Kaksplus.fi

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Hamahelmiä hoitajille

Kesäloma on jo aivan nurkan takana!
Esikoisella on kaksi esikoulupäivää jäljellä, viimeisenä päivänä annamme hoitajille hänen tekemänsä hamahelmi-avaimenperät, sekä jokaiselle erilaisen taimen kasvatettavakseen. Hoitajat saavat sitten kesän mittaan tomaatteja ja paprikoita syödessään muistella yhteisiä hetkiä poikamme kanssa.

Pöllön ohje löytyi googlesta, tarkkaa hommaa. Taustalla iki-ihana Jollyroomin Mini Speeder-auto

Pikkuveljen piti tietysti olla jutussa mukana, jostain syystä hänen hamahelmensä olivat suurimmaksi osaksi pitkin lattiaa..

Kouluun siunaaminen oli jo toukokuun puolivälin paikkeilla ja kuten arvata saattaa, kyllähän siellä äidin silmät kostuivat. Niin kauniisti aikuiset puhuivat ja lapset lauloivat. 
Toivon todellakin, että kuopuksen mennessä päivähoitoon olisi vastassa samat hoitajat, joita olemme tässä vuosien mittaan tavanneet. Aivan ihanaa väkeä, toivottavasti he itsekin sen tietävät miten paljon ovat meille merkinneet. 

"On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa
nyt meidät yhteen liittää vain muistojemme maa
jäi jälki sydämiimme, jälki unelmiin
teille laulamme nyt näkemiin.

Turvallista matkaa me toivotamme näin
On aika purjeet nostaa ylöspäin
Turvallista matkaa aalloilla elämän,
kanssa hyvän ystävän."

Kesäksi olemme suunnitelleet kaikenlaista ihanaa yhdessäoloa,
kipaistaan polkupyörillä uimarannalle, kiivetään kalliolle katsomaan lampea, pompitaan trampoliinissa iltamyöhäälle ja niin pois päin. 
Kuitenkin olen pienestä pitäen perheeni kanssa tehnyt kesälomareissuja ympäri Suomen ja nyt onkin kovasti pohdinnassa mihin suuntaan tänä kesänä suuntaisimme. 
T on kovasti pyytänyt laivalle, oikeastaan jo pidemmän aikaa. Mutta Viking vai Silja?
Toisaalta olemme jo pidemmän aikaa puhuneet Tukholmaan menemisestä, siellä yö tai pari, Gröna lund ja Kolmården, olisi varmasti hauskaa!
Mitään ei olla lyöty lukkoon, mutta katsotaan... 

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Lasten aurinkovoiteet - hyvästä vai pahasta?

Kesä ja aurinko, helle ja vähäiset vaatteet.
Käyttääkö lapsella koko kesän pitkähihaisia UV-suojattuja asuja vai uskaltaako turvautua aurinkovoiteisiin?



Kaupat ja apteekit ovat pullollaan erilaisia aurinkosuojatuotteita, mutta mitä eroa niillä on? 

Kemialliset aurinkovoiteet
- suodattavat iholle osuvan säteilyn harmittomaksi
- sisältävät hormonaalisesti aktiivisia aineita, jotka saattavat aiheuttaa vakavia muutoksia lapsen kehityksessä (mm. syöpäriski ja hedelmällisyys)
- imeytyy ihon pintakerrosten läpi
- suoja alkaa 20-30 minuuttia iholle levittämisen jälkeen

Fysikaaliset/mineraaliset aurinkovoiteet
- heijastavat säteilyn iholta pois
- monesti värjäävät ihon valkeaksi
- eivät imeydy verenkiertoon
- suojaavat heti

Aurinkovoidepurkissa saattaa olla sekä fysikaalisia, että kemiallisia suoja-aineita.
Tarkkaile mitä purkissa sanotaan, nimittäin tuoteselostuksessa täytyy olla maininta toimintamekanismista. 


Yleisestiottaen voidaan todeta, että lapsille ehdottomasti parempi vaihtoehto on fysikaalinen suoja sen imeytymättömän koostumuksen ansiosta. Fysikaaliset voiteet saattavat tuntua nihkeämmiltä iholla ja toisinaan myös värjätä vaaleaksi, kun taas kemiallisista voiteista imeytyy hyvin vaarallisia aineita elimistöön. Jokainen voikin oman lapsensa kohdalla miettiä mikä on tärkeintä.

Alle 2-vuotiaiden iho suositellaan ensisijaisesti suojattavan vaatteilla, mutta toisinaan voidetta tarvitaan kuitenkin riittävän suojan saamiseksi. 

