Kaksplus.fi

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Viimeisen raskauden haikeus

Hieman haikea olo, perheemme tuntuu nyt täydeltä, ei enempää lapsia. Viimeinen raskaus oli ja meni, olin alusta asti siihen asennoitunut viimeisenä raskautena ja osasin nauttia asioista sen mukaisesti. Olen aina nauttinut raskausajasta, potkuista ja tuntemuksista. Tottakai on ollut myös kolotuksia, kipuja ja vaivoja, mutta pääasiassa olen pysynyt positiivisena. Paljon on tullut opittua raskauksien aikana, raskaus ei ole itsestäänselvyys, se on etuoikeus - lahja.

Tämän vauvan kasvun myötä saamme myydä lastenvaatteita ja -tarvikkeita pois. Ei enää tule ketään kenelle säästää. Huh. Tähän mennessä ne herkuimmat on säästetty tuleville pienokaisille, mutta tosiaan nyt säästöön jätetään vain muutama hassu, tunnearvoltaan tärkein vaate ja tavara. 





Viimeisen kolmanneksen aikana koettiin monenlaista, vauva ehti joitakin viikkoja majailemaan perätarjonnassa, todettiin raskausdiabetes, sitten tietysti alati kasvava vatsa, turvotukset, hemoglobiinin lasku rautavalmisteesta huolimatta, yksi turhauttava käynnistyspäivä päätyen kotiin nukkumaan ja tietysti loppuhuipennuksena täydellinen pikkuinen poika.

Ristiäisiä aloin valmistelemaan jo raskausaikana, ne tullaan pitämään N:n 3v synttärien yhteydessä. Kutsukortit on tilattu. Nimi on valmiina, eikä se tule olemaan Ukko, vaikka viimeaikoina olemmekin vauvaa Ukoksi kutsuneet. Itseasiassa eilen esikoisemme keksi, että vauvan nimeksi voisi tulla Ukko-Lutuna, aika ihana! Kakku on suunniteltu, tulen tekemään sen itse, kuten aiemmatkin ristiäiskakut. Mekoksi tulee mieheni suvun kastemekko, kuten muillekin lapsillemme, nauhojen väriä tosin emme ole vielä päättäneet. Meillä on ollut tapana säästää mekosta nauhat pojille, koska en tiedä tulevatko he koskaan enää kyseistä mekkoa näkemään. Sääli sinänsä, kun minulla olisi kaapissa oma vanhani, äitini häämekosta tehty kastemekko, joka olisi voinut periytyä pojista eteenpäin. Toivottavasti periytyykin, vaikka ei ole pojillamme ollutkaan. 

Raskausaikaa tulen kaipaamaan haikeudella, mutta on se vain ihana ollut päästä ulos ja lenkille! Varsinkin nyt, kun kevät on kunnolla puhjennut kukkaan. Pihamme maasta puskee yhtäkkiä krookuksia, narsisseja, sekä helmililjoja. Katujen varsilta löytyy valtoimenaan leskenlehtiä ja kaikenlaiset pikkueläimet ovat heränneet. Ihana muistella suurta masua ja niitä potkujen tuntemisia. Onneksi olen kirjannut kaikista raskauksista odotusajan päiväkirjaa, jos oikein kova haikeus iskee, niin avaan sen ja luen läpi. Tällä hetkellä olo on kuitenkin hyvä näin.

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Kotitekoinen sima kruunaa vapun!

Vappu lähestyy, meillä se näkyy kotona serpentiinein ja ilmapalloin, lisäksi keittiössä 8 litraa valmistuvaa simaa tekee oman ihanan tuoksunsa. Meillä sima valmistetaan aina itse. Vuosien mittaan on kyllä tullut maistettua kauppojenkin erilaisia simoja, mutta mikään ei vedä vertojaan kotitekoiselle tuiki tavalliselle simalle - nam!

Jos vielä et ole tehnyt, niin hyvin ehdit edelleen!


4 litraan simaa tarvitset:

4 litraa vettä
250 g fariinisokeria
250 g sokeria
2 sitruunaa
herneenkokoinen nokare tuorehiivaa
rusinoita

Kaada sokerit suureen astiaan. Kiehauta puolet vedestä ja kaada sokerien päälle. Lisää loputkin vedet ja toisesta sitruunasta puristettu mehu. Pese ja viipaloi toinen sitruuna siman pinnalle. Liota hiiva pieneen vesitilkkaan ja lisää se kädenlämpöisen siman joukkoon. Malta odottaa rauhassa, että sima jäähtyy kädenlämpöiseksi, muutoin hiiva kuolee, eikä sima lähde käymään.

