tiistai 11. syyskuuta 2018

Helpot huippusynttärit Huvimaassa!

* Kaupallinen yhteistyö: Huvimaa

Parina viime vuotena meillä on pidetty kaverisynttärit kotona, ihan kivaa vaihtelua ja rahaahan siinä säästää, mutta näin kauniisti sanottuna pakko myöntää, että huomattavasti helpommalla pääsi ulkoistaessaan juhlat. Niin vanhempien korvat, kuin hermotkin pysyvät kunnossa, kun riehakas poikalauma purkaa energiaansa lapsille suunnatussa hallissa ahtaan kotimme sijaan. Siivoamiset, tiskit ja rekvisiitat ovat tuolloin muiden tehtävänä ja itse saa ottaa paljon rennommin, kunhan vain hankkii tarjottavat ja ilmaantuu oikeaan aikaan paikalle.



T, itse juhlakalu täytti 9-vuotta ja paikan valinta otti oman aikansa - mikä tahansa ei kelvannut. Hän on vuosien varrella käynyt monissa synttäripaikoissa vieraana, tällä kertaa finaaliin pääsivät sekä Huvimaa, että saman omistajan Huvilupa, joissa kummassakin hän oli käynyt aiemminkin ja ne olivat hänen mukaansa "sikahauskoja" paikkoja. Huvimaa kuitenkin vei voiton monipuolisuudellaan, Huvilupa kun painottuu  enemmän laser- ja värikuulasotailuun (ja viimeisimmäksi T oli Huviluvassa ollutkin, joten vaihtelu virkisti). 



Mielestäni ehdoton plussa Kaarinan Piispanristillä sijaitsevassa Huvimaassa on se, että siellä ei ole vierasmäärällä rajoitusta (tietysti on hyvä huomioida, että hinta sisältää yhten ohjaajan), jonka myötä on mahdollisuus kutsua vaikka kokonainen koululuokka tai päiväkotiryhmä nauttimaan hauskanpidosta. Meillä lapsia oli kaikenkaikkiaan 10 kappaletta, nuorin 4v ja vanhimmat 10v ja kaikki tuntuivat viihtyvän; iloisia kasvoja riitti ja kotiin ei oltaisi maltettu lähteä! 

Paikka on suunniteltu pääasiassa 4-12-vuotiaille, lastenmielisten aikuisten onkin hyvä huomioida, että hinta sisältää alaikäisten tapaturmavakuutukset ja telmiä sen mukaisesti ;) 

Oletko muuten koskaan kokeillut hypätä juustomereen korkealta linnasta? Mun oli ihan pakko laittaa silmät kiinni, kun sain ensinnäkin kerättyä rohkeutta hyppyyn, enhän voinut enää perua siinä reunalla seisoessani ja lasten kannustaessa ympärillä. Ja lapsilla oli hauskaa, kun aikuisetkin leikkivät mukana! Mikäli mukana riehuminen ei innosta, niin toki voi ottaa rennosti ja istahtaa hierontatuoliin, sekä laittaa peltorit korville ja nauttia hetken rauhasta, toimii sekin! Ja hei, siihen voi vielä keittää kaupanpäälliskahvit tai -teet ihan vain kruunaamaan hetken. 










Paikanpäältä löytyy tarjoiluun kulhoja ja astioita (nämä, kuten kaikki aktiviteetitkin on muuten näkyvissä heidän nettisivuillaan, erikätevää!), veimme mennessämme vain syötävät, juotavat ja pillit, sekä pienet muistamiset kutsutuille. Lisäksi on mahdollista myös tilata lisäpalveluja, esim. karkkipinjataa, ryhmäkuvaa ja mitaleja. 

Pieniä (ja vähän isompia) yksityiskohtia myöten paikka oli hienosti toteutettu. Jo mainitsemani hierontatuoli ja peltorit aikuiselle, syntymäpäiväsankarin valtava kuningastuoli, upeat ritarilinnat hahmoineen, tasapainoskootterit, discovalot, juustomeri, trampoliinit, savukone, musiikki ja valtavasti muuta. Jo yksistään legoja oli 70kg käytettävänä! Seinien maalaukset viimeistelivät tunnelman. Huvimaata ei oikein voi kutsua esimerkiksi liikuntasynttäreiksi, koska sieltä ihan oikeasti löytyy jokaiselle jotain. En varmasti itse ehtinyt edes kaikkea näkemään, kun aina katseen kääntäessä näin jotain uutta. 

