Kaksplus.fi

torstai 29. syyskuuta 2016

Kokemuksia lasten synttäreistä Turun seudulla

Vilkaiset kalenteriin, lasten synttäreihin on tosiaan enää muutamia viikkoja. Lapsi itse kyselee jo innoissaan missä juhlat pidetään ja montako vierasta saa kutsua. Mikäli viitsii ja haluaa säästää menoissa ovat kotisynttärit ihana vaihtoehto, mutta nykypäivänä usein valitaan helppo, hieman kalliimpi vaihtoehto järjestää juhlat jossain toisaalla. Meille on kertynyt jo useammalta vuodelta kokemusta niin vieraana, kuin järjestäjänäkin ja halusin nyt jakaa teille kokemukset meille tutuista paikoista täällä Turun seudulla.

Mukkelis Makkelis, Turku Itäharju, Littoistentie 110 

Liikuntapainotteiset synttärit, 260m2 tilaa, joista osa on sählykenttänä. Paikan päältä löytyy myös lasten rakastama juustomeri, johon on aivan ihana pomppia! Osaavat ohjaajat järjestävät iän ja muut seikat huomioiden pitkän temppuradan, laulavat onnittelulaulun, jakavat lahjat ja pitävät hommat hyvin hyppysissään. Tilavuokraan kuuluvat astiat, tarjoilut tulee hoitaa itse.
Hinnat: arkisynttärit 125e (15 vierasta + sankari + 1 ohjaaja), viikonloppusynttärit 135e (15 vierasta + sankari + 1 ohjaaja), isot synttärit 200e (24 vierasta + sankari + 2 ohjaajaa).

Meillä on kokemusta Mukkelis makkeliksesta 3:lta kerralta, kahdet synttärit ollaan itse järjestetty siellä ja yksissä esikoinen oli vieraana. Ehdottomasti suosikkipaikka!


Turun Sirkus, Turun keskusta, Eerikinkatu 7

Sirkussynttärit! Temppuja pääsee tekemään niin korkeuksissa kuin trampoliinillakin, sekä valtavassa juustomeressä ja monissa muissa härveleissä. Näillä synttäreillä tulee hiki, joten juotavaa on oltava tarjolla kaiken aikaa. Ohjaajat ovat alan ammattilaisia omine erikoistaitoineen, joita he esittävät synttäreiden aikana. Tarjottavia suunnitellessa on hyvä huomioida, että paikalla ei ole astioita ja ruokailu hoidetaan lattialla istuen. Vanhempien hoidettavaksi jää ruokailun lisäksi monesta muusta paikasta poiketen lahjojen jakaminen. Kaikki alle 18v. osallistujat ovat vakuutettuja Turun Sirkuksen puolesta.
Hinnat:  1 ohjaaja 140e, 2 ohjaajaa 170e, 3 ohjaajaa 200e (max 20 lasta)

Yhden kokemuskerran puolesta voin kertoa, että mene ajoissa. Keskustan parkkitilat ovat hyvin rajalliset, joten aikaa saattaa mennä. Lisäksi paikanpäälle saattaa olla hankala löytää, ellei tiedä paikkaa ennestään. Tilat sijaitsevat 5. kerroksessa, muistaakseni hissillä pääsi 4. kerrokseen ja siitä vielä portaat ylös. Kun olet löytänyt ison salin, jossa näet jumppaavia lapsia, yritä nähdä aivan salin toiseen päähän, siellä on sirkuksen tilat verkon takana, joten joudut kulkemaan koko salin läpi päästäksesi sinne. Hieman syrjässä siis, mutta paikalle päästyä voi olla vain tyytyväinen. Ohjaajat olivat aivan huippuja ja lopuksi jakoivat hienot muotoilmapallot lapsille!