Peitä astia esimerkiksi leivinpaperilla, anna sen olla huoneenlämmössä noin vuorokausi, pullota. Lisää jokaisen pullon pohjalle jokunen rusina ja pari teelusikkaa sokeria.

Pullotettu sima valmistuu huoneenlämmössä noin kolmessa päivässä ja jääkaapissa noin viikossa. Kun rusinat nousevat pintaan on sima valmista. Muista avata korkkeja hieman kerran-pari päivässä, sillä paine pulloissa kasvaa siman käydessä.

Säilytä valmis sima jääkaapissa.



Mitkä ovat teidän perinteenne siman suhteen? Kuulisin mielelläni erilaisia ohjeita valmistuksen suhteen. Miten sinä valmistat siman?

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Käyttökokemuksia kätkythälyttimestä - toimiiko se todella?

Aikaisemmin kirjoittelinkin siitä, kuinka pidimme ehdottoman tärkeänä Nannyn hankkimista uudelle vauvallemme. Vauva syntyi pari viikkoa sitten ja nyt voin kirjoittaa käyttökokemuksiamme.



Ihan pienellä vauvalla hälytin suositellaan pidettävän esimerkiksi petauspatjan alla, sillä kevyen vauvan paino ei välttämättä koko patjan läpi välity kunnolla. Asetimme alkuun hälytinpatjan siis petauspatjan alle, vaikka kokeilimme kyllä, että se olisi toiminut myös patjan läpikin. Johto pujoteltiin kulkemaan patjan alta niin, ettei vauva vahingossakaan pääsisi siihen käsiksi. Johdon loppupätkä kiedottiin ohjeen mukaisesti sängyn pinnaa kiertäen hälytinyksikköön kiinni.

Asentaminen oli todella yksinkertaista. Paristot hälytinyksikköön, hälytinpatja paikoilleen ja johdon pujotus - tadaa! Sitten toki vielä testaus ennen käyttöä, hyvin toimi. 

Tällä hetkellä testausta on takana vajaan pari viikkoa, hälytin ei ole kertaakaan hälyttänyt tositilanteen vuoksi, mikä tietysti on positiivista. Muutaman kerran on käynyt niin, että olen unohtanut sulkea hälyttimen ottaessani vauvan pois sängystä, sitten on hetken kuluttua havahduttu nopeaan piippaukseen ja punaisen valon välkkeeseen, joka tulee ennen varsinaista korkeaa hälytysääntä. Ihan huippua, että meillä hälytin oli hankittuna jo ennen vauvan tuloa, nimittäin kotiuduttuamme sairaalasta oli kotona vastassa hyvin pian flunssa. Rauhoitti mieltämme, kun nuhaisen vastasyntyneen sai laittaa nukkumaan hälytinpatjan päälle ja näin hengitys oli tarkkailussa. Patja on erinomainen hankinta siis vaikka ei varsinaisesti kätkytkuolemaa pelkäisikään.

Pidän siitä, että laite on yksinkertainen ja helppo asentaa. Ehdottomasti positiivista on sekin, että hälytin ilmoittaa kun paristot ovat vähissä, eikä laitetta saa silloin enää käynnistettyä uudelleen. Turvallisuusseikka, kun paristot eivät pääse loppumaan kesken kaiken mitään ilmoittamatta.

Hälytinyksikön valo vilkkuu vauvan hengityksen tahdissa, joten ei tarvitse suotta tökkiä vauvaa hereille, kuten äideillä on monesti tapana. Nyt voin huoletta nukkua tai touhuta omiani, hälytin valvoo lapseni hengitystä puolestani. Itselläni on tapana aina hetki katsoa miten laite lähtee mittaamaan, kun olen laittanut sen päälle. Hyvin vilkkuu, olen positiivisesti yllättynyt ja näillä kokemuksilla voin hyvillä mielin suositella Nannya kaikille.




Hälytin saatu maahantuojalta, Oy Emmu Ab.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Voi ei! Vauvalla ikää viikko ja perheessä jyllää flunssa!

Viikko sitten makasin Tyksissä lapsivuodeosastolla, aamupala oli syöty, ihailin täydellistä pientä ryppyistä vauvaa. Ulkonäöltään hän muistutti kaikessa suloisuudessaan punaista, vihaista vanhaa miestä. Perheemme nuorin - työnimeltään Ukko, oli syntynyt illalla.

