Kaksplus.fi

perjantai 19. lokakuuta 2012

Rakenneultra

Viimeaikoina on paljon tullut pohdittua elämää ja sen merkityksellisyyttä. 
Viime viikolla oli rakenneultra, jonne menimme sillä mielin, että tietenkin kaikki olisi kunnossa.
Vastassa oli kuitenkin jotakin järkyttävää, sikiön sydämen vasen puoli ei toiminut kunnolla. Ultraava lääkäri ei juurikaan enempää osannut sanoa, kuin että jostakin erittäin vakavasta oli kyse. 
Seuraavalla viikolla pääsisimme jatkotutkimuksiin Hyksiin, jossa asiantunteva lääkäri ultraisi ja kertoisi kaiken. 

Tuo helvetillinen päivä oli eilen. 

Pienen poikamme sydän on niin heikossa kunnossa, että sitä ei tulla koskaan saamaan kuntoon.

Saimme kolme äärimmäisen huonoa vaihtoehtoa:
- raskauden keskeytys
- raskauden jatkaminen ja synnytyksen jälkeen vauva heti saattohoitoon, hän saattaisi elää kaksi vuorokautta
- kirurgia, kolme erittäin vaativaa leikkausta, joista jokainen saattaisi helpottaa tilannetta vähäksi aikaa, mutta kehityshäiriö tulisi silti johtamaan kuolemaan. Lisäksi leikkauksissa ja ylipäänsä raskauden jatkamisessa olisi riskinä ja suurena todennäköisyytenä, että aivoihin tulisi jotakin häiriötä hapenpuutteen seurauksena. 

Maanantaina saan puhelun Tyksistä, jolloin selviää tarkemmin asioita, mutta keskeytykseen olemme päätyneet. Viime vuonna vastaavanlaisia tapauksia on koko Suomessa ollut 5kpl, joista kahdessa tapauksessa on jatkettu raskaus loppuun saakka. Molemmissa tapauksissa lapsi on menehtynyt.

Alkuviikosta selviää varmasti tarkemmin miten ja milloin keskeytys tapahtuu. 
Pelkään sitä aivan valtavasti, ei minun vielä pitänyt synnyttää?!
Minun piti valmistua koulusta ja jäädä sen jälkeen äitiyslomalle!

Rakas ystäväni on myös raskaana, laskettu aika olisi kaksi viikkoa ennen minua. 
Kuinka voin jatkossa katsoa hänen lastaan? Kuinka voin kuunnella hänen onneaan ja lapsen kehitysaskeleita? 
Tietenkin olen hänen puolestaan äärettömän onnellinen, mutta oma lapsi palautuu varmasti mieleeni jokaisella kerralla. 

Ehkä asian kanssa oppii vain elämään? En tiedä - tämä on yhtä helvettiä.

5 kommenttia:

  1. Voi ei ! Todella ikävää, että teille on käynyt näin :( Sydäntä särkevää. Onko olemassa mitään tukiryhmiä, joihin voisit ottaa tukea ja saada vertaistukea?

    Elämä on välillä aivan perseestä, heittelee seinältä toiselle, satuttaen :(

    Ja ehkä opit asian kanssa elämään, tämä ei ole kuitenkaan ystäväsi vika.

    VastaaPoista
  2. En osaa sanoa mitään mikä sun oloa helpottaisi ni en edes sitä yritä... Jätän vain merkin ja paljon virtuaalihaleja!<3

    VastaaPoista
  3. Osuin sattumalta tänne, aikaa on jo kulunut ja haavasi arpeutuneet. Oikein hyvää ja onnellista jatkoa sinulle ja perheellesi! <3

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommentoijille. Ajan myötä on helpottanut, mutta ikävä on ikuinen. Hän elää muistoissamme, vaikka konkreettista muistoa ei käden ja jalanjäljen lisäksi ole.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi <3

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...