Kaksplus.fi

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Ihana kamala kesäloma

Tiedätkö sen ihanan tunteen, kun kesäloma vihdoin koittaa ja saa laatuaikaa perheen kanssa?

Olet mielessäsi kehitellyt kaikkea mukavaa, koska lapsista vanhempi on jo sen ikäinen, että hänet voi ottaa mukaan lähes kaikkeen ja nuorempikin pyörii hyvin mukana yrittäen parhaansa.

Ainoa vain, että olit unohtanut esikoisen ennen kouluikää olevan uhman, jossa lähes jokainen vanhempien ehdottama asia vain periaatteesta on väärin ja tietysti kuopuksen alkavan 2v uhman, päivässä aika monta kertaa kuuluvat lauseet "Minä itte!" ja "En halua!".

Aamu alkaa aamupalalla, aurinko paistaa ja linnut laulavat, radiosta tulee hyvä kappale. 
Siihen mennessä ollaan esikoisen kanssa jo ehditty ottamaan yhteen siitä saako televisio olla päällä kun ruokaillaan (ei saa, koska ruokapöydästä on suora näkymä siihen ja tuolloin kukaan ei istu pöydässä oikein päin) ja siitä saako hän syödä aamupalan vasta kohta. 
Aamupalapöydässä yleensä annan muutaman vaihtoehdon joista voi valita mieleisensä, mutta mikäli sattuu kohdalle se päivä, jolloin minä päätän aamupalan on sekin katastrofi. Tietysti äidin päätös ei kelpaa (vaikka se olisi se, jonka lapsi olisi itsekin vaihtoehdoistaan valinnut) ja siitä väännetään kättä. Tässä kohtaa pienin vielä vain katselee sivusta, hän syö aina samaa kuin isoveli, koska isoveli on paras.


Aamupalan jälkeen on yleensä tappelua leikeistä/televisiosta/ulkoilusta/vaatteista/sängyssä pomppimisesta/sohvalla hyppimisestä/tavaroiden liian nopeasta sinkoilusta ympäriinsä/liian korkeasta melutasosta ja kaikesta mitä maan ja taivaan välillä tapahtuu.
Nuorempi tulee vähän väliä huutamaan "ÄITI T TEKI!!" ja kas kummaa, eihän se T olekaan joka kerta tehnyt kiusaa vaan toisinaan juttu onkin alkanut pienemmästä itsestään. 
Keittiöstä ruoanlaittopuuhien seasta selvitän riitapukareiden sotkuja lasta toisessa ja maustepurkki toisessa kädessä. Usein sotkuja selvitellessä ruoka pääsee kärähtämään ja palovaroitin huutaa, terveisiä vain naapurustoon.

Vessapaperirullista kyhätty parkkitalo, esikoinen maalasi, minä liimasin.

Kun vihdoin olemme selvinneet lounasaikaan on ruoka tietysti väärää/pahaa/liian kuumaa/liian kylmää tai muuten vain väärän väristä. Jälleen kuopus seuraa ruokataistelua sivusta, hän syö mitä vain. 

Lounaan jälkeen nautin hetken hiljaisuudesta, kun nukutan kuopuksen - kunhan ensin ollaan toivuttu "N nyt päiväunille"-toteamisen aiheuttamasta uhmakohtauksesta. Kuopuksen nukahdettua on tunti-pari rauhallista aikaa - yleensä, sillä joko esikoinen touhuaa isänsä kanssa, on omissa oloissaan ja minä omissani tai vietämme laatuaikaa esimerkiksi pelaillen lautapelejä.

Tässä kohtaa päivä tosiaan on vasta puolessavälissä.
Iltapäivälle monesti keksimme erilaista aktiviteettia minimoidaksemme kiukuttelut - vaikka yleensä aktiviteettikin on jollain tapaa väärää ja jokin toinen asia olisi ollut kivempaa.


Ja illalla tietysti on päivä hurahtanut liian äkkiä ja nukkuminen on tylsää, kellokin on esikoisen mukaan vasta seitsemän, vaikka se todellisuudessa lähestyy jo yhdeksää.
Kuopus laulaa/heittelee unikavereitaan/höpisee ja touhuilee kaikenlaista sängyssään ennen unta, mutta viimein me vanhemmat huokaisemme syvään lasten vihdoin nukahdettua.


Sitä ihanaa rentouttavaa perheenkeskistä lomaa odotellessa...

Kuulostaako tutulta?

No, korjataan nyt sentään sen verran, ettei meillä luojan kiitos joka päivä (eikä edes joka toinen) ole tällaista hulinaa, mutta parinkin päivän jälkeen on kyllä jo kaikkensa antanut fiilis. 
Usein auttaa, kun illalla jo sovitaan, että seuraava päivä menee mukavammin.
2v uhmaa ihan vain uhmatakseen ja 6v periaatteen vuoksi..

Mutta on nuo vain niin ihania, etten vaihtaisi mistään hinnasta pois <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...