Eilen iltapäivällä havahduin siihen, että hän tosiaan olisi pian jo viikon ikäinen. Äkkiä virittämään lightboxiin kiva teksti ja syöttämään vauva mukavien kuvien aikaansaamiseksi. Viikko on hurahtanut kovin nopeasti, kotiinlähtöpaino on ylitetty ja muutenkin asiat vauvan suhteen sujuvat oikein mukavasti. Isoveljet ovat ottaneet hänet aivan ihanasti vastaan ja hoitaisivat enemmänkin kuin annettaisiin. Erityisesti 2-vuotias herra N olisi tuon tuosta antamassa tuttia vauvalle, nyt saa olla siis silmät selässäkin, kun hän touhuilee. Todella hyvä fiilis on lasten suhteen kyllä, mitään merkkejä "toi vauva on tyhmä"-kiukuttelusta tai muusta vastaavasta ei ole, eikä niitä kyllä N:n synnyttyäkään ollut. Hyvillä mielin odotellaan siis nuoremman kasvua ja poikakolmikon suhteiden kehittymistä, sekä niitä veljesriitoja. 



Ihanista lapsista ja heidän välisistä suhteistaan huolimatta elämme vaaleanpunaisessa (vai -sinisessä..) vauvakuplassa, jota kuitenkin varjostaa huoli. Lauantaina esikoinen oli melko flunssainen, mutta se on kaiketi menossa hänellä aika hyvin jo ohi. Nyt olemme me muut vielä hyvin flunssaisia, vauvaa lukuunottamatta. Kolme kuumeista, yskivää ja nuhaista ihmistä elää samassa taloudessa vastasyntyneen vauvan kanssa. Voin sanoa, etten ole koskaan ennen pessyt niin paljon käsiäni flunssaa sairastaessaani kuin nyt. Olen tietoisesti myös jättänyt vauvan halailun vähemmälle ja yrittänyt hänet saada makuuhuoneeseen nukkumaan aina, jos hän on nukahtanut syliin.  Niin mieluusti kun pitäisinkin hänet nyt lähellä, niin tämä on välttämätöntä. Noin pieni tartunnan saadessaan menee kovin äkkiä heikkoon kuntoon. Toivotaan, että istukasta saadut hyödyt yhdessä äidinmaidon kanssa auttavat häntä pysymään terveenä. Voi miksi tämän kunnon flunssan piti iskeä juuri nyt! Kevään aikana  erityisesti esikoinen on muutamaankin otteeseen ollut hieman flunssainen, mutta nyt tämä näyttää iskeneen oikein kunnolla. Vielä tovi joudutaan odottamaan vaunulenkille pääsyä ja ihailemaan kauniita aurinkoisia päiviä ikkunoiden läpi, sääli.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Viisi kiloa täyttä kultaa on syntynyt

Tiistaina menimme aamulla sovitusti Tyksiin, vauvan kokoarvio tulisi määrittämään aletaanko käynnistämiseen vai ei. Kaksi viikkoa aikaisemmin oli sanottu, että mikäli kokoarvio nyt 38+4 olisi 4kg tai yli, olisi käynnistämispäätös selvä. No, kippuraista pientä miestä mittailtiin hetki ja arvioksi saatiin 4,3kg. Jes, ei enää kotiin ilman vauvaa! Synnytyskertomuksen kirjoittelen sitten erikseen vielä omaksi tekstikseen, mutta lopulta pieni herra tosiaan syntyi keskiviikkoiltana reippaan miehen mitoin 5040 g ja 55 cm! Kaikki sujui hyvin, raskausdiabeteksen vuoksi vauvan sokereita tarkkailtiin 48 tunnin ikään saakka, mutta koska niissäkään ei ollut mitään moitittavaa pääsimme jo perjantaina illalla kotiin. 



Nyt on muutama päivä harjoiteltu elämää kolmen lapsen kanssa ja ihanaa on. Isoveljet ovat ottaneet uuden tulokkaan todella ihanasti vastaan, vanhempi hyvin vastuuntuntoisena ja huolehtivana, pienempi ihaillen ja silitellen, sekä hieman vielä ihmetellen "Äiti mitä vauva nyt tekee?".
Tästä on hyvä jatkaa.


torstai 6. huhtikuuta 2017

Ensi viikolla synnytyksen käynnistämiseen??

Kolmas täysiaikainen raskauteni, neljäs mahdollisesti tyystin erilainen synnytykseni. Ensimmäinen alkoi vesienmenolla, toinen keskeytettiin vakavan sydänvian vuoksi, kolmas käynnistyi supistuksilla ja tämä neljäs nyt käynnistämällä - ellei tässä viikon sisällä vielä synnytys ala spontaanisti tai vauva ole ensi viikolla alle 4kg.

