Kaksplus.fi

torstai 8. syyskuuta 2016

Kissa lapsiperheessä

Meillä on vuosien saatossa ollut jos jonkinlaista lemmikkiä leopardigekosta fretteihin, joten ajatuskin täysin lemmikittömästä kodista on tuntunut oudolta. Vuosien ajan puhuimme siitä, kuinka frettien jälkeen voisimme ajatella kissan hankkimista. Meillä kummallakin on kissoista kokemusta ennestään ja oli aika pikkuhiljaa siirtyä eksoottisemmista eläimistä yleisempiin.

2013 kesällä T oli 3-vuotias, olimme kokeneet edellisenä syksynä rankan toisen lapsemme menetyksen. Lemmikeistä jäljellä oli yksi kolmesta fretistä, joka hänkään ei ollut enää kovin nuori. Kaipasin jotain paijattavaa, voin ihan suoraan sanoa, että kaipasin vauvan korviketta, koska jotain puuttui perheestämme. Niinpä törmäsimme netissä ilmoitukseen orvoiksi jääneistä kissanpennuista, emo oli jäänyt auton alle ja pennut pitäisi pikaisesti saada uusiin koteihin. Noudimme yhden pennun, ikää oli arviolta ehkä 8 viikkoa, enintään. Ei tainnut mennä montaakaan päivää, kun mieheni törmäsi vanhan tuttavansa ilmoitukseen facebookissa, kuinka heidän kesämökkinsä seinän välistä oli löytynyt kissanpentuja, kovin pieniä vielä - paljon pienempiä kuin meidän pentumme. Yhtä vaille he olivat saaneet pennut pois seinän välistä ja niille nyt oli kovasti kodit hakusessa. Nopeasti tulimme siihen päätökseen, että miksei toinenkin kissa siinä samassa menisi. Nyt meillä asustaa siis kaksi orpoa, Noki ja Lumikki. Kumpikin tulivat liian nuorina, mutta kelpo kissoja heistä on kasvanut, toisinaan Lumikki näyttää ohuille johdoille hampaitaan ja Noki taasen leikkiessään puree turhan lujaa Lumikkia. Ovat kuitenkin läheiset toisilleen, vaikka Lumikki ei aina Nokin leikeistä lämpeäkään. Viimeinen frettimme, Roope, lähti ikiuneen noin vuoden kuluttua kissojen saapumisesta, kun ikä ja monenlaiset kolotukset alkoivat jo painaa. Tähän mennessä hän oli ystävystynyt kissojen kanssa oikein hyvin, leikit ja kujeet olivat aina sujuneet hyvin. Noki oppikin Roopelta kaappien avaamisen ja sukkakorissa nukkumisen, tästä syystä vaatekaapeissamme on nykyään lapsilukot, haha!


Kun kissat tulivat harjoiteltiin T:n kanssa tietysti käsittelyä ja silittämistä. Pieniä pentuja tuli silittää kuin linnunpoikaa, hellästi ja varovaisesti. Otimme pojan mukaan ruokintaan ja muuhun hoitoon. Tietysti vilkas poika monesti säikytti kissat tahattomasti (ja toisinaan tahallaankin) piiloon, mutta koskaan ei ole mitään kummempia vastoinkäymisiä ollut.
N syntyi kissojen ollessa vuoden ikäisiä, alusta alkaen Lumikki tuli aina viereeni, kun imetin N:ää, toimi kuin varaemo kehräten hyvin lähellä. Edelleen kun N nukkuu päiväuniaan meidän sängyllämme Lumikki hyppää usein hänen viereensä. Sohvalla istumme usein koko perhe, kissat joko vierellä tai sylissä. Olen aina toivonut kissaa, joka tulee omasta tahdostaan syliin ja nyt meillä on sellaisia kaksin kappalein! Mikään ei pysty vauvaamme korvaamaan, mutta voin sanoa kissojen tulon helpottaneen suruuni paljon, sain jotain uutta ajateltavaa. Ovat ne vain ihania, vaikka joskus ärsyttää, kun kukat on pureskeltu yön aikana tai paidassa on karvoja. 

Oikeastihan kissojen luovutusikä on sen 12 viikkoa, joten tietysti parhaassa tapauksessa sitä täytyykin noudattaa. Meidän kohdallamme kumpikin kissa oli jäänyt orvoksi, joten olisi ollut turha odottaa niin kauaa uutta kotia. Lapsiperheessä (ja toki muutenkin) kissalla on tärkeä olla oma paikka, johon hän pääsee tarvittaessa melua ja elämää karkuun, kissat kun kaipaavat omaa tilaa. Meillä kissojen kynnet leikataan, ihan senkin takia, kun N on vasta 2, eikä ymmärrä vielä sitä, että kissa voi napata leikillään jostain yhtäkkiä kiinni - näin vältytään turhilta vahingoilta, eikä kukaan kärsi. Lapsiperheessä kissojen leikittäjiä löytyy aina, vaikka itse ei päivittäin ehtisikään, itseasiassa Noki leikkii esikoisemme kanssa piilosta. T juoksee piiloon ja pian Noki seuraa perästä, etsii T:n ja maukaisee, sitten T juoksee uuteen piiloon - aika hauskaa! Kissat vaativat jonkin verran seuraa, joten oma mielipiteeni onkin, että kissoja on parempi olla kaksi kuin yksi, varsinkin, jos kissat asuvat sisällä. Heistä on seuraa toisilleen silloinkin, kun emme ole kotona, vaikka yleensä silloin nukkuvatkin.

Synttäreillä poikalauma innostui punnertamaan, jolloin Noki oli heti puskemassa jokaista.

Omien kokemusteni mukaan voin siis ehdottomasti suositella kissojen hankkimista lapsiperheeseen, tietysti jos kyseessä on lapsiin tottumaton aikuinen kissa, niin kannattaa miettiä pariin kertaan. Pennusta pitäen kissat oppivat hyvin tulemaan toimeen lasten kanssa. Lapsille tietysti pitää alusta alkaen opettaa kissan käsittelyä, kissa ei ole lelu, vaan perheenjäsen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...