Iso, iso peukku! Poikakin ilmoitti, että ensi vuonna voitaisiin pitää juhlat samassa paikassa.  



tiistai 14. elokuuta 2018

4-vuotias herkkusuu: tikkarisynttärit


Supermyöhässä tämän postauksen kanssa, mutta lomalla kuuluu rentoutua ja nauttia, siinä syy blogin hiljaisuuteen. Huomenna jatkuu esikoisen koulu, ensi viikolla N:n kerho, paluu arkeen ja blogin pariin on ihan näillä hetkillä. Hetkeksi vielä kuitenkin palataan heinäkuisiin neljävuotisjuhliin.

Haastattelin ajoissa ennen juhlapäivää tulevaa päivänsankaria ja keskustelun pohjalta teemaksi valikoitui tikkarit. Eikä ihme, aina herkkupäivänä N valitsee itselleen tikkarin. Juhlapäivä oli vallan ihana, kuten koko kesäkin! No, kuvat puhukoot puolestaan.


Kakussa tietysti tikkareita, täytteenä sankarin toiveesta suklaamousse.
Meillä on aina juhlissa ollut voileipäkakkua, tällä kertaa vaihtelun vuoksi tonnikalakolmioleipiä.

Masaliisa, mokkapalat, mokkaruudut... you name it. 

Lapsia ajatellen vesimelonin puolikkaaseen asetetut coctail-tikut.

Lahjaksi laatikollinen tikkareita, voi iik!
Eräs paketeista piti sisällään kovasti toivotun tiikerin!

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Hellettä pakoon kylpylälomalle

* Kaupallinen yhteistyö: Scandic Eden Nokia

Rakastan kesää, rakastan valoa ja lämpöä, rakastan aurinkoa ja hellettä, mutta pakko myöntää, että yhden yön miniloma Nokialla Scandic Edenissä teki terää koko perheelle. Raikasta uintia ja viileä huone, ihan täydellistä.

Aamupalalta näkymä allasalueelle on huikea.


Meidät otettiin iloisesti vastaan respassa ja vaikka ruuhkaa hieman olikin, jono kulki sutjakkaasti. Mukaansa lapset saivat valita jokainen pienen puuhan, nämä osoittautuivatkin ihan huippujutuiksi! Pienillä asioilla saadaan asiakkaille hyvä mieli. Tikkupeli ja muistipeli olivat ylivetoja illalla huoneessa, yatzy säästettiin kotiin.

Seuraavaksi kohti huonetta muutaman innostuneen juoksuaskeleen saattelemana, lapsilla oli kiire nähdä tuleva huoneemme ja vielä kovempi kiire päästä pian uimaan. Nopeasti tavaroiden purku, uikkarit päälle ja kylpytakki niskaan. Ihan pakko muuten tähän väliin kehaista hotellin kierrätystä, huoneessa oli nimittäin kaksi roskista, joista toinen oli jaettu kolmeen lokeroon; paperi, bio ja muut jätteet. Helposti tuli järjestettyä roskat oikeisiin lokeroihin.


Kylpyläosasto sijaitsee katutasossa ja kulku sinne on respan vierestä. Pukutiloissa on kaksi pientä pukuhuonetta erikseen hotelliasukkaille. Pienimmille vieraille löytyy erikseen allasosastolla käytettäviä lastenrattaita, tää on kyllä huippu, kun pienin saa nukkua päiväunet allasosastolla muiden pulikoidessa lähistöllä. Meillä ei tällä kerralla ollut rattaille käyttöä, sillä Samu paljastui aikamoiseksi vesipedoksi ja päiväunetkin sattui nukkumaan sopivasti aina matkan päällä. Suihkutiloissa jahdatessani yksivuotiasta huomasin seinässä pienen tuolin, johon lapsen sai turvavöillä tarvittaessa kiinnitettyä - äidille hetki aikaa suihkutella, jes! Allasosastolla oli kiire päästä joka paikkaan, pojat olivat todella innoissaan. Oli liukumäkiä joka lähtöön, poreita, kylmää allasta, ulkoallasta, virtaavaa vettä, lastenaltaita ja kaiken kruunasi aaltokone suurimmassa altaassa. Ulkoaltaastakin sai ihan eri tavalla irti näin lämpimällä, sillä piha-alueella oli myös aurinkotuoleja ja erilaisia pihapelejä, sekä leikkipaikka.

Mitä ryppyisemmät varpaat, sitä paremmat uinnit.


