Kaksplus.fi

perjantai 10. marraskuuta 2017

Isänpäivän seesteinen aamupalahetki - ja pah!

Isänpäivä, vaarinpäivä, papanpäivä, ukinpäivä, tuffanpäivä ja mikä kenellekin. Kova meteli oli vielä hetki sitten siitä, millä nimellä kyseistä sunnuntaita tulisi kutsua ja kuka pahoittaa mielensä mistäkin. 

Ymmärrän sen, ettei kaikilla ole sitä isää; sitä, jolle saatetaan alkusyksystä lähtien suunnitella lahjaa. Eikä välttämättä ole isoisääkään, tai isäpuolta. Silloin lahja tehdään äidille tai muulle läheiselle ja se on täysin ok. Koko päivän merkitystä ei ole tarve vaihtaa, kaikilla ei voi olla kaikkea. Tarpeen mukaan sovelletaan. Ei sentään ihan kaikkea pidä vaihtaa neutraaliksi, elämässä kaikilla ei voi olla samat lähtökohdat, joku pahoittaa mielensä aina. 

No, nyt tuo kohuttu päivä kuitenkin lähestyy. Meillä perinteenä on aamiainen isälle sänkyyn. Lapset todennäköisesti heräävät yliaikaisin, koska eivät malta odottaa. Itseasiassa kolmevee tiistaina jo väänsi itkut siitä, kun isi ei vielä saanut hänen yllätystään ja kahdeksanvee ei edes muistanut koulussa tehneensä mitään - vaikkakin eilen toi salaisen paketin tullessaan.

Kuva: Pixabay


Ja nyt takaisin siihen aamupalaan. 


Lapset saavat sen suhteen vapaat kädet, toki avustan kahvinkeitossa, ettei siitä nyt ihan liian vahvaa - tai laihaa tule. Lapset saavat kuitenkin suunnitella ja toteuttaa mitä tarjottimelle laitetaan. Jokavuotinen pohdinta on siinä, kun pitäisi muistaa montako lusikkaa sitä sokeria pitikään lisätä kahviin ja mistä se isän tietty muki löytyikään. Äiti sitten hyörii siinä ympärillä vähän silminä ja ylimääräisinä käsipareina, sekä toisinaan niinä aivoina. Kuiskiminen ei ihan ole koskaan pysynyt niin hiljaisena kuin oikeasti olisi tarve, kyllähän isäntä siihen supinaan herää. Siinä tapauksessa vaan maataan hiljaa ja yritetään pidätellä tai vaihtoehtoisesti kipitetään lasten huomaamatta käymään vessassa. 

Aamupala on päivän kohokohta, lapset hiipivät tarjottimen kera lahjat mukanaan. Isä mukamas nukkuu. Kunhan isä on herätetty, koittaa hän suoriutua kahvista ja huolella valitusta murokulhosta läikyttämättä. Tähän mennessä on onnistuttu, mutta haasteensa tuovat ympärillä pyörivät ja hytkyilevät lapset. Ensimmäinen hörppäys kahvista kertoo onko sokerimäärän suhteen onnistuttu tänä vuonna. Ja sängystähän ei saa nousta pois ennen kuin on syönyt! Lahjoja ihastellaan, isiä ylistetään ja valokuvia otetaan. Lisätään tähän vielä kaksi kissaa, jotka ovat kiinnostuneita heti, kun joku asia poikkeaa arjen rutiineista. Sängyssä on tuolloin mies, kolme lasta ja kaksi kissaa. Minä ravaan ympäriinsä ottamassa kuvia ja vahtimassa ettei kukaan putoa tai kahvi kastele koko petiä. Lopulta noustaan ylös, haetaan toinen kuppi kahvia ja ollaan tyytyväisiä onnistuneesta suorituksesta, huh!