Pysy kuulolla, fysikaalisia voiteita tulossa testiin ja sen myötä tuloksia tänne nähtäväksi. 

keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Taistelu alkavaa uhmaikää vastaan

Tiedätkö sen tunteen, kun aina niin kiltti ja rauhallinen lapsesi muuttuukin "minä itte!"-kiukkupussiksi?
Minä tiedän, nimittäin N täyttää alle kahden kuukauden kuluttua 2-vuotta.

Vielä ei mitään kovin suurta ole huomattavissa, mutta olemme jo kaupassa oppineet sujuvasti kiertämään saippuakuplat ja karkit kaukaa.
Maanantaina olikin haastetta, kun kävimme Toys r usista hakemassa Hamahelmiä ja saippuakuplat oli tietenkin järjestetty aivan kassan viereen.
Nopea vilkaisu mieheen, kupliin ja poikaan, kuiskaus "tossa on noita, meetkö?" ja mies sujahti kuin vanhasta tottumuksesta lapsen ja saippuakuplien väliin.
Tällä kertaa vältettiin turha kiukuttelu ja vanhemmat pääsivät pisteille 1-0.

Kaupasta päästyämme käytävällä tuli pian vastaan lasten liikkuva helikopteri, sellainen kolikoilla toimiva. No eiköhän N huomannut sen ennen meitä. Hetken ehdinkin miettimään miksi hän käveli niin reippaasti ja juuri oikeaan suuntaankin.. Pitihän poika päästää siihen ja sopiva kolikkokin löytyi.
Toki kyydin loputtua harmitti ja piti kiukutella matkan jatkamista. 
Tässä kohtaa tilanne oli 1-1.



Jatkoimme matkaa käytävällä eteenpäin.
Kehotin pikkumiestä ottamaan äitiä kädestä kiinni, mikä virhe!
"MINÄ ITTE!", kova riuhtaisu irti äidin kädestä ja poika oli lähellä kaatua.
Tällä kertaa melko pienellä neuvottelulla selvittiin, nimittäin isi kaappasi pian syliin vauhdin nopeuttamiseksi, eikä kiukkua ehtinyt sen enempää tulemaan. 
Tämä kauppareissu päättyi täpärästi lukemin 2-1 vanhempien hyväksi taistelussa kiukkukohtauksia vastaan.

Kunnon raivokohtauksia ei vielä ole tullut, mutta hyvin näitä pieniäkin kiukkuja vielä pystyy välttelemään, kunhan pitää silmät auki ja seurailee tilannetta, sekä ympäristöä. 

T:n uhma alkoi sinä päivänä, kun hän täytti 2 ja pahin taisi mennä ohi neljään ikävuoteen mennessä. 
Hänen kanssaan uhma todellakin tuntui uhmalta, kerran keskellä H&M:ää hän menetti jostain hermonsa ja lähdettiin suosiolla pois huutava poika kainalossa, sillä kertaa jäi ostokset tekemättä. 
Kerran päiväkodin pihassa hän rimpuili kotiinlähtöä vastaan. Laitoimme pojan istuimeen takapenkille, joskin hän laittoi niin paljon vastaan, ettemme millään saaneet palkkia paikoilleen. Ei siinä mitään, tyynen rauhallisesti menimme etupenkille istumaan ja annoimme pojan takapenkillä huutaa huutonsa. Mikäli muistan oikein siinä meni 40 minuuttia, ainakin yli puoli tuntia. Auton ikkunat olivat aivan huurussa, mutta poika sai huutaa ja me odotimme. Kun huuto lakkasi ja T rauhoittui oli aika laittaa palkki kiinni ja lähteä kotiin. Toisilla kerroilla ei muuten enää sillä tavalla sitten riehunutkaan. 


Mielenkiinnolla odotan miten tämän nuoremman kanssa tulee käymään.
Uhmaikäisen kanssa täytyy vain muistaa, ettei itse lähde siihen huutamiseen mukaan. Mikäli meinaa menettää malttinsa on parempi laskea itsekseen rauhassa kymmeneen tai vaikka poistua minuutiksi vessaan rauhoittumaan. Se on onneksi vain ohimenevä vaihe, mutta hyvin tärkeä sellainen, sillä uhmaikä on pohjana lapsen itsetunnon kehittymiselle. 

maanantai 9. toukokuuta 2016

Mikä liittymä tulevalle koululaiselle? - lista liittymistä ja hinnoista

Esikoulu lähestyy loppuaan ja olemme luvanneet viimeisenä eskaripäivänä T:lle oman puhelimen.
Puhelimeksi valikoitui minun vanha Iphone 4S, sillä meiltä vanhemmiltakin löytyy Iphonet, joten käyttämisen (ja rajoittamisen) osaa jokainen meistä. Ei siitä siis sen enempää, mutta liittymäviidakko.. Se vasta on jotain.