Monen tunnin uinnin jälkeen oli tietysti kova nälkä. Edellisestä kerrasta muistimme ravintola Rosalian suussasulavan hampurilaisen ja päädyimme jälleen samaan ravintolaan, vaikka vaihtoehtoja oli muitakin. Koska hotelli oli täynnä ja ruokailijoita ilmeisen paljon jouduimme tovin odottamaan, mutta sekään ei sinänsä haitannut, koska asiasta mainittiin heti ruokaa tilatessa. Pettymys olisi ollut suuri, jos odotuksesta ei olisi mitään mainittu etukäteen ja olisimme joutuneet esimerkiksi maidon kanssa odottelemaan pöydässä puolisen tuntia. Nyt saimme hakea kylmät juotavat myöhemmin, kun ruoka jo oli saapunut. Lapset jaksoivat hienosti, vaikka väsy oli jo kova. Rosaliasta on ikkunat sekä ulos, että allasosastolle, joten katseltavaa riitti. Pienin sai iltapuuron meidän muiden odotellessa ja nukahtikin sopivasti vaunuun, jolloin me aikuisetkin saimme ruokailla rauhassa. Vatsat saimme jokainen täyteen ja lasten makkaraperuna-annokset olivat niin suuret, että saimme ottaa loput huoneeseen mukaan - niitä napsittiinkin vielä pitkään yöhön. 

Lasten makkaraperunoilla oli kokoa, näistä olisi aikuinenkin täyttynyt.


Minä rakastan hotellien pehmeitä ja valkoisia lakanoita, joten nukkumaanmeno on itselleni aina nautinto. Pienin tosiaan oli jo nukahtanut vaunuun, joten hänet piti vain nostaa sänkyyn ja riisua vähän vaatteita. Lasten kanssa pelattiin hetki tikkupeliä, nukkumaanmenon tultua keskimmäinen zippasi viidessä minuutissa ja vanhin taisi sinnitellä hereillä vartin verran. Itse taisin nukahtaa välittömästi, kun suljin silmäni. Huoneestamme oli ikkunat kahteen suuntaan, näköala järvelle oli kaunis. Illalla ihastelimmekin auringonlaskua, joka näkyi juuri sopivasti huoneeseemme. Lämmöstä ei tietenkään saisi valittaa, mutta oli kieltämättä aika ihanaa olla raikkaassa ja ilmastoidussa hotellihuoneessa, nukuin todella sikeästi ja aamulla heräsin virkeänä. 

Tikkupelin parissa vierähti tovi, jos toinenkin.


Auringonlasku huoneemme ikkunasta oli todella kaunis.

Aamulla heräsimme seitsemän pintaan, suunnitelmana oli käydä aamupalalla ja suunnata pian uimaan. Aamupalalle pääsimme sopivasti ennen pahinta ruuhkaa. Yllätyin positiivisesti luomuvaihtoehdoista, lisäksi hedelmiä ja siemeniä oli kivan monipuolisesti. Jokainen sai hyvin syödäkseen, vaikka hotelliaamiaisella on aina vähän oma jännityksensä lasten syömisten suhteen. Jälkiruoaksi lapset herkuttelivat lopuksi lätyillä ja korvapuustilla. Ikkunoista katseltiin jo malttamattomana alas allasosastolle. Syöminen sujui mukavan nopeasti, kun kokoajan oli näkösällä se, mihin kohta taas mentäisiin.

Aamiaisella lapset oli huomioitu hyvin, talon puolesta löytyi mukavasti ruokailuvälineitä ja ruokalappuja. Tapasimme myös Scandicin maskotin, Sigge-siilin.






Koska aikamme oli kulunut niin vauhdilla, sovimme lasten kanssa menevämme huoneenluovutuksen jälkeen vielä kiertämään leikkipaikkaa, pelihuonetta, sekä pomppulinnaa. No eksyimmehän myös pelaamaan pingistä ja sählyä, lapsiperheet oli huomioitu varsin mukavasti ja tekemistä riitti vaikka kuinka. Toinenkin yö olisi mennyt ihan helposti. Lapsiperheen laatuaikaa parhaimmillaan ja hienosti pojat jaksoivatkin koko matkan ja pääsimme hyvillä mielin lähtemään kotiin päin. 