Tämä kaikki härdelli ei ehkä ole se seesteisin, mutta aivan valtavan tärkeä kaikkine pikku yksityiskohtineen. Se tunnelma, kun makaat sängyssä, keittiössä touhutaan, on kauhea pissahätä, etkä uskalla hiipiä vessaan, koska tiedät pilaavasi koko aamupalan jäädessäsi kiinni. Ja vihdoin lapset tulevat ja ovat onnesta riemuissaan, usean päivän odottelu on ohi ja viimein saa antaa isille sen ajatuksella ja vaivalla tehdyn lahjan. Lapsen riemun nähdessään tuntee sen tunteen, se tunne on vanhemmuutta parhaimmillaan. 

Kuva: Pixabay

torstai 2. marraskuuta 2017

Juttuja jouluhömpötyksestä ja tonttuovesta

Tervetuloa marraskuu, kuukauden kuluttua avataankin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Silloin kannattaa olla täällä blogin puolella hereillä, lähes joka päivä aatton asti on tiedossa arvontaa tai alekoodia, teemana näin juhlavuonna tietysti Suomi ja suomalaisuus. 



Joulutunnelma nosti päätään viime viikolla, kun lumi satoi maahan. Instagramia seuranneet tietävätkin, että pihamme sai koristeekseen lumiukon, kuten myös isovanhempien piha. Esikoisen koulumatka kotiinpäin tullessa piteni kahteen tuntiin, koska matkalla tietysti piti leikkiä lumella. Eilen satoi vettä ja lumi on lähes sulanut, mutta joulumieli tuli jäädäkseen. Hiljalleen voisi asetella ulos valoja, jos nyt ei vielä päälle, niin ainakin valmiiksi paikoilleen - niin monet kerrat on kärvistelty pakkasessa asettelemassa niitä. Spotifyyn on tehty joululauluista lista aattoa ja aatonodotusta varten, itseasiassa eilen lelukaupassa kuulin joulumusiikin soivan! Tontun ovi on kaivettu esiin, joskaan se ei vielä ole seinässä, tämän vuoden hittijuttu onkin meille jo vanha tuttu, viimevuosien joulukalenteriluukuissa (2015 ja 2016) olenkin kirjoittanut siitä ja sen tekemisestä. 



Loppuvuosi tuo tullessaan kaikkea ihanaa, muutoksia, mutta myös mahdollisuuksia. Paljon syntymäpäiviä ja tietysti se joulu. Ja tänä vuonna joulu tulee perheeseemme jo ennen aikojaan, mutta siitä ihanasta yllätyksestä kerron sitten, kun sen aika on. Nyt ruoanlaittoon, tänään keitellään kermaista lohikeittoa, nam!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kokemuksia vauvajumpasta

Kaupallinen yhteistyö


GoBabyGon tarjoamaa vauvajumppaa on takana pari kuukautta, millä mielellä nyt ollaan?
Kaikenkaikkiaan olen kyllä tykännyt kovasti! Joka kerralla tehdään samat tutut alkulaulut, sekä sama tuttu lopetus. Se, mitä siinä välillä tapahtuu vaihtelee joka kerralla. Jumppatunneille on selkeä suunnitelma, jossa on huomioitu lasten ikätaso, sekä äitien kunto. Varsinaisesta hikijumpasta ei ole kyse, nimittäin tunnilla keskitytään pääasiassa vauvan jumppaamiseen. Mitään ei ole pakko tehdä, mutta uusiakin asioita voi luottavaisin mielin opetella ammattitaitoisen ohjaajan avustuksella. Minua ei ole kertaakaan jännittänyt kokeilla uutta temppua tai liikettä, koska tiedän ohjaajan auttavan halutessani. Jumppatunnit mennään lasten ehdoilla, joten ei ole mitenkään poikkeuksellista, että joku syöttää vauvaa tai vaihtaa vaippaa kesken kaiken. Ja ompahan meidän pojaltakin komeat puklut lentänyt kaaressa juuri ennen kuvanottoa! Sitä se on, kun vauvan kanssa harrastaa, asiat saa ja pitääkin ottaa rennosti. 

