Kaksplus.fi

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Taistelu alkavaa uhmaikää vastaan

Tiedätkö sen tunteen, kun aina niin kiltti ja rauhallinen lapsesi muuttuukin "minä itte!"-kiukkupussiksi?
Minä tiedän, nimittäin N täyttää alle kahden kuukauden kuluttua 2-vuotta.

Vielä ei mitään kovin suurta ole huomattavissa, mutta olemme jo kaupassa oppineet sujuvasti kiertämään saippuakuplat ja karkit kaukaa.
Maanantaina olikin haastetta, kun kävimme Toys r usista hakemassa Hamahelmiä ja saippuakuplat oli tietenkin järjestetty aivan kassan viereen.
Nopea vilkaisu mieheen, kupliin ja poikaan, kuiskaus "tossa on noita, meetkö?" ja mies sujahti kuin vanhasta tottumuksesta lapsen ja saippuakuplien väliin.
Tällä kertaa vältettiin turha kiukuttelu ja vanhemmat pääsivät pisteille 1-0.

Kaupasta päästyämme käytävällä tuli pian vastaan lasten liikkuva helikopteri, sellainen kolikoilla toimiva. No eiköhän N huomannut sen ennen meitä. Hetken ehdinkin miettimään miksi hän käveli niin reippaasti ja juuri oikeaan suuntaankin.. Pitihän poika päästää siihen ja sopiva kolikkokin löytyi.
Toki kyydin loputtua harmitti ja piti kiukutella matkan jatkamista. 
Tässä kohtaa tilanne oli 1-1.



Jatkoimme matkaa käytävällä eteenpäin.
Kehotin pikkumiestä ottamaan äitiä kädestä kiinni, mikä virhe!
"MINÄ ITTE!", kova riuhtaisu irti äidin kädestä ja poika oli lähellä kaatua.
Tällä kertaa melko pienellä neuvottelulla selvittiin, nimittäin isi kaappasi pian syliin vauhdin nopeuttamiseksi, eikä kiukkua ehtinyt sen enempää tulemaan. 
Tämä kauppareissu päättyi täpärästi lukemin 2-1 vanhempien hyväksi taistelussa kiukkukohtauksia vastaan.

Kunnon raivokohtauksia ei vielä ole tullut, mutta hyvin näitä pieniäkin kiukkuja vielä pystyy välttelemään, kunhan pitää silmät auki ja seurailee tilannetta, sekä ympäristöä. 

T:n uhma alkoi sinä päivänä, kun hän täytti 2 ja pahin taisi mennä ohi neljään ikävuoteen mennessä. 
Hänen kanssaan uhma todellakin tuntui uhmalta, kerran keskellä H&M:ää hän menetti jostain hermonsa ja lähdettiin suosiolla pois huutava poika kainalossa, sillä kertaa jäi ostokset tekemättä. 
Kerran päiväkodin pihassa hän rimpuili kotiinlähtöä vastaan. Laitoimme pojan istuimeen takapenkille, joskin hän laittoi niin paljon vastaan, ettemme millään saaneet palkkia paikoilleen. Ei siinä mitään, tyynen rauhallisesti menimme etupenkille istumaan ja annoimme pojan takapenkillä huutaa huutonsa. Mikäli muistan oikein siinä meni 40 minuuttia, ainakin yli puoli tuntia. Auton ikkunat olivat aivan huurussa, mutta poika sai huutaa ja me odotimme. Kun huuto lakkasi ja T rauhoittui oli aika laittaa palkki kiinni ja lähteä kotiin. Toisilla kerroilla ei muuten enää sillä tavalla sitten riehunutkaan. 


Mielenkiinnolla odotan miten tämän nuoremman kanssa tulee käymään.
Uhmaikäisen kanssa täytyy vain muistaa, ettei itse lähde siihen huutamiseen mukaan. Mikäli meinaa menettää malttinsa on parempi laskea itsekseen rauhassa kymmeneen tai vaikka poistua minuutiksi vessaan rauhoittumaan. Se on onneksi vain ohimenevä vaihe, mutta hyvin tärkeä sellainen, sillä uhmaikä on pohjana lapsen itsetunnon kehittymiselle. 

2 kommenttia:

  1. Voi apua! Meillä poika1v10kk saa välillä raivareita ja odotan kauhulla, paheneeko tämä tästä. Tänään kattolamppu helisi, koska annoin pojalle Duplo-auton. Ei aina äiti ymmärrä! :D

    VastaaPoista
  2. Sä tiedätkin Onnin kovan pään ja mököttämisen 😂

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...