Kaksplus.fi

sunnuntai 14. kesäkuuta 2015

Miksi ulkona sataa?

Että saisin vihdoin blogia päivitettyä!


Loman alettua päivät ovat menneet ohi tajuamatta ollenkaan kesäkuun alkaneen, pari lämmintäkin päivää mahtui onneksi joukkoon. 
Jos jonkinlaista on tullut touhuttua, mutta kyllä sen vain huomaa miten aurinko aktivoi.
Aamulla herätessä on paljon virkeämpi ja raikkaampi olo, kun ulkona on kirkasta.
Vielä on sen verran viileää ollut aamuisin, että emme ole aamupalaa syöneet ulkona, mutta sekin hetki koittaa takuulla. 

Olin auringossa reilun tunnin ja paloin. Minä!?!? Tämä on nyt kolmas kerta elämäni aikana, kun palan.
Esikoinen on innostunut Unon pelaamisesta, sitä pelataan missä ja milloin vain. 
Askeleita tulee aurinkoisella säällä aivan huomaamattakin.
Olen niin rakastunut tähän laitteeseen, en voi kuin suositella!

Minulla on (paha) tapa koota itselleni "to do"-listoja, toisaalta ne ovat hyviä, kun asiat tulevat tehtyä.. Mutta toisaalta, minun on vaikea vain rentoutua, kun lista on kokoajan mielessäni. 
Olen vähän sellainen suorittajatyyppi ja perfektionisti, sekä itsekriittinen.
Toisinaan huomaan murehtivani aivan mitättömiä asioita, löydän koko ajan jotain parannettavaa.
Olen huomannut sen, että jos minulla on (sanotaan vaikka viikko) ylimääräistä aikaa, eikä mitään varsinaista tehtävää, niin kehitän sellaista väkisin. Jos ei muuta, niin pohdin uuden järjestyksen johonkin huoneeseen tai tilaan kasan kankaita ja ompelen lapsille lisää vaatetta.
Sormet syyhyävät koko ajan jotain tekemistä. 
Jonkin verran huomaan perfektionistisuuteni hellittäneen vuosien mittaan, en enää samalla tavalla stressaa esimerkiksi juhlien järjestämistä. Pidän järjestämisestä hyvin paljon, mutta aina siihen on oma jännityksensä kuulunut ja kuuluu edelleenkin - pienemmässä määrin vain. 

N:n 1v. syntymäpäivät lähestyvät kovaa vauhtia, juhlimme heinäkuun alussa. 
No juu, olen suunnitellut kaiken paperille jo, mutta tehtävää on vielä reilusti ennen sitä.
Tarkoituksemme on juhlia ulkona, mikäli sää sallii. Grillailemme herkkuja ja nautimme läheistemme seurasta. Sellaista rentoa menoa. 

N on nyt parin päivän ajan noussut mainiosti ilman tukea seisomaan ja jumppailee tasapainoaan kyykkyyn-ylös-liikkein. Ensimmäiset askeleet taaperokärryn kanssa meni tänään, tukea pitkin on muuten kävelty jo pitkään. Nyt jännitetään lähteekö ottamaan askeleita ilman tukea vielä ennen syntymäpäiväänsä. Voi pientä kultaa <3 


Ps. katsokaa millä herkuttelimme iltapalalla!
Takapihan nokkoset hyötykäyttöön!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...