Tunneilla on mm. harjoiteltu tasapainoa, kuperkeikkoja, voltteja, tanssittu, pyöritty mattoa pitkin, venytelty, hierottu, laulettu, tehty piirissä erilaisia liikkeitä ja värivarjoakin käsittääkseni on käytetty (olin juuri sen kerran itse pois). Hymynaamoja, sekä kikattavia vauvoja on riittänyt. Ehdottomasti voin omasta, sekä Samun puolesta suositella.

Ohjaaja näyttää kuinka vauvan kanssa voi kieriä.
Ohjaajalla on käytössään joko nukke, tai vapaaehtoinen vauva, jonka kanssa hän näyttää liikkeet.

Tarkemmin GoBabyGon tunneista voit lukea joko aiemmasta postauksestani, tai heidän nettisivuiltaan. Kevätkauden tuntiaikataulut julkaistaan joulukuun alussa ja muuta ajankohtaisasiaa löytää kätevimmin GoBabyGon Facebook-sivulta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Viisi vuotta suukkoja taivaalle

Aikaa on kulunut 5 vuotta siitä, kun Tyksissä pieni enkelimme syntyi. Hän ei enää ole välttämättä päivittäin mielessä, mutta hän on osa meitä - ikuisesti. Hänelle oli muistokynttilä häissämme, samoiten häätanssimme liittyi osaksi häneen. Hänen ristiäisissään oli tarkoitus esittää Johanna Kurkelan Ainutlaatuinen, joten Kurkelan Rakkauslaulun valikoiduttua häätanssiksemme halusimme sen levyltä. Koin, että Kurkelan esittämänä saisin pienen poikamme mukaan tärkeään päiväämme. 

Olemme saaneet hänen jälkeensä kaksi tervettä poikaa. Kaksi täydellistä poikaa. Vielä jokin aika sitten pohdin onko minulla oikeus olla onnellinen heistä. On niin ristiriitaista iloita jostain, jonka on saanut vain menettämällä toisen. Sittemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että asioiden oli tarkoitettu tapahtuvan näin. Me olemme tarpeeksi vahvoja kantaaksemme näin suuren taakan koko loppuelämämme. Olemme vahva pari ja vahva perhe.

Rakas enkelipoikamme, viisi vuotta olemme vilkutelleet sinulle lentosuukkojen kera sinne pilvien päälle. Tänään jälleen sytytän kynttilän muistollesi. Äiti ja isi rakastavat sinua!


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Hyvä paha tutti

Älä tule paha tutti, tule hyvä tutti. Ja niin se tuli, nimittäin puolivahingossa keskimmäisen tyrkätessä sen nuorimman suuhun. Tutti tuli jäädäkseen ja se on ihan huippujuttu!

S on kaikenaikaa tunkemassa ihan kaikkea mahdollista suuhun. Paita on likomärkä kuolasta ja pojan energia menee sylissäkin siihen, kun kiskoo ihan kaiken suuhunsa. Tutti rauhoitti hänet välittömästi ja nyt lelujakin saa tutkittua aivan uudelta kantilta, kun suussa on jo jotain imettävää. Lattialla leikkiminenkään ei enää hermostuta häntä, kun leluja voi rauhassa tutkia ilman, että niitä tarvitsee ängetä suuhun. Ihan huippua!

Onhan tutissa puolensa ja puolensa, mutta se tullaan jättämään ajoissa pois, kuten esikoisenkin aikana. Sitä ei siis tulla lussuttamaan edes sinne kahden vuoden ikään saakka. Toivon mukaan tutin poisjääminen sujuu yhtä helposti kuin veljellään; naps imuosa poikki, hetken ihmettelevä poika ja se siitä. Se jää nähtäväksi, nyt iloitaan vain siitä, että tutti ylipäätänsä maistuu!

torstai 12. lokakuuta 2017

Puoli vuotta vauvahuumaa

Rakas puolivuotiaamme!