Liikuntakeskus Pomppis, Raisio, Kalasvahantie 8

Vanhasta uimahallista liikuntakeskukseksi muutettu tila - löytyy niin juustomerta, trampoliinia, pallomerta, kiipeilyseinää jne jne. Poikamme suosikki oli pimeä huone, jossa uv-valaistus. Paikanpäällä on kattava määrä astioita, tarjottavat voi joko tilata talon puolesta tai hoitaa itse. Ohjaaja on aktiivinen ja toimii hyvin mukana.
Huomioitavaa on se, että pimeään vuodenaikaan piha on todellakin pimeä, mutta kyllä se oikea rakennus sieltä pihan perältä lopulta löytyi.
Hinnat: 15 lasta, ma-pe 16:00-17:30 152e / ma-su 18:00-19:45 155e / sisältäen tarjoilun 195e

Kilosport, Kaarina, Urakkatie 7

Tilavassa rakennuksessa on tilaa monenlaisille juhlille. Vaihtoehtoina ovat pallopelisynttärit, temppusynttärit, salibandysynttärit, futissynttärit, musiikkileikkisynttärit ja omatoimisynttärit. Juhlat voi tilata tarjoiluineen tai sitten voi hoitaa tarjoilun (ja astiat) itse. Kilosportissa vierasmäärää ei ole rajoitettu.
Hinnat: omatoimisynttärit (ilman ohjaajaa) 1h 69e / 1,5h 95e / 2h 115e
ohjatut synttärit 1,5h 119e / 2h 149e
tarjoilupaketti 10 henkilölle 50e / lisähenkilö +5e

Jumppala, Turku, Siutlankatu 1

Useista aiheista koostuvat liikunnalliset synttärit, asiakas saa itse valita vaihtoehdoista kaksi aihetta toteutettavaksi. Käytössä yksi tilava liikuntatila, sekä ruokailutila tarjoiluastioineen, lautaset/mukit yms tuotava itse.
Hinnat: 15 vierasta 95e, 19 vierasta 105e. Hintaan sisältyy 2 ohjaajaa.

Yhden kerran kokemuksen perusteella voin sanoa, että ainakin tuolloin ohjaajat olivat kovin nuoria, vaikkakin osasivat asiansa ihan hyvin. Kun oli aika siirtyä ruokailemaan ohjaajat vain hävisivät jonnekin (olivat kyllä rakennuksessa, mutta eivät kertoneet yhtään mitä seuraavaksi tulisi tapahtua) ja juhlat sai lopetella itsekseen.

Turun urheiluliitto, Vasaramäen koulu, Lehmustie

Tempputiikerin jumppasynttärit, tämä oli kiva! Itse tempputiikerikin siis paikanpäällä. Toteutus suuressa koulun liikuntatilassa, monenlaisia erilaisia jumppavälineitä ja loppuhuipennus useita metrejä pitkällä pomppuradalla. Asiakas huolehtii tarjoilusta. Järjestetään vain sunnuntaisin.
Hinnat: 15 lasta + sankari 90e, 22 lasta + sankari 120e, erilliset hinnat Turun urheiluliiton telinevoimistelujaoston jäsenille.

Tuorlan planetaario, Piikkiö, Väisäläntie 20

Vaihtelua perinteisten jumppasynttärien ohelle. 1,5h kestävä katsaus planetaarioon, sisältää näytöksen ja observatoriokierroksen. Tarjottavat tuotava itse. Kotiin mukaan sai avaruudesta kertovan lehden.
Hinnat: Kysyttävä erikseen, hintatietoja ei löytynyt kotisivuilta.

Esikoinen on kerran ollut Tuorlassa synttäreillä vieraana. Tuolloin eskari-ikäisen vauhdikkaan pojan mielestä oli "vähän tylsää, kun ei saanut leikkiä", eli ehkä kenties vähän isommille sopivampi? Ajatuksen tasolla todella kivan kuuloinen ja varmasti on niin lapsestakin kiinni miten viihtyy.

Puuhapirtti, Turun keskusta, Nahkurinkatu 5

Tästä on kokemusta vain opiskelujeni kautta, nimittäin Turun ammatti-instituutin lapsiin ja nuoriin suuntautuvat lähihoitajaopiskelijat ovat toisinaan mukana järjestämässä syntymäpäiviä. Minäkin olen siis kerran järjestänyt synttärit lapsiporukalle kyseisessä paikassa. Monimuotoiset tilat, joissa mahdollisuus monenlaiseen teemaan, tilaa enemmän tarvittaessa ollaan viereisen Aninkaisten koulutalon liikuntasalissa.
Huomioitavaa Puuhapirtin syntymäpäivillä on se, että vanhemmat eivät ole tervetulleita vain he vain tuovat ja noutavat lapsensa. Puuhapirtti huolehtii tarjoilusta ja kaikesta muusta. Hintaan sisältyy teemaan sopiva jäätelökakku, mehubooli ja keksejä.
Hinnat: 9 lasta + sankari 120e (tekniikkasynttärit 150e), 20 lasta + sankari 240e, lisälapsi 12e.