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Ötökänmetsästäjät - jännitystä lemmikkiperheen arjessa

Erityisesti näin kesäaikaan omakotitalossa näkee jos jonkinlaista vipeltäjää, joilta löytyy vaihtelevasti kuudesta kahdeksaan jalkaa ja eri määrä siipiä. Tässä eräänä päivänä tuleva kolmasluokkalaisemme kohtasi keittiössä koppakuoriaisen, välittömästi hänen ystävänsä ylpeänä ilmoittautui olevansa rohkea ja "uhrautuisi" kuljettamaan otuksen ulos. Mutta voi sitä ilmettä, kun 8v alkoi välittömästi kutsumaan lemmikeitämme paikalle ja ehdottomasti kielsi ystäväänsä koskemasta ötökkään. Rivissä pojat katselivat ensimmäisenä paikalle saapuneen kissan leikittelyä - voi mitä raakuutta!

"Tänne Pika! Lumikki, Noki, kiss kiss!

Tosiaan lemmikkitaloudessa oma huvinsa on siinä, jos joku ötökkäparka eksyy sisään (paitsi öiseen aikaan, jolloin kissat syöksyvät hyllyjen yli mitä hienoimmin akrobatialiikkein - not!). Kaksi sisäkissaa saavat tuon pienen hetken ajan toteuttaa sisäistä leijonaansa tai vaihtoehtoisesti hassu koiranpentu ihmetellä otusta. Kissamme ovatkin oppineet, että heitä kutsuttaessa on parempi herätä ja saapua paikalle mitä pikimmiten, tiedossa yleensä on jotain herkkua ja sillä hetkellä nopeus on valttia. Nopeat syö hitaat vai miten se meni. 

Tästä neidistä saa selvän kuvan vain makuuasennossa. 


Kissanomistajat tietävät sen tunteen, kun esimerkiksi muurahainen kipittää jossain, osoitat sitä ja kissa ei vain näe, ei niin millään. Tollo mikä tollo, vaikka kuinka yrität osoittaa ötökkää, tuijottaa kissa sinua kuin halpaa makkaraa: "Mitä hittoa toi muija huitoo?!". Kun lopulta kissa huomaa muurahaisen se toimii kuin salamaniskusta tai vaihtoehtoisesti tuijottaa ja seuraa sitä, kunnes muurahainen pujahtaa johonkin koloon piiloon.

Toinen kissa oli kuvaushetkellä piiloutunut minne lie, toinen istuutui kauniisti kameran ulottuville.

torstai 21. kesäkuuta 2018

Lapsiperheen juhannustaiat x 6


KAIVOON KURKISTAMINEN


Jos näet yhdenkin hiuksen putoavan on tulevalla äidillä tiedossa synnytyksenjälkeistä hiustenlähtöä ja äidiksi jo tulleella on tiedossa hermoja (siis hiuksia harventavaa) aikaa.

Kuva: Pixabay


KERÄÄ 9 KIVEÄ TYYNYN ALLE


Jos aamulla heräät hyvin levänneenä, tiedät olevasi valmis vanhemmaksi.


JUHANNUSKOKON SAVU


osoittaa seuraavan lapsensaajan.

Kuva: Pixabay


KÄKI KUKKUU


niin monesti, kuin sinun on syytä laskea mielessäsi, ennen kuin menetät hermosi.


KUKKASEPPELE


kestää pisimpään hyvänä sillä lapsella, joka ensimmäisenä löytää kumppanin.

Kuva: Pixabay


KOMPASTUMINEN LELUUN


antaa sinulle taikavoimia selvitä kesäloma loppuun saakka.



Oikein hyvää ja rauhallista keskikesän juhlaa kaikille!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Se paino ihan oikeasti putoaa

Elämäntaparemontti alkoi  rytinällä maaliskuussa, vaikka olin jo alkuvuodesta sitä hiljalleen aloitellut. Itseasiassa olin jo vuosikaudet ajatellut, että viimeisen lapsen jälkeen olisi mahtava saada painoa pudotettua. Tiedättekö, siten rennolla otteella "hoidetaan nämä lapset nyt ensin ja katsotaan sitten joskus sitä painonpudotusta". No, nyt painoa on pudonnut yksitoista kiloa ja ensimmäiset kaksi tavoitetta on saavutettu. Ensimmäinen tavoite meni rikki jo ensimmäisellä Go fat go-kerralla, taisin sen jälkeen pitää viikon taukoa ja tahdoin lisää. Aloitin uuden go fat gon ja sen jälkeen jälleen pieni tauko. Kolmannen kerran aikana meni 10kg pudotus rikki ja olen tottavie tyytyväinen.