Hän on 11230 grammaa painava ja 72,5 senttiä pitkä. 
Hän käyttää vaatteissa 74-80cm-kokoisia vaatteita.
Hänen hymyään komistaa kaksi hammasta.
Hän on jo hyvän tovin kääntyillyt selältä vatsalleen, sekä pyörii akselinsa ympäri.
Hän ei vielä ryömi, mutta satunnaisesti vahingossa erehtyy pakittamaan.
Hän sai puolivuotispäivänään maistiaisen soseruoasta, täysimetys 6kk ajan onnistui täydellisesti.
Hän jokeltaa, kikattaa ja kiljahtelee.
Hän nukkuu yönsä monesti kokonaisena, joskus on yhdestä kahteen yösyöttöä.
Hän nukkuu kolmet päiväunet.
Hän rakastaa veljiään ja vihaa pipojen pukemista. 
Hän harrastaa äidin kanssa vauvajumppaa kerran viikossa.

Elo ja olo on kaikinpuolin tasaisen mukavaa, mikäpä tässä on ollessa. Ja paljon vaikuttaa jaksamiseen kunnon yöunet, jotka Samu onneksi meille suo lähes joka yö.

maanantai 9. lokakuuta 2017

Merinovillapipoja Suomesta - VAI-KØn tarina

On todella huikeaa, miten suomalaista käsityötä, puhtautta ja ammattimaisuutta arvostetaan ympäri maailman! Juuri luin otsikon jostain lehdestä, jossa kerrottiin Suomalaisten tuotteiden kiinnostavan jopa Kiinassa asti ja nimenomaan puhtauden ja turvallisuuden vuoksi.

Yksi näistä upeista yrityksistä on VAI-KØ, joka on suomalainen asustevalmistaja ja lähti yhteistyöhön kanssani. Valikoimassa ovat niin pipot, lapaset kuin huivitkin. Kaikki tuotteet ovat 100% luomu merinovillasta valmistettuja, joten hengittävyys ja lämmittävyys ovat parasta mahdollista erityisesti Suomen ilmastoon.

Urban Fisherman 2.0 aikuisten koko käy hyvin 8-vuotiaallekin. 


VAI-KØ perustuu laatuun, sen tuotteet ovat kestäviä, sekä ekologisia, ja valmistajiksi on valittu vain eettisesti toimivia tuottajia. Lisäksi VAI-KØ tekee hyväntekeväisyyttä Fida internationalin, sekä POW Finlandin kanssa.

VAI-KØ = "vaiko", sana jolla tarkoitetaan vaihtoehtoa.

"Tämä maa on varustautunut kovia talvia vastaan jo vuosisatojen ajan, me kyllä tiedämme mitä teemme."

Urban Fisherman 2.0 pipoa voi käyttää joko näin pitkänä tai taitettuna, kuten ensimmäisessä kuvassa.

  • Raaka-aineet ovat täysin jäljitettävissä
    • Merinovilla tuotetaan Argentinan Patagoniassa, G.O.T.S.-dertifikaatin saaneilta tiloilta.
  • Ympäristöystävällisyys
    • Patagoniasta merinovilla siirtyy Itävaltaan, jossa villa kudotaan langaksi bluesign© ja  G.O.T.S.-sertifikaatin mukaisesti, jolloin siitä saadaan mahdollisimman käyttäjä- sekä ympäristöystävällistä. 
  • Kotimaisuus
    • Suomeen saavuttuaan tämä korkealaatuinen kuitu käytetään pipojen, huivien, sekä käsineiden valmistamiseen. 
  • Hyväntekeväisyys
    • Kaikesta myynnistä VAI-KØ lahjoittaa 2% hyväntekeväisyyteen Fida internationalin kautta Kambodzan maalaiskylien terveystieto-projektiin.
    • Jokaisesta POW-piposta VAI-KØ lahjoittaa 5€ ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen (POW Finland).

Ylpeänä voin pukea lapseni suomalaiseen laatupipoon, nimittäin tiedän, etteivät hänen korvansa palele koulumatkalla. Muuten, valikoimaa on lapsista aikuisiin mukavasti, jokaiselle varmasti löytyy jotakin! 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...