Oliko joukossa sinulle entuudestaan tuttuja paikkoja?
Mitä sinä suosittelisit muille?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Koululaisen harrastukset

Noin vuosi sitten tekstissäni "Harrastukset - mukava lisä vai välttämätön pakko?" pohdin lasten harrastusten tärkeyttä. Nyt ollaan menty vuosi eteenpäin ja haluan palata aiheeseen. T tosiaan kävi jalkapallossa joitakin kertoja viime syksynä, mutta harrastus hyytyi hyvin pian. T olisi kaivannut harjoituksissa enemmän pelaamista, hänen mielestään harjoittelu oli tylsää ja ei ollut kiva, kun uudet pelaajat eivät saaneet pelien jälkeen niitä kaikenlaisia kortteja taidoista jne. Näin täysin jalkapalloa ymmärtämättömänä äitinä koin harrastuksen kovin hankalana. Odotin alkuun jonkinlaista infolappua, mutta mitään en saanut. Kautta rantain kävi ilmi ohimennen jostain sähköpostin pienestä lauseesta, että jokaisen perheen tulisi toimia vuorollaan buffetvastaavana, olimme pihalla aivan kaikesta. En tiedä oliko vika vain minussa, valmentajissa, liigassa vai missä, mutta ei ollut mukava aloittaa, kun ei tiennyt mistään mitään ja meidän vanhempien myötä epävarmuus varmasti tarttui poikaankin. 


Loppuvuosi ja kevät oltiin huoletta ilman vakituista harrastusta, uimakoulu oli jossain välissä. Nyt syksyn tullen ajatus harrastuksesta tuli jälleen puheeksi ja aloinkin selvittämään mahdollisesti koululla järjestettäviä lajeja. Sieltä löytyi salibandykerho, joka vaikutti aivan täydelliseltä! Esikoisemme on kovin liikkuvaista sorttia, joten liikunnallinen harrastus olisi todella hyvä, lisäksi kerho on hyvään aikaan ja sijaitsee lähellä, joten arki-illat eivät mene kuskaamiseen. Lisäksi uutena yllätyksenä tuli vielä ilmainen koulun liikuntakerho päivällä, sen ajankohta on vähän hassuun kellonaikaan meille, sillä T ei ole iltapäiväkerhossa. Hän ehtii juuri kotona käymään, kun taas pitää lähteä kerhoon, mutta koska kerho loppuu jo vähän kahden jälkeen on koko loppupäivä sitten vielä jäljellä kaikenlaiseen muuhun tekemiseen.


Koska T ei ole iltapäiväkerhossa ja lähes kaikki muut luokkalaisensa ovat, koin hänelle erityisen tärkeänä osallistua paikallisiin harrastuksiin. On todella pitkä päivä olla kotona esimerkiksi puolesta päivästä lähtien, vaikka toki kavereita aktiivisesti näkeekin. Mikäli ekaluokkalainen olisi iltapäiväkerhossa voisin pohtia harrastuksen tärkeyttä eri kannalta, sillä silloin kotiintulo saattaisi olla vasta lähempänä viittä iltapäivällä, sen jälkeen läksyt, ruoka ja olisikin pian jo ilta ja nukkumaanmeno. Käy kovin raskaaksi, jos on paljon harrastuksia siihen päälle. Nykyään on vähän trendinä, että lasta kuljetetaan monenlaisiin harrastuksiin useana päivänä viikossa, en tiedä kenen etua siinä tavoitellaan. Ekaluokkalainen on kovin pieni harrastamaan paljon, koulun pitäisi olla ensisijalla. Tokihan se on hienoa kehua muille, kuinka meidän JessicaAlexandra käy maanantaisin ja perjantaisin baletissa, tiistaisin uinnissa, keskiviikkoisin jumpassa, sekä torstaisin ja lauantaisin ratsastamassa, mutta ihan oikeasti...? Ei niin mitään järkeä. Lapsi kaipaa perhettä, kavereita ja tasaista arkea. 