Olen kovin tyytyväinen päätökseen, että mikäli vauva on rv 38+4 noin 4kg aloitamme käynnistyksen, kokoarviossa viime viikolla (rv 36+3) vauva oli jo 3,7kg ja raskausdiabeteshän lapsen kokoon tietysti vaikuttaa. Vaikka olen tiukalla ruokavaliolla ollut ja sokerit pysyneet hyvänä, niin eipä näytä (tämäkään) vauva pieneksi jäävän. Kuopushan oli syntyessään 4650g ja 56cm, eikä silloin edes todettu radia.



Toisaalta on hassua tietää päivä, jolloin synnytystä mahdollisesti aletaan käynnistelemään. Se tuntuu omalla tavallaan deadlinelta To Do-listan suhteen. Vaikkakin edelleenkin toivon mielummin spontaanisti alkavaa synnytystä. Mutta nyt on siivottu varasto, pesty matot, askarreltu pääsiäistä, laitettu keväistä sisustusta, pakattu sairaalakassi ja mitä kaikkea! Vielä toivoisin, että pääsiäiseksi pääsisimme vauvan kanssa kotiin, silloin olisi sopivasti esikoisellakin lomaa koulusta ja hän pääsisi tutustumaan uuteen tulokkaaseen paremmin heti alusta lähtien. Mutta kaikki tämä jää vain nähtäväksi, pelkästään radin takia vauvan sokereita mittaillaan vähintään 48 tunnin ajan syntymästä ja eipä sitä tiedä miten nopeasti synnytys alkaa edes, siihen saattaa mennä useampi päivä.

Käynnistyskivuista olen lukenut monenlaisia kokemuksia ja mieleeni päällimmäisenä ovat jääneet normaalia synnytystä kovemmat kivut. Minullahan käytännössä on yksi käynnistys takanani, mutta koska raskausviikkoja oli tuolloin vain 22, niin en voi siihen oikein verrata. Tuolloin ensimmäisestä cytotecista syntymään meni ehkä 4-5 tuntia, mutta täytyy muistaa lapsen olleen huomattavasti pienempi. Tyksissä minulle puhuttiin mahdollisesta kalvojen puhkaisusta, ballongista, sekä cytotec-tableteista ja niiden eri vaikutustavoista. Toivottavasti paikat ovat tarpeeksi kypsät kalvojen puhkaisuun, kuulostaa melko uuvuttavalta olla useampi päivä sairaalassa odottamassa kunnollista käynnistymistä.



Miten sinä koit synnytyksen käynnistyksen? Miten sinulla käynnistettiin? Miten pian vauva syntyi?

Kuulisin mielelläni tarinoita miten kenelläkin on sujunut ja erityisesti jos on verrata spontaaniin synnytykseen. Vähän kieltämättä jännittää, mutta positiivisella tavalla!

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Askartele viilipurkista astia pääsiäisruoholle

Vuosien mittaan olemme kylväneet pääsiäisruohoja mm. maitotölkkeihin ja kananmunankuoriin. Meillä kotona on aina vähän rajoitettua mihin ja miten pääsiäisruohoja voi laittaa, koska meillä asuvat nuo ihanan kamalat kissakaverukset. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun pääsiäisruoho olisi kaiveltuna pitkin pöytää tai vaikka vain maattu littanaksi yön aikana. Se onkin hyvä tekosyy tehdä kivat askartelut vähintään pääsiäisviemisiksi isovanhemmille, yleensä myös kotiin on jätetty jokin askartelu muistoksi.

Tänä vuonna kokeiltiin viilipurkkeja, yleensä kovin harvoin syömme viiliä, mutta nyt olin jostain syystä ostanut lapsille purkit ja pitihän ne saada hyötykäyttöön.

Ruohot ja ohrat kasvoivat kosteassa kelmun alla valoisassa paikassa neljässä päivässä noin 1-3cm pitkiksi. 




Tarvitset:


viilipurkin
keltaista huopaa
silmiksi joko valmiit vilkkusilmät tai vaikka valkoista huopaa + mustan tussin
pienen palan oranssia kartonkia
höyheniä
sakset
liimaa
multaa
pääsiäisruohon tai -ohran siemeniä
kelmua

Piirrä huopaan viilipurkin ulkoreunojen kokoinen pala, leikkaa se. Liimaa pala viilipurkin ulkoreunaan. Valitse tai tee silmät ja liimaa ne paikoilleen. Tee nokalle sopiva pala kartongista, taita ja liimaa se paikoilleen. Liimaa siiviksi ja pyrstöksi höyheniä. Anna kuivua.

Me asettelimme mullan ja siemenet seuraavana päivänä, jolloin istutusastiat olivat jo hyvin kuivuneita. Huolellisen kostutuksen jälkeen peitimme astiat kelmulla, jolloin kosteus pysyy tasaisemmin ja kasvu nopeutuu. Ruohon pitäisi kasvaa noin viikossa jo hyvään malliin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...