Kaksplus.fi

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Viimeinen kevät päiväkodissa

Taitaa olla jo kolmas kevät peräkkäin, kun sairastamme vuorotellen sairastamisen perään. 

Viime päivityksen jälkeen on ehditty olemaan oksennustaudissa ja kaksi kertaa flunssassa. Väliin on ehtinyt terveitäkin päiviä, jolloin onkin riittänyt puuhaa - on ollut vappua, äitienpäivääm leikkimökkiprojektia, kakkuhommia ja muuta. 
On muuten uskomatonta, miten se kodin pyörittäminenkin vaan vie voimia sairaana ollessa.

Tokihan meitä on täällä 2 aikuista, mutta ne hetket, jolloin kumpikin on sairaana.. huh huh. Siihen nähden tuntuu luksukselta se, kun toinen aikuinen on terve ja toinen lasten kera sairastaa. Siinä saa sentään jotain tehtyä.

Being sick is just your body's way of saying you're way too awesome and you need to slow down so everyone else can catch up.

Itse asiaan. T:llä on 2 viikkoa päiväkotia jäljellä, sitten koko kesän loma ja syksyllä eskariin. Hän on tosiaan ollut nyt 16 päivää viikossa 6 tuntia per päivä päiväkodissa, sillä 5-vuotias jo selvästi kaipaa muutakin seuraa kuin vanhempansa ja vauvaikäisen pikkuveljen ;) Edes puistossa ei ole hänenikäisiään lapsia arkiaamuisin. Tietysti kerho olisi ollut yksi vaihtoehto, mutta tässä tapauksessa tutussa päiväkotiryhmässä jatkaminen tuntui luonnollisimmalta.

Perheellämme on ollut tapana muistaa hoitajia sekä joulunaikaan, että keväisin kauden lopussa. Nyt on T:n viimeiset viikot tuolla talossa, sillä eskari sijaitsee koulun yhteydessä.
Päässäni on pyörinyt kovasti mitä ihmettä hoitajille keksisi. Jotakin spesiaalia, mutta ei kuitenkaan mitään turhaa.
Sitten innostuimme T:n kanssa ajatuksesta, että teemme päiväkotiin kakun. Siitä saisivat osansa niin keittäjä, hoitajat kuin laitosapulaisetkin - kaikki, joiden ansiosta poikamme päiväkotipäivät ovat olleet kiitettävän arvoisia!

Kevätjuhlan yhteydessä tulemme antamaan oman ryhmän hoitajille jotakin pientä erikseen. Tyyliin orvokit pikkuruukuissa tai jotakin muuta pientä ja suloista, mitä nyt satumme löytämään.

Haikealta tuntuu, T on saanut heiltä niin paljon tämän kolmen vuoden aikana ja nyt se kaikki loppuu. Tai pikemminkin auttaa häntä kasvamaan ja jatkamaan elämäänsä eteenpäin. 
Se pieni 3-vuotias, joka alkuun ei hoitajien ymmärrettävästi edes puhunut on nyt iso, kaikki kirjaimet osaava poika. Voi rakkaus <3



2 kommenttia:

  1. Meillä on sama edessä, esikoinen aloittaa eskarin ja äitiä jännittää yhtä paljon kuin tyttöä :D
    Koulumaailma minua pelottaa mutta yritän olla ajattelematta liikaa sitä aikaa vielä, otetaan askel kerrallaan :)

    VastaaPoista
  2. Eilen taisi pojalla iskeä totuus vasten kasvoja, 8 hoitopäivää enää. Iso harmistus ja kova pohdinta onko eskarissa samanlaisia lautapelejä, leluja ja lepohuoneessa yläkerta :D Tai ylipäänsä onko lepohuonetta. No, ensi viikolla pääsemme perheen kanssa tutustumaan, päiväkotiryhmän kanssa hän on ollut jo. Suuria muutoksia pienen ihmisen elämässä, voi hurja :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...