä olen tähän mennessä jo suunnitellut tulevan joulun lahjat.
Toki muutama lahja on jo ollut ostettuna useamman kuukauden, mutta minulla on ollut tapana tehdä itse jotain herkullista/käytännöllistä, joiden takia olen miettinyt lahjat oikein aikaisin. Tarvittaessa olen hyödyntänyt omenia, sieniä tai vaikka pihlajanmarjoja, eikä niitä enää kovin helposti marras-joulukuussa saa. Tänä vuonna ajattelin ottaa vähän rennommin lahjojen suhteen, ajatus itse tehdystä on toki aivan ihana ja toivon, että saajat ovat arvostaneet lahjoja yhtä lailla kuin minä niitä suunnitellessani ja tehdessäni, mutta ensi kesän häät vievät nyt aika paljon aikaa. Ja onpa tässä muutakin suurta vielä tapahtumassa, joten nyt ei vain aika ja resurssit riitä ihan kaikkeen.

Mutta koska on syksy, olen kaivanut kaapista esiin kynttilöitä, sekä kutimet ja parit villasukatkin olen jo tehnyt ystäväni lapsille. Pari päivää sitten vaihdoin vihdoin kesäiset verhot pois. Viime viikolla järjestelin paristokäyttöisiä led-valonauhoja valoa tuomaan, illat ovat kovin pimeitä ja erilaiset pienet valot tuovat tunnelmaa. 



Loppukesästä lähtien suuntaamme metsään koko perhe, korit täyttyvät niin kantarelleista, suppilovahveroista kuin herkkutateistakin. Metsässä ihmetellään puolukoita, sammakoita, sisiliskoja ja hiljaisuutta. Siellä suunnalla missä usein sienestämme on toisinaan tavattu susia, siitä syystä (tietysti lapsille emme ole tätä syytä kertoneet) olemmekin kovia laulamaan (tai siis minä ja pojat..), varsinkin jos minä kuulen yhtään turhan paljon rasahduksia metsän uumenista, haha!
Eli jos liikut metsässä ja kuulet äidin ja lasten laulavan kovaa ja epävireisesti olet kenties törmännyt meihin!

Etupihan vaahtera on pudottanut jo lähes kaikki lehdet, joten viime viikonlopun reissulta palattuamme tietysti piti ruveta haravoimaan. Mielessäni näin jokavuotiset pojista otetut kuvat lehtikasassa, eräänlainen perinne, kai? No, joka tapauksessa kuvat ovat aina olleet kauniita ja niitä on ollut niin ilo ottaa kuin katsellakin. Tänä vuonna poikkeuksen tekee Herra Ei, meidän oma 2-vuotiaamme, jolla nykyään vastaus 99% asioista on ei. 




































Isoveli makasi kasassa, hänestä oli erinomaiset kuvat jo otettu. 

Minä: "N tule sinäkin makoilemaan tänne T:n kainaloon, otetaan kuva!"
N: "En halua"
Minä: "Tule vain, meneekö T pois ja N tulee yksin?"
N: "En halua"

Vuoropuhelua jatkui hetken aikaa, mutta totesin, etten saa nuorimmaista lehtikasaan ilman itkua. Hänestä otettiin sitten muunlaisia kuvia, kivoja nekin!


Minulle jokainen vuodenaika tuo omat ihanuutensa, mutta syksyssä on tunnelmaa!
Tuuli puhisee pihalla, sade ropisee kattoon.
Minä sytytän muutaman kynttilän, kietoudun vilttiin ja neulon villasukkia kissa sylissäni kehräten.

1 kommentti:

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...