Mitä teillä harrastetaan? Vai harrastetaanko mitään?
Mitä mieltä olet ekaluokkalaisen harrastamisesta?

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Vinkit täitartunnan ennaltaehkäisyyn!

Niin sekin päivä koitti, jolloin wilmaan pamahti viestiä kouluterveydenhoitajalta - koulusta on löytynyt täitä. Voi ei, TÄITÄ! Tuota päivää olin pelolla odottanut, sillä joka syksy Facebook täyttyy täin häätämiskeinoja kyselevistä vanhemmista ja oli ollut vain tuurin kauppaa, että täiongelma ei ollut osunut kohdallemme. 

Päätäi on tuskin silmällä nähtävä, 2-3 mm pituinen, läpikuultava siivetön hyönteinen, joka asustaa tukassa, enimmäkseen korvien takana ja niskassa, mutta myös muualla hiuksissa. Täin munia, saivareita, näkee toisinaan kulmakarvoissa ja silmäripsissä. 
Naaras elää noin kuukauden ja munii sinä aikana satakunta munaa, 3–4 munaa päivässä. Munat se kiinnittää hiusten tyveen. Ne ovat tiukasti kiinni hiuksessa eivätkä liiku hilseen tavoin. Munat näkyvät rusehtavina, mannaryynimäisinä, vajaan millimetrin pituisina saivareina. 
Päätäi puree hiuspohjaan ja puremat aiheuttavat kutinaa. Puremajäljet ovat pistemäisiä ja ne punoittavat selvästi. Raapiessa päänahkaan tulee helposti bakteeri-infektio, märkärupi. Aina ei oireita ole.  
Terveyskirjasto 

Heti viestin saatuani kuulustelin pojan "Onko pääsi kutissut?", "Oletko pitänyt muiden lippiksiä?", "Onko joku lainannut leikilläänkään sinun lippistäsi?" ja tietysti tutkin hiukset sentti sentiltä. Onneksi kävi ilmi, että meiltä ei täitä löytynyt, eikä lippiksiäkään oltu lainailtu, saatika pää kutissut. Äkkiä googleen selvittämään mitä voi tehdä estääkseen täitartunnan. Googlen jälkeen vauhdilla sekä kauppaan, että apteekkiin ja kaikki tehokeinot käyttöön, täit eivät ole tervetulleita meille!


    Estääksesi täitartunnan huomioi nämä:

  • Nykypäivänä täitartunta on sattumanvaraista, epäsiisteys ei ole yleensä liity siihen.
  • Neuvo lastasi laittamaan huivit, pipot, lippikset yms. joko hihaan tai reppuun säilytyksen ajaksi.
  • Kiellä lastasi vaihtamasta päähineitä ja huiveja, sekä välttämään painileikkejä - päätäit eivät hypi, vaan tarttuvat läheisessä kontaktissa.
  • Jos lapsellasi on pidemmät hiukset, kannattaa ne pitää kiinni, esimerkiksi letitettyinä.
  • Osta tervashampoota, täit eivät pidä tervan tuoksusta. Moni suosittelee apteekista saatavaa pajunkuorishampoota, mutta sen teho perustuu tervan tuoksuun, joten edullisemmalla pääset, kun ostat kaupasta tervashampoota.
  • Osta täikampa, jonka kanssa käyt säännöllisesti lapsesi hiukset läpi. Täit ovat vaikeita havaita paljain silmin.
  • Apteekeissa myydään erilaisia täiden ehkäisyyn tarkoitettuja suihkeita, suosittelen tutustumaan myös niihin.


Tsemppiä jokaiselle saman ongelman parissa kamppailevalle!

torstai 8. syyskuuta 2016

Kissa lapsiperheessä

Meillä on vuosien saatossa ollut jos jonkinlaista lemmikkiä leopardigekosta fretteihin, joten ajatuskin täysin lemmikittömästä kodista on tuntunut oudolta. Vuosien ajan puhuimme siitä, kuinka frettien jälkeen voisimme ajatella kissan hankkimista. Meillä kummallakin on kissoista kokemusta ennestään ja oli aika pikkuhiljaa siirtyä eksoottisemmista eläimistä yleisempiin.