Mielenkiintoista tästä tekee se, että peilikuvassa näen kyllä muutoksen, kuten liian suuriksi jääneissä vaatteissa, mutta en niin suurta muutosta kuin haluaisin. Jos katson vuoden takaista hääkuvaani näen vain pienen eron, ehkä kokoero konkretisoituisi, jos katsoisin itseäni ulkopuolisen silmin. Nälkä kasvaa syödessä, eikä minua harmittaisi yhtään pudottaa vaikka toiset 10kg. Ainakin vielä 5kg. Vaatekokoni on pudonnut 2-3 kokoa ja on ollut mahtavaa saada vanhat tavoitevaatteet (kymmenen vuoden takaa!!) päälle. lisäksi oli aika kummallista, kun vaateostoksilla menin sovittamaan mekosta tavanomaista kokoani - se oli aivan valtava! Kaksi kokoa pienempi sitten lopulta tarttui matkaani. Go fat gon avulla on vain niin todella helppo pudottaa painoa, nälkä ei pääse tulemaan ja on ihanaa päästä sokerikoukusta oikeasti eroon. Lisäksi olen vihdoinkin oppinut juomaan kunnolla vettä.

Seuraava askel olisi vielä ne viisi kiloa saada pois, sekä kiinteytyä. Äitiyden myötä on tullut löllöä sinne sun tänne, raskauksien myötä iho on tietysti venynyt. Tulosten näkeminen motivoi ihan valtavasti, liikkuminen tuntuu helpommalta ja olo pirteämmältä. Tummat silmänalusetkaan eivät ole enää ihan niin tummat. Kaikin puolin tunnen itseni terveemmäksi ja se on kyllä paras motivaattori. Jatketaan samaan tahtiin, niin ehkä jonain päivänä peilikuvakin alkaa miellyttää enemmän.

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Helle vei mennessään, kylmä ilma palautti

Poikkeuksellisen helteinen Toukokuu on nyt todistetusti vieraillut Suomessa. Ennennäkemättömän paljon hellepäiviä, virallinen rajakin saatiin rikki. Kelit ovat olleet lomakelejä parhaimmillaan, vaikkakin se itse loma on puuttunut. On ollut ihana huomata, kuinka aurinko ja lämpimät säät saivat ihmisiin eloa. Läheinen uimaranta on ollut aamusta alkaen kovassa käytössä ja puolenpäivän jälkeen voisi sanoa siellä olleen jo ruuhkaa. Tienvarsilla kukkivat lupiinit ovat tuoneet mieleen vuodentakaiset häävalmistelut ja sen kuinka jännitimme löytyykö heinäkuisiin häihin vielä (vaaleanpunaisia) lupiineja. Tänä kesänä nautitaan vapaa-ajasta ja muistellaan ihania häitämme.



Ihmiset ovat kaivautuneet esiin koloistaan, kuin muurahaiset talven jäljiltä. Lakanapyykki heiluu naruilla lähes jokaisessa naapurissa ja grilliruoan tuoksu leijailee nenään. On mukava nähdä, kuinka pihat pukeutuvat kesään ja naapurusto aktivoituu. Kesä tuntuu kertaheitolla pidemmältä.

Minäkään en ole malttanut juurikaan istuutua koneen ääreen, sillä olemme ulkoilleet paljon. On käyty pyöräilemässä, katsomassa lampaita ja uimarannalla kastamassa varpaita. On laitettu kukkapenkkiä ja pihaa, sekä viimeisimpänä kasvimaata. On kaivettu hät-hätää kesäsandaaleja esiin ja kerätty kukkia Mummille. On käyty lyhythihaisia paitoja, sekä shortseja läpi, sekä ostettu niitä hätäpäissään lisää.

Viimeinen kouluviikko meni ohi kohisten, kevätjuhlassa perinteisesti raikasi suvivirsi ja kotiin tuotiin hyvä todistus. Hieman haikeana oli koululainenkin, sillä syksyllä on edessä roppakaupalla uusia luokkalaisia ja uusi opettaja. Vanha opettaja sai tiukan halauksen ja toivotettiin hyvät kesälomat.

Tänään, tuulisena ja kylmänä kesäkuun päivänä lapset katsovat elokuvaa ja minä vihdoin istahdin koneen ääreen. Blogi on aina silloin tällöin pyörinyt mielessäni, mutta ihanien kesäpäivien vuoksi en ole tahtonut istahtaa koneen ääreen juurikaan. Suomen kesä on lyhyt ja yleensä suhteellisen kylmä, joten ne vähäisetkin hellepäivät aion viettää ihan muualla kuin tietokoneella.



Meidän hellepäiviämme (ja no, muitakin tietysti) pääset helpoiten seuraamaan Instagramin kautta, joten lämpimästi tervetuloa kurkkaamaan arkeamme. 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...