Kaksplus.fi

tiistai 30. lokakuuta 2012

3-vuotiaan toppaa

 Lumi tuli (ja meni..), joten oli aika kaivaa esiin toppavaatteet.
Herra 3-vuotias ei  ollut kovin innokas sovittamaan lämpimiä toppavaatteita ihan vain äidin iloksi, saatiimpahan kuitenkin muutama kuva aikaiseksi :)

 Molo Kids Polaris, 104cm, oli käytössä jo viime talvena.
Todella hyväksi todettu ja hoikalle pojalle mallikin on mitä parhain. 
Käytettynä ostettu, joten jo kolmatta talvea käytössä, melko kestävää laatua eikö? 

 Ticket to Heaven Baggie, 98cm 
Nyt meillä kokeilussa ensimmäistä kertaa Ticketin haalari, malliltaan vähän Molo Kidsia leveämpi, mutta mielestäni ei liian leveä siltikään. 
Tämä myös käytettynä ostettu.

 Ticket to Heaven setti, takki 104cm ja housut 98cm
Nämä myöskin olivat jo viime talvena käytössä ja ovat käytettynä ostetut.

 Kengiksi ostin uutena kokeiluna Eccon toppakengät, sekä viime talvena
erinomaisiksi todetut Kavat Extremet.
Ps. kannattaa kurkata Zalandon alekoodit, sieltä saa kenkiä ja jos jotakin edullisesti!
Laadukkaiden lastenkenkien hinnat nousevat helposti korkeiksi, joten itse ainakin metsästän useasti hyviä alennuksia ja ostopaikka onkin monesti nimenomaan hinnasta kiinni. 

Kintaita on moneen lähtöön. 
Vasemmalla ylhäällä uutena kokeilussa Luhdan toppakintaat,
oikealla ylhäällä myöskin uutena kokeilussa Hans companyn Softshell-kintaat,
molemmat alhaalla olevat kintaat ovat tähtiJonathanin, jota meillä on aikaisemmin ollut vain välikautena.
Postista vielä odotellaan Molo Kidsin pitkävartisia Rainbow-kintaita, että saadaan väriä mukaan!
 
Pipoja on myös moneen lähtöön, tässä vain murto-osa.
Vihreä Molo kidsin toppalakki, samanlainen oli viime vuonna ja erinomaiseksi todettu.
Ruskea lakki on ehkä hieman enemmän alkutalven juttu, ei niin paksu tähtiJonathanin hattu.
Tähtipipo on Lindexiltä ja tupsupipo uutena kirpputorilta.
Vielä metsästän kovasti vihreää Tintun tai UNQ:n kaltaista dinohattua haalarien kaveriksi. 

Lisänä meillä on vielä kahdet mustat toppahousut (toiset ostin jo kesällä kirppikseltä, kun olivat niin hyvään hintaan ja toiset saimme isovanhemmilta lahjaksi) ja musta aivan ihana pörröhuppuinen toppatakki, joka tosin taitaa tälle talvelle olla vielä turhan iso. Ainakin nyt sovituksessa oli sen verran reilu, että katsotaan lopputalvesta sitten uudelleen.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

26.10.2012


"Vaikka en sinua näkisi, et ole kaukana.
Olethan luonani kuitenkin, kaikessa mukana.
Vaikka en sinua kuulisi, et ole etäällä.
Kuuntelen puissa ja tuulessa laulusi säveltä.
Vaikka en sinua kohtaisi maan päällä milloinkaan,
olethan jäänyt kuitenkin sydämeeni asumaan."


Perjantaina 26.10.2012 oli tuo päivä. 
Ulospäin täydellinen, aivan isoveljensä näköinen 28cm pitkä ja 488g painava pieni poika syntyi vajaan 6h kuluttua käynnistyksestä.
Muistoksi saimme pienen käden- ja jalanjäljen painettuna paperiin. Sekä sain olla rauhassa vauvan kanssa, kun hoitajat hänet olivat puhdistaneet. 
Tuon ajan koin hyväksi, sain hyvästellä rakkaamme ja ottaa hänestä kuvia. 
Olo oli tuossa vaiheessa jo kovin rauhoittunut ja helpottunut. Kahden viikon kamala tuska ja odotus oli vihdoinkin ohitse. 

Nyt alkaa toipuminen. Näin oli helpompi sekä pienelle, että meille ja tulevalle isoveljellekin. 
Voi luoja, että tekee kipeää.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Rakenneultra

Viimeaikoina on paljon tullut pohdittua elämää ja sen merkityksellisyyttä. 
Viime viikolla oli rakenneultra, jonne menimme sillä mielin, että tietenkin kaikki olisi kunnossa.
Vastassa oli kuitenkin jotakin järkyttävää, sikiön sydämen vasen puoli ei toiminut kunnolla. Ultraava lääkäri ei juurikaan enempää osannut sanoa, kuin että jostakin erittäin vakavasta oli kyse. 
Seuraavalla viikolla pääsisimme jatkotutkimuksiin Hyksiin, jossa asiantunteva lääkäri ultraisi ja kertoisi kaiken. 

Tuo helvetillinen päivä oli eilen. 

Pienen poikamme sydän on niin heikossa kunnossa, että sitä ei tulla koskaan saamaan kuntoon.

Saimme kolme äärimmäisen huonoa vaihtoehtoa:
- raskauden keskeytys
- raskauden jatkaminen ja synnytyksen jälkeen vauva heti saattohoitoon, hän saattaisi elää kaksi vuorokautta
- kirurgia, kolme erittäin vaativaa leikkausta, joista jokainen saattaisi helpottaa tilannetta vähäksi aikaa, mutta kehityshäiriö tulisi silti johtamaan kuolemaan. Lisäksi leikkauksissa ja ylipäänsä raskauden jatkamisessa olisi riskinä ja suurena todennäköisyytenä, että aivoihin tulisi jotakin häiriötä hapenpuutteen seurauksena. 

Maanantaina saan puhelun Tyksistä, jolloin selviää tarkemmin asioita, mutta keskeytykseen olemme päätyneet. Viime vuonna vastaavanlaisia tapauksia on koko Suomessa ollut 5kpl, joista kahdessa tapauksessa on jatkettu raskaus loppuun saakka. Molemmissa tapauksissa lapsi on menehtynyt.

Alkuviikosta selviää varmasti tarkemmin miten ja milloin keskeytys tapahtuu. 
Pelkään sitä aivan valtavasti, ei minun vielä pitänyt synnyttää?!
Minun piti valmistua koulusta ja jäädä sen jälkeen äitiyslomalle!

Rakas ystäväni on myös raskaana, laskettu aika olisi kaksi viikkoa ennen minua. 
Kuinka voin jatkossa katsoa hänen lastaan? Kuinka voin kuunnella hänen onneaan ja lapsen kehitysaskeleita? 
Tietenkin olen hänen puolestaan äärettömän onnellinen, mutta oma lapsi palautuu varmasti mieleeni jokaisella kerralla. 

Ehkä asian kanssa oppii vain elämään? En tiedä - tämä on yhtä helvettiä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...