2013 kesällä T oli 3-vuotias, olimme kokeneet edellisenä syksynä rankan toisen lapsemme menetyksen. Lemmikeistä jäljellä oli yksi kolmesta fretistä, joka hänkään ei ollut enää kovin nuori. Kaipasin jotain paijattavaa, voin ihan suoraan sanoa, että kaipasin vauvan korviketta, koska jotain puuttui perheestämme. Niinpä törmäsimme netissä ilmoitukseen orvoiksi jääneistä kissanpennuista, emo oli jäänyt auton alle ja pennut pitäisi pikaisesti saada uusiin koteihin. Noudimme yhden pennun, ikää oli arviolta ehkä 8 viikkoa, enintään. Ei tainnut mennä montaakaan päivää, kun mieheni törmäsi vanhan tuttavansa ilmoitukseen facebookissa, kuinka heidän kesämökkinsä seinän välistä oli löytynyt kissanpentuja, kovin pieniä vielä - paljon pienempiä kuin meidän pentumme. Yhtä vaille he olivat saaneet pennut pois seinän välistä ja niille nyt oli kovasti kodit hakusessa. Nopeasti tulimme siihen päätökseen, että miksei toinenkin kissa siinä samassa menisi. Nyt meillä asustaa siis kaksi orpoa, Noki ja Lumikki. Kumpikin tulivat liian nuorina, mutta kelpo kissoja heistä on kasvanut, toisinaan Lumikki näyttää ohuille johdoille hampaitaan ja Noki taasen leikkiessään puree turhan lujaa Lumikkia. Ovat kuitenkin läheiset toisilleen, vaikka Lumikki ei aina Nokin leikeistä lämpeäkään. Viimeinen frettimme, Roope, lähti ikiuneen noin vuoden kuluttua kissojen saapumisesta, kun ikä ja monenlaiset kolotukset alkoivat jo painaa. Tähän mennessä hän oli ystävystynyt kissojen kanssa oikein hyvin, leikit ja kujeet olivat aina sujuneet hyvin. Noki oppikin Roopelta kaappien avaamisen ja sukkakorissa nukkumisen, tästä syystä vaatekaapeissamme on nykyään lapsilukot, haha!


Kun kissat tulivat harjoiteltiin T:n kanssa tietysti käsittelyä ja silittämistä. Pieniä pentuja tuli silittää kuin linnunpoikaa, hellästi ja varovaisesti. Otimme pojan mukaan ruokintaan ja muuhun hoitoon. Tietysti vilkas poika monesti säikytti kissat tahattomasti (ja toisinaan tahallaankin) piiloon, mutta koskaan ei ole mitään kummempia vastoinkäymisiä ollut.
N syntyi kissojen ollessa vuoden ikäisiä, alusta alkaen Lumikki tuli aina viereeni, kun imetin N:ää, toimi kuin varaemo kehräten hyvin lähellä. Edelleen kun N nukkuu päiväuniaan meidän sängyllämme Lumikki hyppää usein hänen viereensä. Sohvalla istumme usein koko perhe, kissat joko vierellä tai sylissä. Olen aina toivonut kissaa, joka tulee omasta tahdostaan syliin ja nyt meillä on sellaisia kaksin kappalein! Mikään ei pysty vauvaamme korvaamaan, mutta voin sanoa kissojen tulon helpottaneen suruuni paljon, sain jotain uutta ajateltavaa. Ovat ne vain ihania, vaikka joskus ärsyttää, kun kukat on pureskeltu yön aikana tai paidassa on karvoja. 