Alla on listattuna edullisimpia liittymiä eri operaattoreilta, osan tarjouksista sain asiakaspalvelun kautta kysymällä suositusta. Listassa on ensimmäisenä edullisin vaihtoehto ja toisena joko täysin rajaton (Saunalahdella ei ollut välimuotoa ollenkaan, joten laitoin halvimman täysin rajattoman liittymän) tai rajattu viestien ja puheajan suhteen, edullisin vaihtoehto niistäkin.


Mitään enempää mietittynä ensin ajattelimme rajatonta liittymää, mutta tarkemman tutkimisen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että aloitetaan nyt noilla halvimmilla. Netinkäyttö tulee olemaan pääasiassa vanhempien, kavereiden ja läheisten kanssa whatsappailua - kaikenlaista videoiden, kuvien ja ääniviestien lähettelyä, joten mitään nopeaa nettiä ei tarvita. Hitain riittää varmasti.

Entä puhelut ja viestit sitten?
No, T ei vielä osaa täysin lukea, eikä sittemmin tietysti kirjoittaakaan ilman apua, joten tekstiviestit ovat varmasti aluksi harvassa, kuvia uskoisin lähettelevän senkin edestä. Puheluista en osaa arvella mitään, saattaa olla että on kovakin soittelemaan. Myös näistä syistä päädyimme edullisimpaan liittymään, jolloin näemme millaista pojan puhelimenkäyttö tulee olemaan ja liittymätyyppiä vaihdetaan sitten jatkossa tarpeen mukaan.

Vaatteet: H&M
Potkuauto: Jollyroom - Mini speeder 

Asiakaspalvelu ja hinnat?
Kuten jo aiemmin mainitsin, kyselin sopivia liittymiä pääasiassa asiakaspalvelun kautta. Soneran kohdalla asiakaspalvelu ei jostain syystä osannut toimia minun edukseni ollenkaan, sillä asiakaspalvelusta ei mainittu sitä edullisinta (kysyin nimenomaan aloittavalle ekaluokkalaiselle edullista liittymää, jossa netinkäyttö on hyvin vähäistä), vaan suositeltiin huoletta heti nopeinta nettiä ja monen kympin kuukausihintaa. 
Mainittuani tarkoittavani oikeasti edullista (mainitsin esimerkkinä Saunalahden alle 3e kuukausihinnan) kerrottiin minulle asiakaspalvelusta, ettei Soneralla niin edullisia olekaan.
Pienellä selaamisella sellaisen kuitenkin Soneran sivuilta löysin, hassua ettei asiakaspalvelija tiennyt siitä mitään??
Sen huomasin liittymiä kysellessäni, että asiakaspalvelu tarjosi esimerkiksi Saunalahdella vielä paremman tarjouksen kuin mitä sivuilla oli esillä. Eli ehdottomasti kannattaa kysyä tarjousta!

Lopputulos?
Hintojen suhteen ei liittymissä ole juurikaan eroa, ainakaan halvimmissa. Pakettiliittymissä sitten on jo hieman enemmän hajontaa.

torstai 5. toukokuuta 2016

Korttivinkki äitienpäiväksi

Meillä pojat ovat olleet aina kovia halaamaan, joten Pinterestiä selatessani törmäsinkin ihanaan halikorttiin, jossa siis lapsen kädet jäljennettiin kartongille, leikattiin ja kiinnitettiin korttiin ikään kuin halaamaan kortin saajaa. 


Toivottavasti kortin saaja ei itse käy tätä täällä kurkkimassa, mutta mielestäni oli niin hauska idea, että halusin sen teille jakaa jo ennen äitienpäivää.

Meidän kortteihin laitoimme molempien poikien kädet - alle pienemmät, niin ne paljastuvat kivasti, kun isommat kädet aukaisee.

Runon löysin jostain netistä, se oli niin kaunis, että liitin sen mukaan korttiin.

Muuttuvassa maailmassa
jotain on myös pysyvää,
Mummun kuva sydämessä 
aina mieltä lämmittää.
Hoivaa, sekä rakkautta
paljon Mummu annat,
varttuneenkin lapsen vuoksi
aina huolta kannat.
Kaiken teet sä parhaaksemme,
siitä lämmin kiitoksemme.

tiistai 3. toukokuuta 2016

Minun lapseni on parempi kuin sinun lapsesi

Perheeseen toivotun lapsen syntyessä äidin ja lapsen välille muodostuu sanoinkuvailematon yhteys. Aika pysähtyy ja sitä vain ihmettelee miten jotain niin limaista, sinertävää, alienin näköistä, mutta kuitenkin niin täydellistä on voinut kasvattaa sisällään. 


