Kaksplus.fi

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Lapsi, jonka syntymäpäivää ei muisteta

Siitä on muutaman tunnin kuluttua neljä vuotta, kun pidin sylissäni pientä täydellistä poikaamme. Hänen syntymäpäivänsä piti olla helmikuussa, ystävänpäivän jälkeen, talven kovimmilla pakkasilla. Hänen syntymäpäivänsä piti olla kuin kenellä tahansa muulla tässä perheessä, tarjolla olisi kakkua kera muiden herkkujen, kylässä olisi liuta läheisiä juhlimassa iloista syntymäpäiväsankaria. Asiat eivät kuitenkaan menneet kuin oppikirjoissa vaan hän päätyi tilastopoikkeamaksi. Numeroksi papereihin, nimettömänä. Meidän pieni täydellinen poikamme. 

Tuolloin perheemme ajanlasku pysähtyi, olemme huomanneet tapahtuman jälkeen puhuvamme ajasta "ennen vauvan menetystä" ja "vauvan menetyksen jälkeen". Se jakaa selkeästi elämämme kahteen jaksoon. Lisäksi tapahtuma vaikuttaa alitajuisesti joka syksy, kesälomien jälkeen huomaan odottavani lokakuuta, odottavani tätä päivää, joka menee haikeudella ohi. Joskus joulun jälkeen hieman helpottaa, mutta selkeästi asia on mieleni päällä koko syksyn jouluun saakka,  joka vuosi. 



Se, että joku puhuu meistä kaksilapsisena perheenä tuntuu entistä pahemmalta aina syksyisin, mutta olen kyllästynyt korjaamaan asiaa. Jokainen kaavake, kysely tai mikä vain, jossa lapsilukua kysytään on minulle vaikea, minun on vaikea laittaa siihen luku 2, mutta kaavakkeesta riippuen se 3 ei aina sovi. Se nyt vain on fakta, että lapsi on yksi perheestämme, yksi kolmesta pojastamme, vaikka muut eivät hänen syntymäpäiväänsä muistaisikaan. Uuden raskauden myötä arvuuttelut sukupuolesta ovat tulleet monesti keskustelunaiheeksi. Useampikin on arvuutellut saammeko "kolmannen pojan" vai kenties tytön, sisältä sattuu, mutta en aina jaksa mainita siitä, että tämä tuleva on meidän neljäs lapsemme. Mahdollisesti neljäs poikamme. Vaikka muut eivät edesmennyttä lastamme muista tai ajattele meille hän on kuitenkin aina olemassa, minä pidin häntä sylissäni hetken ajan, otin kuvia ja annoin suukon poskelle. 28cm 488g puhdasta kultaa, pieni nöpönenä ja suppusuu, ihan kuin isoveljellänsä. Esikoinenkin ymmärtää, että pikkuveli on osa perhettämme, vaikka pilvenreunalla onkin. Hän toisinaan kysyykin kuinka vanha pikkuveli nyt olisi ja nyt kun olen raskaana on T puhunut kuinka hänestä tulee kolmannen kerran isoveli. Joulun aikaan emme enää käy aattona hautausmaalla, sillä kyyneleistä ei meinaa tulla loppua. Käymme aatonaattona toivottamassa pikkuiselle hyvää joulua kortin ja kynttilän kera, silloin saamme surra vaikka koko päivän kaikessa rauhassa, halata ja lohduttaa toisiamme. 

Hyvää syntymäpäivää pieni kulta, paljon suukkoja sinne pilvenreunalle. Äiti rakastaa sinua aina.

Tarkemmin myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen liittyvistä asioista voit lukea täältä.

17 kommenttia:

  1. Koskettava kirjoitus.. Voimia kovasti! Onneksi on jälleennäkemisen toivo <3
    Terkuin: 2 keskemenoa kokenut

    VastaaPoista
  2. Kyynel vierahti silmänurkkaan. Kaksi on meiltäkin kesken mennyt, joten tutulta kuulostaa nuo tunteet, vaikka meillä menikin kesken melko alussa. Viime vuosi oli rankka, kun olisi ollut pikkuisen laskettu aika. En osaa itsekkään ajatella, että tämä olisi meidän toinen lapsemme, sillä hänhän on itseasiassa jo neljäs.

    VastaaPoista
  3. Iso halaus sinulle! Paras ystäväni menetti kaksi vauvaa puolivälissä raskautta ja olenkin nähnyt läheltä sen surun mitä hän on joutunut käymään läpi. Vauvojen syntymäpäivinä palaa kynttilä ystäväni pihalla ja siitä muistan mikä päivä on kyseessä.
    Kaikkea hyvää, onnea ja rakkautta teidän perheelle.

    VastaaPoista
  4. Raskaudenkeskeytyksen kokeneena, tuttuja tunteita... Meidän pienen pojan laskettu aika oli muutamia vuosia sitten marraskuussa, mutta hän syntyi jo kesällä. Vaikka muille hän ei ollut olemassa, meidän perheelle on. Aina kaipaan ja aina muistan.
    Kiitos, että kirjoitat tästä aiheesta, se on tärkeää.

    VastaaPoista
  5. Voi itku! ❤️ Hyvää syntymäpäivää sinne pilven reunalle.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Kyllä mulla itku tuli,nytkin. ❤

    VastaaPoista
  8. Kyllä mulla itku tuli,nytkin. ❤

    VastaaPoista
  9. Eksyin tänne kaks plussan etusivulta. Itku tuli. En ole itse joutunut samaa kokemaan ja voin vain kuvitella miten se raastaa. Voimia!

    VastaaPoista
  10. Kiitos kaikki <3 Kyllä tämä on edelleen vaikeaa, mutta niin vain asian kanssa on oppinut elämään. Tämä tulee ikuisesti olemaan osa meitä ja meidän perhettämme.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...