Oikeastihan kissojen luovutusikä on sen 12 viikkoa, joten tietysti parhaassa tapauksessa sitä täytyykin noudattaa. Meidän kohdallamme kumpikin kissa oli jäänyt orvoksi, joten olisi ollut turha odottaa niin kauaa uutta kotia. Lapsiperheessä (ja toki muutenkin) kissalla on tärkeä olla oma paikka, johon hän pääsee tarvittaessa melua ja elämää karkuun, kissat kun kaipaavat omaa tilaa. Meillä kissojen kynnet leikataan, ihan senkin takia, kun N on vasta 2, eikä ymmärrä vielä sitä, että kissa voi napata leikillään jostain yhtäkkiä kiinni - näin vältytään turhilta vahingoilta, eikä kukaan kärsi. Lapsiperheessä kissojen leikittäjiä löytyy aina, vaikka itse ei päivittäin ehtisikään, itseasiassa Noki leikkii esikoisemme kanssa piilosta. T juoksee piiloon ja pian Noki seuraa perästä, etsii T:n ja maukaisee, sitten T juoksee uuteen piiloon - aika hauskaa! Kissat vaativat jonkin verran seuraa, joten oma mielipiteeni onkin, että kissoja on parempi olla kaksi kuin yksi, varsinkin, jos kissat asuvat sisällä. Heistä on seuraa toisilleen silloinkin, kun emme ole kotona, vaikka yleensä silloin nukkuvatkin.

Synttäreillä poikalauma innostui punnertamaan, jolloin Noki oli heti puskemassa jokaista.

Omien kokemusteni mukaan voin siis ehdottomasti suositella kissojen hankkimista lapsiperheeseen, tietysti jos kyseessä on lapsiin tottumaton aikuinen kissa, niin kannattaa miettiä pariin kertaan. Pennusta pitäen kissat oppivat hyvin tulemaan toimeen lasten kanssa. Lapsille tietysti pitää alusta alkaen opettaa kissan käsittelyä, kissa ei ole lelu, vaan perheenjäsen!

lauantai 3. syyskuuta 2016

Tällainen on 7-vuotias

Mitäkö tulee ensimmäisenä mieleen 7-vuotiaasta?

Ahkera, utelias, kaikesta kiinnostunut. Maailma avartuu koulunkäynnin ja omatoimisen liikkumisen myötä. Joskus myös väsyttää, aina ei voi jaksaa, sillä onhan tuossa iässä paljon uutta opittavaa.
Rajoja kokeillaan, puhelimen käyttöä harjoitellaan. Miten ulkona pitikään liikkua, kun kulkee yksin? Mitä pitää tehdä jos eksyy? Oma perhe on tärkeä, niin myös opettaja ja kaverit. Tässä iässä on tyypillistä asioiden paisuttelu ja valkoiset valheet, toisinaan käydäänkin keskusteluja siitä, miksi joku kaveri on valehdellut. Ajattelutapa muuttuu, enää äidin ja isän kertoma ei välttämättä ole se, jota automaattisesti uskotaan. Asioiden oikeaa ja väärää puolta pohditaan paljon, miksi joku teki noin ja toinen näin? Paljon kyseenalaistamista. Irtaudutaan vanhemmista, moni asia on lapsen mielestä noloa - vanhemmille voi olla kova pala, kun lapsi sanookin, ettei halua heidän saattavan kouluun. Ekan luokan myötä tulee niin hyviä kuin huonojakin tapoja isommilta lapsilta, mallia otetaan toisista lapsista ja mikäli käytös ei olekaan hyväksyttävää ollaan siitä kovin ihmeissään. Miksi joku saa tehdä noin ja minä en? Miksi minä saan ja joku ei?

Kengännauhat ja farkkujen napit saavat aikaan hikikarpaloita otsalle, mutta ahkeralla harjoittelulla pian kaikki sujuu. Ekan luokan lopulla ollaan varmasti jo monessa asiassa kokeneempia.

Star Wars on kova juttu, joten suurin osa lahjoistakin olivat siihen liittyviä.

7-vuotias on jo iso lapsi, mutta oikeasti mahtuu vielä oikein hyvin vanhempien syliin ja onkin ihana makoilla sohvalla kainalokkain rankan päivän päätteeksi. Toisena hetkenä tsempataan kuitenkin kovasti ja ollaan hyvinkin paljon vanhemman oloisia, varsinkin jos sattuu olemaan kavereita näköpiirissä.

Tämä viikonloppu on yhtä juhlaa, sillä meillä asuu aivan ihana 7-vuotias! Tänään juhlittiin suvun kesken, huomenna talo saapuu täyteen saman ikäisiä poikia, vauhtia riittää!
Onnea Rakas T! Äidin ja Isin kulta!

Syntymäpäiväkakkuna oli tällä kertaa täytekakku suklaamoussetäytteellä. Päälle valuva suklaaganache ja pensasmustikoita suoraan anoppilan puutarhasta. 

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...