Siitä hetkestä lähtien se äidin ylpeys omasta lapsestaan alkaa.
Omaa rakasta lastaan voisi kehua ja ylistää koko maailmalle ja ihan kaiken aikaa - koska hän nyt vain on täydellinen, eikä kukaan koskaan voisi olla niin ihana. Aluksi voikin olla vaikea käsittää, että jonkun mielestä joku muu lapsi olisi ihanampi kuin se sinun omasi. Ne silmät, nenä, hiukset, pulleat posket - kaikki on niin ihanaa! Toisiinaan ylpeyden voi sanoa alkaneen jo raskausaikana, "kyllä tästä tulee maailman paras jalkapalloilija, kun potkii niin voimakkaasti", mutta mitä jos ei tulekaan? Mitä jos hänestä tuleekin tuiki tavallinen kansalainen?

Lapsen kasvamisen myötä ollaan innoissaan niin monesta, alkaen pään nostamisesta, hymystä, hampaasta edeten konttaamiseen, kävelytaitoon, kuperkeikkoihin ja lista jatkuisi loputtomiin. Mutta mitä jos joku oppiikin vähän eri aikaan? Näistä asioista puhumalla tulee helposti se tunne, että lapsia vertaillaan ja kilpaillaan kuka kehittyy nopeiten. Näillä saadaan aikaiseksi äitien välisiä riitoja, ihan tahtomattaankin. Mutta mitä jos joku ei opi ollenkaan kärrynpyörää, kun kaverit ovat osanneet jo kauan? Haittaako se? Ei, mutta ai että miten äidistä tuntuu pahalta ja syytetään itseään huonosta kasvatuksesta. Eikö vain?


Toiset äidit kehuvat muille lastaan ääneen - mitään pahaa tarkoittamatta, toiset pitävät kehut sisällään ja itseksensä hymisevät onnellisuuden kuplassaan.
Tilanteesta riippuen olisi kuitenkin parempi olla kehujensa kanssa hiljaa, vaikka ei sitä osaa ajatella oman lapsensa kehumisen satuttavan ketään, yleensä se kun on vilpitöntä innostusta uusista asioista.
Jokaisen oma lapsi on jokaiselle se tärkein ja jokaisen opitun virstanpylvään jälkeen tekisi mieli innoissaan hehkuttaa sitä kaikille, onhan se ihana nähdä miten oma lapsi kasvaa ja varttuu.
Esikoisen synnyttyä minäkin katsoin maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja ihastelin lastani, tietämättäni samaan aikaan loukaten hyvää ystävääni. Enhän minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, en kaiketi vain osannut pitää suutani kiinni ja sillä tavoin loukkasin kovasti. 
Olin jo täysin unohtanut koko tapahtuman, sillä onhan siitä jo vuosia aikaa, mutta tässä taannoin se tuli puheeksi kaiken muun keskustelun ohella. En edelleenkään muista siitä kuin hämärästi jotain, mutta kuinka toivonkaan, etten enää ole sellainen lastaan ylistävä tusinaäiti. Toki kerron kuulumisiamme, mutta maailma on avartunut viime vuosina hyvin paljon, eikä meidän perheemme ole loppujen lopuksi yhtään sen kummempi kuin mikään muukaan perhe - vaikka nuo lapset meille ovatkin maailman tärkein asia. 

Aika pian esikoiseni synnyttyä ymmärsin, miten varmasti jokainen äidiksi tullut on kokenut yhtä suuren rakastamisen tunteen kuin minä. En kokenutkaan mitään niin erityisen suurta tunnetta, mitä kukaan muu ei olisi kokenut. Se olikin tuiki tavallinen tunne äidille, mutta se oli vain jotain niin uutta ja ihmeellistä minulle.


Me olemme loppujen lopuksi tavallisia ihmisiä tavallisessa perheessä.
Elämme tavallista tasaista arkea ruuhkavuosien keskellä.
Aamulla heräämme töihin/kouluun/eskariin, kuka mihinkin, iltapäivällä toivottavasti ehdimme koko perhe ruokapöydän ääreen.
Illalla meno rauhoittuu ja hyvällä tuurilla jaksan pari tuntia viettää miehen kainalossa tai omissa puuhissani.
Seuraavana aamuna kaikki alkaa taas alusta.
Niin se vain on. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...